sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Reilu viikko on taas jo vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mihin kaikki aika oikein katoaa? Minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, ettei vuorokaudessa ole läheskään riittävästi tunteja. Aina joko yöunet jäävät liian lyhyiksi tai sitten tärkeitä asioita jää tekemättä, tai mikä pahinta, liikunta jää väliin. Onneksi töissä tulee sentään käveltyä useita kilometrejä yhden työvuoron aikana, eikä istumaan juurikaan ehdi. Silti ulkoilua raittiissa ilmassa ja kauniissa maisemissa ei korvaa mikään. Aurinkoakin on ikävä! Aurinkolasit laitoin lipaston laatikkoon lokakuussa ja siellä ne ovat edelleen.

Viime viikko oli raskas ja kiireinen jo pelkästään siitä syystä, että olin 7 päivänä peräkkäin töissä. Tiistaina koira sitten vielä satutti silmänsä pahasti ja tuli äkkilähtö eläinlääkäriin. Säikähdyksellä selvittiin taas tälläkin kertaa, sekä superlyhyillä yöunilla.
Torstai-iltana anoppini ei kauhuksemme vastannut lainkaan puhelimeen, joten lähdimme mieheni kanssa välittömästi ajamaan hänen luokseen. Anoppi oli sängystä ylös noustessaan kaatunut lattialle ja selkään kuulemma sattui niin, ettei hän päässyt enää liikkumaan ollenkaan ilman kovaa kipua. Soitimme heti ambulanssin, joka vasta 1,5 tunnin odottelun jälkeen saapui ja kuljetti hänet keskussairaalan päivystyspolille. Siellä poloinen anoppini sitten joutuikin makaamaan lähes kaksi vuorokautta. Onneksi luita ei ollut murtunut, mutta hän ei ole edelleenkään päässyt jaloilleen ilman kahden hoitajan tukea, kävelystä puhumattakaan. Eilen hänet siirrettiin jatkohoitoon ja kuntoutumaan toiseen sairaalaan. Nyt emme voi muuta kuin odottaa mitä tuleman pitää ja tietenkin toivoa parasta.

Toivottavasti tuleva viikko on tasainen ja tyyni, sillä sitä kaipaan nyt enemmän kuin mitään muuta.









Yritän päästä ensi viikolla meren rantaan ja metsään kävelemään, sillä niistä molemmista saan mielenrauhaa.
Ehkäpä piakkoin saan kaivaa esille ne aurinkolasitkin sieltä lipaston laatikosta :)

Iloa ja hyvää oloa tulevaan viikkoonne 



20 kommenttia:

  1. Vau mitkä kuvat sulla oli taas!
    Kyllä luonnossa kävely vaan tekee kaikin tavoin pieniä ihmeitä. Toivotaan parasta myös anopillesi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseiset kuvat ovat viimekesäisiä otoksia kotisatamasta ja lähivesiltä :)
      Kiitos sinulle Merenneito ♥

      Poista
  2. Koeta nyt tehdä jostain tilaa pienelle ulkoilulenkille - se niin tekee hyvää. Mutta ymmärtäähän sen, jos on putkeen ihan koko viikon töissä, huh! Minulla myös äiti ei kuluneella viikolla eräänä päivänä vastannut puhelimeen vuorokauteen, oli myös luvannut tulla meille, vaan ei tullut. Peloissani lähdin ajamaan hänen luokseen iltamyöhään, mutta huhhuh, hänpä oli vain unohtanut lupauksensa ja puhelin oli äänettömällä. Helpotus, ettei ollut käynyt mitään, mutta varpaillaan sitä saa olla milloin lapsistaan, milloin vanhemmistaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna on ihan pakko päästä ulos lenkille, muuten alkaa meikäläisellä päässä viiraamaan ;) Kieltämättä rankkaa oli olla putkeen 7 päivää töissä, varsinkin kun oli vuorotellen aamu- ja iltavuoroja. Yöunet jäävät vain muutamaan tuntiin aina kun aamuun pitää mennä iltavuoron jälkeen. En tiedä miten ikinä totun siihen.
      No huhhuh! Voin vain kuvitella mitä kaikkea mielessäsi liikkui ajomatkan aikana. Onneksi äidilläsi oli kaikki hyvin!
      Nyt painun pehkuihin, sillä herätyskello kilisee jo aamuviideltä. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Hienot kuvat! Noissa kuvissa silmä lepää. Sinulla on rankka viikko takanasi. Nuo läheisten sattumukset koskettavat. Toivottavasti anoppisi toipuu kävelykuntoon.
    Yritä ensi viikolla ehtiä ulkoilulenkille, sieltä saa aina hyvää oloa ja voimaa.
    Hyvää ja seesteistä viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia! Kuntoutuksen tavoitteeksi on kirjattu kävelevänä kotiin, joten rollan kanssa (tai ilman) kotiutuu hauras mummelimme. Kotiinkin ehkä asennetaan muutamia tukikaiteita ym. apuvälineitä. Kotiutustiimi kartoittaa tilannetta, kunhan saadaan jalat taas uudelleen kantamaan.
      Aurinkoa kaipailen kovasti. Viimeksi 10. päivä olen nähnyt auringonpilkahduksia pilven takaa. Siitä tein jopa ihan postauksenkin ja kuvia tuli otettua hurja määrä =D
      Heti tänään, kunhan piinaava päänsärky helpottaa, lähden rauhalliselle, mutta pitkälle kävelylle. Oikein hyvää viikkoa sinulle myös ♥

