tiistai 6. tammikuuta 2015

Varrella virran


Eilen illalla jäähdyttelin terassilla saunan jälkeen ja kuuntelin Koivukoskelta kantautuvaa veden pauhua. Kodiltamme tuolle padolle on linnuntietä matkaa vain kilometrin verran, joten varsinkin hiljaiseen ilta-ja yöaikaan veden kohina kuuluu tosi selvästi.
Tänään sitten teimmekin pitkästä aikaa parituntisen kävelykierroksen kauniissa kotikulmiemme jokimaisemissa. Ihanassa auringonpaisteessa tuntui mukavalta istahtaa hetkeksi joentörmälle katselemaan joen virtausta ja kuuntelemaan jäiden ritinää.
Koivukosken padolla tallustelin kameran kanssa laskujoen reunaa pitkin ja ehdin napata vain muutaman kuvan, kun padolta alkoi kuulumaan hälytysääni, joka merkitsee sitä, että sulkuportteja aletaan avaamaan. No, eipä niitä portteja paljon avattu, sillä veden pinta ei noussut huomattavasti eikä virtauskaan ollut voimakasta, joten vielä tällä kertaa en saanut komeista kuohuista kuvia. Ehkä sitten seuraavalla kerralla :)















Mieli on taas kerran levoton ja ajatukset pyörivät sinne sun tänne, kuin virtaava vesi konsanaan. Taidan jännittää huomista iltavuoroa kuntoutusosastolla sen verran, ettei uni välttämättä ihan heti tule silmään. Tiedän, tiedän, lupasin yrittää stressata vähemmän ja yritänkin, mutta tämä opiskelu tuntuu olevan pahin ja varmin stressinaihe meikäläiselle. Onneksi "enää" 5 kk koulua jäljellä, joten saatan selvitä tästäKIN urakasta ilman vatsahaavaa =D

Stressitöntä viikon jatkoa teille kaikille ja Tuitiinalle vielä lisäksi lämmin tervetulotoivotus Tuuliin ja Tyrskyihin ♥ 


26 kommenttia:

  1. Ihana kosken pauhu, kun vesi elementtinä on lähellä, sielukin lepää. Itse olen sellainen etten osaa olla stressaamatta, stressaan kaikesta. Joten hyviä neuvoja ei sinun varalle ole, muuta kuin zemppiä päivään. Olet ihana muista se. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla melko sitkeässä tämä stressaava luonteenpiirre. Olen yrittänyt opetella siitä eroon jo niin kauan kuin muistan, mutta edelleenkin kiusaa turhan usein. Vasemmassa silmässä kiusaavan elohiiren kanssa lähden oppimaan taas kaikenlaista uutta ;)
      Kiitos Tiia ♥ Ilon kautta =D

      Poista
  2. Voimia ja tsemppiä! Kaikki sujuu varmasti hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en etukäteen tiennyt miten rankka tämä koulu on, koska sitä stressin määrää ei olisi ehkä pääkoppa kestänyt ;)
      Eiköhän tämä taas tästä, jahka alkujännityksestä selviydyn. Täytyykin kysyä hoitajilta millä tuon elohiiren saisi "tapettua" ;)
      Kiitos Sussi henkisestä tuesta ♥

      Poista
  3. Olisipa ihanaa jos kosken ääni kuuluisi illan hämyssä :)
    Hoitoalallahan työtä tehdään paljon omalla persoonalla, persoona laitetaan peliin. Ne kaikki taidot ja tiedot kehittyvät siinä työtä tehdessä, koulu antaa vain tietyt valmiudet.
    Luulen tämän lyhyen blogituttavuuden perusteella, ettei siun persoonassa ole mitään vikaa, päinvastoin :)
    Nauti, 5kk on niin lyhyt aika elämässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä melkoista jyminää silloin kun vettä oikein voimalla juoksutetaan, mutta onhan se toki huomattavasti mukavampi korville kuin esim. liikenteen melu :)
      Täällä istun sohvalla väsyneenä mutta hyvin, hyvin iloisena kauniista sanoistasi ♥
      Oli haasteellinen mutta todella antoisa päivä. Nyt suihkuun ja sitten nukkumattia moikkaamaan. Aamulla 5:15 "virkeänä" ylös ;)

      Poista
  4. Pauhun kuulee aivan kuvistasi. Sellainen on ihanaa kuunneltavaa. Reipasta päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä vesi on hieno elementti, eikä sitä koskaan kyllästy katselemaan ja kuuntelemaan.

