sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Viikonlopun väriloistoa

Viime viikolla alkoi taas koulu ja olipa ihana nähdä luokkakavereita kuuden viikon tauon jälkeen ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Juttua riitti, sekä naurua, iloa ja helpotustakin siitä, että taas yhdestä tutkinnon osasta ollaan selvitty kunnialla. Ikävä kyllä, sain viime viikolla kuulla myös todella huonoja uutisia moneltakin eri suunnalta. Vakavia sairauksia, taistelua eloon jäämisen puolesta sekä luopumista, luovuttamista ja kuolemaa.
Toivon asianomaisille paljon voimaa, rohkeutta sekä vaikeista ajoista huolimatta sitkeää uskoa ja toivoa tulevaisuuteen.

Reippaassa tuulessa veneen keula aallokossa nyökkäillen etenimme hitaasti mutta varmasti kohti tuttua lähisaarta. Päätimme köydet irrotettuamme jättää murheet maihin ja suunnata katseet kohti aurinkoa ja aavaa merta.

Toivoin saavani hyviä ruska- ja tyrskykuvia, vaan eipä ruskaa vielä kovin paljon näkynyt. Väriä ja valoa sekä lähes kesäisiä lämpötiloja oli kuitenkin tarjolla yllin kyllin.








Innostuin lämmöstä ja näistä ihanan pehmeistä jäkälämatoista niin, että riisuin kengät ja hipsuttelin paljain jaloin pitkin poikin metsää ja mättäitä.







Päästin ajatukset valloilleen ja haaveet nousivat siivilleen kuin itsestään. Mieluisaa mökkitontin paikkaakin katseltiin pilke silmäkulmassa ;) Koiruus taisi löytää ihan oman suosikkipaikkansa. Sieltä löytyi matala, suojaisa ranta sekä ihana pelto, jossa on hauska pomppia myyrien ja hiirien perässä.






Tontin paikka on lukkoon lyöty, joten nyt ei muuta kuin takaisin veneelle ruoanlaittopuuhiin. Pienin taisi olla meistä se kaikkein nälkäisin, ainakin tassutteluvauhdista päätellen.




Tyrskyistä ja niiden mukanaan tuomista tunnelmista sitten seuraavassa postauksessa. Siihen asti voimaa ja valoa tulevaan viikkoon!


tiistai 23. syyskuuta 2014

Omalaatuista onnellisuutta?

Perjantai-iltana meillä oli taas kova hinku päästä saareen, mutta kohteen valinta ei osunut tällä kertaa ihan nappiin. Kyseisessä saaressa vietettiin venekauden päättäjäisiä ja laiturit täyttyivät nopeaan tahtiin veneistä. Eihän juhlimisessa tietenkään mitään vikaa ole, mutta tunsin oloni neljän tutkintotyövuoron jälkeen aika väsyneeksi, joten olisin kaivannut enemmän hiljaisuutta ja luonnonrauhaa, kuin ihmispaljoutta ja äänekästä ilonpitoa. Pysyttäydyimmekin enimmäkseen omissa oloissamme ja annoimme muiden hoitaa juhlimisen molempina iltoina. Sunnuntaiaamuna heräsin pirteänä jo ennen seitsemää ja tutkintoviikon viimeinen iltavuoro sujuikin todella hyvin.

Meitä taidetaan pitää vähintäänkin hieman omalaatuisina, sillä viihdymme erinomaisesti itseksemme tai pienissä porukoissa. Opiskelu on tietysti omalta osaltaan kuluttanut meikäläisen energiatasoja, joten olen ollut tavallista vaisumpi, tai sitten on vaan myönnettävä, että olemme jo vanhoja ja väsyneitä ;)





Enää kalliot eivät lämmenneet vaikka aurinko paistoikin lähes pilvettömältä taivaalta. Loikoilimme rannalla silti jonkin aikaa kauniista maisemista ja säästä nauttien.




Sunnuntaiaamu oli kolea mutta todella kaunis ja tunnelmaltaan rentouttavan rauhallinen.


Kaikkia ei voi miellyttää, eikä onneksi tarvitsekaan.


Hymyä huuleen ja selkä vastatuuleen! :)


torstai 18. syyskuuta 2014

Syystunnelmia saaressa

Työssäoppimisjakso päättyi viime perjantaina, nyt parhaillaan on tutkintoviikko (näyttö) menossa ja sen myös huomaa. Olen töissä uurastamisen lisäksi enimmäkseen vaan nukkunut. Toki kävelylenkit koiran kanssa olen tehnyt joka päivä ja hoitanut kotityöt aika rennolla otteella ns. vasemmalla kädellä huitaisten, mutta siinä kaikki. Onneksi jäljellä on enää huominen aamuvuoro ja sunnuntainen iltavuoro ja sitten, tadaaaa....... kaikki kolme pakollista tutkinnon osaa on suoritettu! Mielestäni tämä on vähintään sellaisen pienen ja hillityn hurraamisen arvoinen saavutus ;)
Ensi maanantaina starttaavatkin sitten osaamisalaopinnot ja minusta on tosi kiva päästä vaihteeksi taas kouluun sekä tavata kaikki ihanat luokkakamut ja opettajat pitkästä aikaa.  