      Poista
  4. Voi hurja teillä ollut aikamoinen viikko. Sitä menee niin kierroksille kun sattuu ja tapahtuu ja onneksi kuitenkin hauvelilla kaikki hyvin ja anopille toivotaan koko sydämestä parasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä parempiakin viikkoja on ollut, mutta voitiin huokaista helpotuksesta sen suhteen, ettei anopilta luita murtunut.
      Ihana Tiia, sinäpä sen osasit sanoa juuri niin miltä on tuntunutkin! Kierroksilla ollaan käyty ja nyt kärsin seuraukset eli migreenikohtaus iski aamuyöllä. Kävin yökkäilemässä pariinkin otteeseen ja vasta äsken pääsin kampeamaan itseni sängystä. Olo on vähintäänkin hutera, mutta kipu on jo hieman hellittänyt otettaan. Univelkaakin kertyi viime viikolla ihan liikaa, joten nyt kroppa mokoma protestoi ;)
      Hauvelin silmäkin tulee kuntoon, eikä menettänyt edes osittain näköään, vaikka sellainen pelko oli alussa, kun silmään tullut haava oli niin syvä.
      Huhhuh, nyt pitäisi vaan osata rauhoittua ja antaa asioiden selkiytyä omalla painollaan...
      Kiitos Tiia sinulle kovasti ihanasta kommentista ja oikein hyvää viikon jatkoa ♥

      Poista
  5. Toivottavasti anoppisi kuntoutuu pian!

    Työviikkosi kuulostaa todella rankalta, toivottavasti jatkossa helpottaa. Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään aloittaa kuntohoitaja "urakkansa" anopin kanssa ja toivotaan että kotikuntoiseksi hänet vielä saadaan.
      7 päivän työputki vuoronvaihteluineen tuntui kieltämättä rankalta. Univelka ja kaikki stressi näistä tapahtumista siihen päälle vielä, niin ei ihme että väsyttää ja migreeni pääsi iskemään.
      Kiitos Sussi! :) Ja kyllä tämä viikko on huomattavasti helpompi ainakin työpäivien määrän suhteen ;)

      Poista
  6. Voi, toivottavasti Anoppisi voi jo paremmin. Vanhemmat tuovat oman huolikertoimen mukaan. Minun omani asuvat 300 km päässä, joten kovin nopeasti en pääse heitä auttamaan. Ja voi pikku koirulia! Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Toivon sinulle yhtä tyyntä ja kaunista viikkoa, kuin kuvasi ovat =). Josku olisi kiva kun ei vaan tapahtuisi yhtään mitään =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka ♥
      Ja olet aivan oikeassa, sillä joskus olisi oikeasti tosi kiva, että arki olisi tasaista ja "turvallisen tylsää" ;)

      Poista
  7. Rauhaisaa viikkoa sinulle ja toivottavasti anoppi paranee ja aurinko paistaa.
    Onneksi merestä kaukana asuvana voin nauttia siitä kuviesi välistyksellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terttu kovasti kauniista sanoistasi ♥
      Olipa ilahduttavaa kuulla, että kuvieni kautta voit nauttia merestä! Välillä unohdan kuinka etuoikeutettu olen kun saan asua lähellä merta.
      Aurinkolaseja tuskin tälläkään viikolla tarvitaan, mutta optimistina otin ne jo laatikosta valmiiksi lipaston päälle odottelemaan ;)
      Ihanaa viikon jatkoa sinulle myös!

      Poista
  8. Ihanat kuvat! Toivottavasti viikkosi on ollut seesteisempi kuin viime viikko ja anopilla sekä hauvelilla kaikki hyvin :) Huisin pitkän putken olitkin töistä tehnyt, kyllä siinä jo jalat on saaneet juosta ja selkä töistä väsynyt!