      Poista
  5. Ihana valoa kuvissasi!
    Ansku ihanainen, kyllähän sinä selviät! Konkaritkin jännittävät, sehän kertoo myös sitoutumisesta. Uuteen suuntaamiseen liittyy aina oma kihelmöintinsä. Tsemppiä ja jaksuja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti sinulle suloinen Hannah ♥
      Kyseinen osasto on ihan sairaalaosastoon verrattavissa oleva yksikkö, joten valtavasti koulussa opittua tietoa eri sairauksista sekä fysiologiasta ja anatomiasta pitää kaivella aivojen lokeroista. Haasteellista, mutta todella mielenkiintoista ja jännää :)

      Poista
  6. Talvisella auringolla on kyllä käsittämättömän eheyttävä voima. Ja tuo voima vielä yhdistettynä veteen ja luontoon, niin voiko parempaa ystävää ollakkaan =) Ihanaa, että saamme nauttia tuosta ystävästä kuviesi välityksellä.
    Haittaako jos välillä stressaa ja vastapainoksi osaa nauttia? Minusta nimittäin tuntuu, että osaat nauttia ihan kaiken kokoisista asioista. Käännä stressi voimavaraksi, jolla valmistaudut henkisesti tulevaan koitokseen eli mitäs jos et enää stressaisikaan stressistä?
    Tsemppiä loppurutistuksiin, selviät varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet täysin oikeassa! Luonnossa ja varsinkin veden äärellä oltuaan, sitä tuntee itsensä lähes uudestisyntyneeksi.
      Voi kiitos kovasti sinulle Myy. Ihanaa että olet siellä ♥
      Mustakantinen kiitollisuuskirja kainalossa olen menossa kohti pysyvämpää mielenrauhaa ja tasapainoa = onnellisuutta. Siinä vakaa päämääräni ;)

      Poista
  7. Kiitos, kiitos, mukava oli jäädä lukijaksi! Upeat valokuvasi tekivät heti vaikutuksen ja toi yläbannerin kuva!!!
    Hoitoalaa ilmeisesti opiskelet, harjoittelupaikasta vähän vihiä sain :) Haeskelin tuolta blogihistoriasta, mutten löytänyt vastausta :) Muistan omat harjoitteluni (reilut kymmenen vuotta sitten), aina sitä jännitti ja kauhun sekaisin tuntein meni ensimmäisiin päiviin, mutta jokainen paikka otti lämmöllä vastaan ja oli helppo opetella ja tutustua uuteen alaan :))) Hyvin kaikki menee!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydän sykkyrällä ilosta, kiitos! ♥
      Vanhustyöhön erikoistuneeksi lähihoitajaksi opiskelen. Itsestäni tuntuu että olen jo liikaakin täällä aiheesta kirjoittanut, mutta nähtävästi en sittenkään ;)
      Nyt on menossa vanhustyön osaamisala, teoriajakso takana ja edessä 11 viikkoa työssäoppimista, jonka suoritan kahdella eri osastolla, saman katon alla.
      Ihana kuulla, etten ole ainut "kauhusta kankeana" työpaikalle astellut ;) Joka kerta ne ensimmäiset päivät vaan tuntuvat yhtä jänniltä, tosin vielä en ennakkoaavistuksistani huolimatta ole stressannut oikeastaan ollenkaan ja se on jo lähestulkoon ihme! =)
      Kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentistasi ♥

      Poista
    2. Vanhukset ja heidän kanssaan työskenteleminen on raskasta, mutta antoisaa <3
      Itse erikoistuin aikoinaan kuntoutukseen, vaikka varsinaisia työpaikkoja ei siihen erikoistuneille olekaan, vanhustyössä olen valmistumisen jälkeen keikkaa tehnyt! Lisäksi opiskelin liikunnanohjaajaksi (vanhoilla päivilläni :)) ja muutaman vuoden kiersin vetämässä jumppia hoitotyön lisäksi ympäri pitäjää, toissa keväänä sitten lopetin, en enää jaksanut/halunnut olla kaikkia iltoja pois kotoa :))) Jos olet käynyt blogissani, on sinulle varmaan selvinnyt, että opiskelen jälleen, nyt puutarha-alaa : D : D : D
      Keikkaa teen edelleen satunnaisesti, sairaslomia yms ja kesät tietysti, tältä alalta ei työt lopu :)))
      Kerrohan sitten kuinka harjoittelu etenee, olis kiva kuulla <3

      Poista
    3. Vanhukset ovat ihania, mutta rankkaa kieltämättä on.
      Kuntoutus minuakin olisi kiinnostanut sekä lapset ja nuoret, (molemmat kiinnostavat edelleenkin eniten) mutta tässä työvoimapoliittisessa koulutuksessa, mihin pääsin, emme me opiskelijat saaneet itse valita osaamisalaa, vaan valinta oli tehty puolestamme. Hakijoita oli n. 150 ja 18 valittiin, joten se oli pienen juhlan paikka, kun vielä kuuluin kaikkein vanhimpien hakijoiden joukkoon :)
      Sinäpä oletkin ahkerasti opiskellut itsellesi monta ammattia! Saas nähdä jäävätkö omat opiskelut tähän vai vieläkö innostun jatkamaan, niin ja eri asia on että pääsenkö enää ;)
      Keikkahommiin minua on jo kyselty ensi kesäksi, joten tuskin tarvitsee kotona työttömänä enää juurikaan istuskella.
      Kävin äsken vasta kunnolla tutustumassa ihastuttavaan blogiisi ja luinkin kaikki postauksesi läpi samantien, sekä hyppäsin myös lukijaksi :)
      Kiitos Tuitiina kivasta kommentistasi, lupaan kertoa harjoittelusta lisää tässä tulevien viikkojen aikana. Ihanaa viikonloppua sinulle ♥