Viime viikonlopusta tulikin yllättäen pidennetty, sillä maanantai muuttui uuden työvuorolistan myötä vapaapäiväksi. Mehän vietimme tietenkin kaikki kolme päivää saaressa, tai tarkemmin sanottuna kahdessa. Heti perjantai-illan hämärtyessä oli aika kaivaa paatin kaappien perukoilta syysvarusteet esiin eli tuikut, myrskylyhdyt, villasukat sekä se kesäkuun kylmyydessä korkattu rommipullo ;) Eräs minua anovasti katsonut nappisilmäkin pääsi kainalooni rapsutettavaksi, joten veneessämme vallitsi kaikin puolin oikein rento ja lämmin tunnelma.







Lauantain aurinkoisella kävelylenkillä tuli ihan hiki pintaan, joten pulahdin koiruuden kanssa uimaan ja täytyy tunnustaa, että vesi tuntui aika vilakalta. Virkistävää se kieltämättä kyllä oli!




Vesi oli edelleen todella matalalla ja rannat näyttivät entistäkin kivikkoisemmilta. Ihan uusia hiekkarantojakin oli ilmaantunut yllättäen näkyviin ;)










Tämä hiekkaranta tosin on aina ollut olemassa ja taitaa olla näiden kotivesiemme ehdoton ykkönen, ainakin pituudeltaan.






Nyt kello onkin jo niin paljon, että tämä uupunut uurastaja painuu pehkuihin. Hyvää yötä ja virkistävää viikonloppua!


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tuskailua ja tuumailua

Tämä postaus saattaa tuoda mieleen mainoksen, joka alkaa sanoilla: "En tahtoisi valittaa, mutta"

Älkää siis suhtautuko liian vakavasti tähän vuodatukseeni, sillä ei huolta, en ole kadottanut iloista ja positiivista asennettani mihinkään. Olen vain hieman alavireinen ja huolissani taloudellisesta tilanteestamme, joka on jo nyt todella tiukka ja tulee tiukkenemaan vielä entisestään. Toinen huolenaihe liittyy omaan terveydentilaani ja jaksamiseen tulevassa työssäni. Kävin lääkärissä joka ei valitettavasti taida lainkaan tuntea sanaa empatia. Käynnin tuloksena tiukkaa ja tylyä tekstiä sekä liuta labrakokeita, joiden tuloksia odotan edelleenkin. Tuskin niistä mitään uutta ja mullistavaa löytyy, koska fibro se todennäköisesti edelleenkin minua kiusaa jatkuvilla kivuilla eri puolilla kehoa, huonolla unenlaadulla ja uupumuksella sekä käsien ja jalkojen puutumisella. Lohduttavaa tässä sairaudessa on se, että kivut alkavat yleensä vähentyä 60 ikävuoden jälkeen. Jipii, minulla saattaa siis olla hamassa tulevaisuudessa paljon nykyistä mukavammat oltavat ;) Tuskaillut olen myös tutkintosuunnitelman parissa, mutta se tuskailu tuotti sentään tulosta, sillä sain sen tänään valmiiksi ja lähetettyä opettajalle sekä tutkinnon vastaanottajalle. Saatoin huokaista helpotuksesta, sillä nyt minulla on taas yksi stressinaihe vähemmän! :)

Kauniit syntymäpäiväkukkaset piristävät edelleen niin omaa mieltäni kuin kodin ilmettäkin.






Saareen päästyäni tunsin taas voivani hengittää vapaammin.....















Voiko koiralla enää itseensä ja elämäänsä tyytyväisempää ilmettä olla? Kaksi päivää pikku-ukko sai juosta hiekkarannalla villinä ja vapaana, sekä pulahtaa uimaan aina kun siltä tuntui ja voitte uskoa että siltä tuntui toooosi monta kertaa =D


Rankki näyttää leijuvan ilmassa ja Suursaari on kadonnut näkyvistä kokonaan...


...mutta on aamu-usvalla vielä kauniimmatkin kasvot. Tällaista maisemaa kun aamukahvia juodessaan saa katsella, ei voi muuta kuin olla onnellinen. Pulahdinpa siinä onnenpuuskassani leppoisalle aamu-uinnillekin virkistävän viileään veteen, ihanaa! 


Säteilevää syyskuuta teille rakkaat ystävät ja kanssakulkijat!