    Minun piti tänään lumitöiden ohessa tarpoa umpihankeen kameran kanssa kuvia ottamaan pihalle, kun lumikinokset vaan kasvaa ja niin olis jo kevään ja auringon kaipuuta rinnassa, katselen niitä sitten kesällä, kun aurinko paistaa ja kärpänen pörrää korvan juurella :)))
    Ehkäpä olis hyvä tosiaan kaivella ne aurinkolasit näkyville, niin pääsisimme niitä pian käyttämään : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Tuitiina ♥
      Anoppi on edelleen sairaalassa ja viikko sitten sanottiin ettei ole murtumia, mutta...
      tänään taisi lääkäri löytää silmälasinsa, sillä häntäluussa onkin selvä murtuma! Tiedän omasta kokemuksesta, että häntäluun murtuma on TOSI kipeä. Onneksi ei kuitenkaan mitään vakavampaa ja näillä näkymin anoppi tulee kuntoutumaan takaisin kotikuntoiseksi, ihanaa!
      Pikkukoiruuden silmät ovat taas yhtä kirkkaat kuin ennenkin ja tänään kävimme siskoni ja hänen koiran kanssa kimppalenkillä metsässä (jossa ei sentään nähty vilaustakaan näillä kulmilla tänään pyörineestä sudesta) ja kyllä siinä lumi pöllysi kun nämä kaksi painelivat innoissaan peräkanaa pitkin metsäpolkuja ;)
      Hehee, yllättäen tiesit heti kipupisteeni työputken jälkeen eli jalat ovat iltaisin kihelmöineet ja selkäkin on ilmoitellut olemassaolostaan ;)
      Aurinkolasit odottavat edelleen eteisen lipaston päällä sitä ihanaa päivää, jolloin aurinko paistaa kirkkaasti ja lumet sulattaen =D

      Poista
  9. Miten ihanan kauniit kuvat !!
    Anopillasi on hieno jälkipolvi, eli te. Teillä on ilmeisesti tapana soitella usein (päivittäin?) jolloin arvasitte jotakin tapahtuneen, kun hän ei vastannut puhelimeen. Toivottavasti hän selviää kaatumisen aiheuttamista vahingoista, ja on jo parempi. Kaatumien kun on aina hankala juttu iäkkäämmille ihmisille.
    Toivon sinulle seesteisempää tulevaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi ♥
      Mieheni soittaa äidilleen joka päivä ja käymme 3-4 krt viikossa hänen luonaan. Kotona autellaan imuroinnissa, sängyn petauksessa sekä hiusten- ja selänpesupalvelun tarjoamme hänelle myös :) Kauppaan viemme ja pyykkitupaan menemme myös aina yhdessä noin 3-4 viikon välein. Yksin kun asuu, ei "isoa" pyykkiä paljoa tule. Pikkupyykit hän haluaa pestä itse :)
      Häntäluu on murtunut, joten näillä näkymin kuntoutuu takaisin kotikuntoiseksi, mikä oli todella hieno ilouutinen meille kaikille. Hän itsekin hurrasi kuullessaan uutisen.
      Teidän kaikkien toivotukset ovat tuottaneet tulosta, sillä tämä viikko on ollut paljon seesteisempi. Leppoisaa lauantaita sinulle orvokki! :)

      Poista
  10. Huh, sinullakin on mahtunut paljon yhteen viikkoon! Toivottavasti anoppi voi jo paremmin!
    Sain juuri neuvon, että jos ei muuten kykene rentoutumaan, pitää vain kävellä paljon, vie ajatukset muualle ja samalla veri kiertää. Kuten sinulla, myös minulla kulkee usein kamera mukana ja sen kautta/avulla näen myös kauniita luonnon suomia yksityiskohtia, jotka antavat voimaa. Toivotaan, että saamme pian valoa tuomaan lisäenergiaa! Onneksi olet saanut myös rentoutua, kuten luin viimeisimmästä postauksestasi!
    Voimia myös sinulle arjen keskelle! Kiitos, että olet! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huolestuminen oli viikon tunnetila. Anoppi on edelleen sairaalassa. Häntäluun murtuma on kivulias (tiedän omasta kokemuksesta) mutta eiköhän hän sieltä tämän tai viimeistään ensi viikon aikana pääse takaisin kotiin.
      Kävely ja kuvaaminen, siinä taitavat olla ainakin meille ne parhaat keinot stressin poistoon ja kuten totesitkin, luonnon kauneudesta saa voimaa. Ihaniin hetkiin ja paikkoihin voi palata vielä monta kertaa myöhemminkin kuvia katselemalla :)
      Päivien pidentyminen antaa valtavasti voimia ja tuntuu kuin lähestyvän kevään myötä tässä itsekin virkistyisi ja heräisi melkeinpä horroksen kaltaisesta tilasta jälleen normaalitilaan ;)
      Voimia ja virkeyttä viikkoosi! Kiitos itsellesi ihanainen ♥

      Poista