      Poista
  8. Kauniin väriset kuvat !! Ikäänkuin niitä olisi sävytetty kultauksella.
    Tsemppiä opiskeluun. Aika menee siivillä kun on hauskaa, sanotaan.. mutta eiköhän sama aika kulu muutenkin :)
    Toivottavasti kurkkusi on jo parempi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kun sanot, niin onhan niissä ihan selvästi kultainen vivahde. Nämä kuvat taitavat olla nyt sitten niitä auringon kultaamia :)
      Aika on kyllä kulunut kuin siivillä. Kun näin jälkikäteen ajattelen, niin on vaikea uskoa että ensimmäisestä opiskelupostauksesta on aikaa jo reilu 1,5 vuotta! Mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin aika tuntuu juoksevan, oli hauskaa tai ei ;)
      Kiitos orvokki! Ja kurkku ei ole enää yhtä kipeä, mutta muuten on vähän flunssainen olo. Onneksi ei pahasti. Nyt kameran ja koiruuden kanssa ulkoilemaan. Aurinkoista viikonloppua! :)

      Poista
  9. Tuollainen pato olisi kiva nähdä ja kuulla ihan luonnossa. Ihania kuvia olit ottanut! Ja hei, sinullahan on opinnot jo todella hienolla mallilla, onnittelut <3! (mistä saat sen oikean sydämmen tuonne kirjoituseen?). Tsemppiä viimemetreille, hienosti se menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Koivukoski on hyvin vaatimaton esim. Imatrankoskeen verrattuna, mutta kyllähän tuostakin ääntä lähtee ja ihan komeaa katseltavaa sen kuohutkin ovat =)
      Kiitos Katinka ♥ Opiskelua tosiaan enää 5kk jäljellä, wuhuu!
      Sydämen kopioin ihan alunperin jostain toisesta blogista copy + paste-toiminnolla ;)

      Poista
  10. Kauniita, upeita kuvia :-). Valon leikkiä pinnoilla.
    Kohti kevättä ja opintojen finaalia. Jaksaa jaksaa :-) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa, kevät, veneen lasku, valmistuminen, loma...... kuulostaa taivaallisen hyvältä =D
      Kiitos!! Kyllä tämän viestisi voimalla taas jaksaa pitkään ♥

      Poista
  11. Varrelta virran olet saanut upeita kuvia!
    Oj joi, helppo on toiselle sanoa, ettei stressaisi.
    Tsemmpiä kuitenkin työharjoittelun lomaan ja huumori mukaan haastaviin tilanteisiin, ainakin siihen jälkipuinnin lomaan. Ajattelin, että en jaksa nyt mitään kirjoittaa, mutta aiheesta innostuneena sainkin tekstiä aikaiseksi.
    Joten kiitos inspiraatiosta!
    Voimaa arkeen ja mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanainen siellä ♥
      Ilokseni voin kertoa, että olen stressannut huomattavasti vähemmän tällä jaksolla kuin yhdelläkään aikaisemmalla. Joko alan saada itsevarmuutta tai sitten olen vaan liian väsynyt stressaamaan =D
      Niin tai näin, olen voinutkin paremmin kun ei jatkuvasti ole vatsa kipeänä. Muistan sanasi taas kun on jälkipuinnin aika ♥
      Iloa askeliisi ja virkistävää viikonloppua!

      Poista
  12. Hei, Koivukoski on minun lapsuuden maisema. "Koikkari". Näön ja kuulon hoitopaikka. Muistan nytkin hyvin, kun ajelin sinisellä jopolla Koikkarille. Kosken pauhu kuului kauemmaksi kuin missä asfalttitien mutka sijaitsi. Kevät tulvan aikana Neulapadot oli pois. Kesemmällä loikin seestynellä koskella nousevien lohikalojen kylkiä ihailemassa.
    Onhan näistä ajoista aikaa 35 vuotta. Meri ja Saimaa korvannut Koivukoski rauhan tyyssijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kuulla hyviä muistoja näistä maisemista, joissa itse olen asunut vasta 8 vuotta :)
      Merenrantakaupungeissa koko ikäni asuneena ja merellä paljon aikaa viettäneenä Kotkaan oli helppo kotiutua. Saimaalla olen viettänyt vasta 2 kesälomaa,v. 2011 ja 2013, mutta rakkaus on syttynyt, joten varmasti vielä monet kerrat Saimaan sineen suuntaamme veneemme keulan :)
      Kiitos kommentistasi ja hyvää kevättä sinulle!

      Poista