sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Viileästä vapusta lokakuun loiskeisiin

Huhheijaa miten reipas ja raikas tuuli tänään rannassa tuiversikaan! Vene jäi kotilaituriin keikkumaan vielä yhdeksi yöksi. Lähes 6 kk:n mittainen kausi päättyi jo viime viikonloppuna, mutta vasta tänään saimme tyhjennettyä veneen sekä pestyä ja puunattua sen niin sisältä kuin ulkoa. Huomenna aamulla mieheni ajaa sen telakan altaaseen odottamaan nostoa. Käännetään katseet kuitenkin vielä kerran menneeseen kauteen.

Takana onkin hieman poikkeuksellinen kausi. Ensinnäkin minulla oli mieheni kanssa vain 11 yhteistä lomapäivää, jotka vietimme Turun saaristossa veneillen. Kovin monessa paikassa ei ehditty käymään, mutta kuten sanonta kuuluu: Ei se määrä, vaan laatu. Ei tule myöskään ihan heti mieleen, milloin olisimme viettäneet kesälomaa talvitamineissa lämpömittarin näyttäessä +1 astetta! :) Iloksemme kelit kuitenkin nopeasti lämpenivät ja heinäkuu toi sitten ne kaivatut helteetkin tullessaan.
Lyhyestä lomasta huolimatta tuntuu kuin oltaisiin oltu vesillä vähintäänkin yhtä paljon kuin edellisinä kausina ja se on enimmäkseen lukuisten etäpäivien ansiota. Pidennetyt viikonloput tuntuvat aina pieneltä lomalta ja vesillä vietetty aikahan tuntuu aina jostain syystä paljon todellista pidemmältä. Saimme siis monta kunnon irtiottoa arjesta ja vaikka minun oli välillä myös opiskeltava, lienee sanomattakin selvää, että se oli melkoisen mukavaa kannella auringossa maaten. Kyllä se kirkkaasti koulun penkillä istumisen voittaa ;)

Tässä viimeiset fiilistelykuvat alkaen viileästä vapusta ja päättyen viimeisiin lokakuun loiskeisiin. Kohtapuoliin aloitankin täysin hurahtaneena jouluihmisenä ihan toisenlaiset fiilistelyt, mutta lupaan malttaa vielä hetken.
























































Nyt nämä viimeisen kuvan nautiskelijat hipsuttelevat lyhtyjen valaiseman saunan lämpöön. Emäntä kipuaa ylimmälle lauteelle ja koiruus makoilee lauteiden alla. Tapansa ja makunsa kullakin ;)


Rentoa sunnuntai-iltaa! t. Ansku & Indi


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kuulaan kirpeää

Eilinen aamu valkeni kauniina, mutta koleana. Keulapiikissä oli kuitenkin lämppärin ansiosta varsin mukavat oltavat. Aurinko alkoi hiljalleen nousta taivaanrannan takaa, joten ei muuta kuin äkkiä villaista alle, tuulenpitävää ylle ja kameran & koiran kanssa ulos kuulaan kirpeään aamuun.

Kuvaussession jälkeen aamupalaa nauttiessamme tuli yhtäkkiä hiirenhiljaista. Siis mitä ihmettä, lämmitin oli sammunut?! Mieheni meni katsomaan mikä on homman nimi ja näytössä komeili lyhyesti ja ytimekkäästi: Error.
Ei voi olla totta! Neljä kuukautta sitten ostettu lämmitin siis hajosi. Onneksi siinä sentään on takuu voimassa, mutta pakko myöntää että silti harmitti.
Söimme aamupalan kuitenkin kaikessa rauhassa loppuun ja lähdimme tekemään kävelykierroksen Sapokkaan sekä piipahdimme samalla myös kalamarkkinoilla.
Pari tuntia myöhemmin palasimme veneelle ja voihan vitalis että siellä olikin kylmä. Pakkasimme pikaisesti kamat kasaan ja lähdimme kotiin.

Tyhjensimme terassin, siivosimme pihavaraston ja minä jopa innostuin haravoimaan. Kaivoin myös esiin lintulaudan, jonka täytin pähkinäsiemensekoituksella ja ripustin vielä talipallotelineen piha-aitaan. Nyt on pikkutirppojen ravinnon saaminen turvattu ja minä puolestani saan taas nauttia niiden iloisesta seurasta koko talven :)

Verkoilta palaamassa jo ennen auringonnousua.






Mastoton purjevene aamu-usvassa matkalla telakalle..................haikeus hiipii mieleen.






Lehtiä enemmän maassa kuin puussa. Tänään on tuuli irrottanut varmasti kaikki loputkin.








Näitä ruusuja katsellessa oli vaikea uskoa että eletään lokakuun loppupuolta.











Tämä äitiorava tarkkaili minua uteliaana, mutta tosi valppaana, sillä olihan hänellä kaksi lapsukaista, joista toinen pysytteli visusti piilossa, eikä suostunut näyttämään kuin selkäpuolensa minulle ;)




Tämä toinen nautiskeli alaoksalla auringon lämmöstä. Sain siitä napattua tämän yhden ainoan kuvan ennen kuin äitiorava antoi "käskyn" ja kiltti pikkuorava säntäsi häntä suorana turvallisemman matkan päähän minusta :)


Nautitaan auringosta ja sen lämmöstä vielä niin kauan kuin sitä riittää. Väriä viikkoonne! :)

perjantai 17. lokakuuta 2014

Syyssateita ja -säteitä

Viime perjantaina sai Esteri ansaitsemansa erävoiton ensimmäistä kertaa tällä veneilykaudella. Se tarkoittaa siis sitä, että huhtikuisen veneenlaskun jälkeen olimme ensimmäisen kerran perjantain ja lauantain välisen yön kotona. Kaikki viikonloput olemme tällä kaudella viettäneet vesillä, mutta nyt lähtö viivästyi sen verran myöhäiseen ajankohtaan, että pimeässä, kylmässä tuulessa ja kaatosateessa ei huvittanut lähteä yhtään mihinkään.

Lauantaiaamu valkeni kuitenkin lähes pilvettömänä ja aurinkoisena, joten suuntasimme lähisaareen heti aamusta. Raikasta, rauhallista ja rentouttavaa. Siinä päällimmäiset tunnelmat tämänkertaisesta saariretkestä. Vielä yksi r-kirjaimella alkava sana tuli kyllä mieleen, mutta siitähän viimeksi jo postasinkin ;)

Tässä taas muutamia saaressa napsimiani kuvia tuulisessa, koleassa ja hieman utuisessa säässä.








Aurinko jaksoi vielä edelleenkin uhmata lämmöllään kylmää tuulta vastaan ja suojaisassa kallionkolossa oli mukava kuunnella aaltojen kohinaa ja nauttia näistä syksyn viimeisistä säteistä.




Talvi tekee jo selvästi tuloaan ja varjot pitenevät entisestään.








Saimme kuitenkin vielä nauttia syksyisen saaristoluonnon kauniista ja kirkkaista väreistä.






Tulevana viikonloppuna onkin jo aika kaivaa autotallista sisätilalämmittimen piuha esiin, koska yöpakkaset ovat saapuneet, tuskin jäädäkseen, mutta kuitenkin. Alkaa olla myös aika valmistautua veneen nostoon ja tämän kauden päättymiseen. Todella hieno ja ennätyspitkä kausi takana onkin!

Eipä tässä enää muuta tällä kertaa kuin oikein hyvää yötä rakkaat ystävät ja virkistävää viikonloppua!

-ansku-