sunnuntai 31. elokuuta 2014

Muistelua ja muinaistulia

Viimeisten kolmen viikon aikana olen muistellut menneitä ehkä enemmän kuin koskaan. Suurin syy tähän on varmaankin se, että olen saanut kuulla vanhuksilta todella mielenkiintoisia tarinoita heidän elämänsä varrelta. Kauniita lapsuusmuistoja, liikuttavia rakkaustarinoita, traagisia sotamuistoja...tarinoita täynnä tunteita, täysin vailla katkeruutta. En voi olla ihailematta heidän sinnikkyyttään, rohkeuttaan, elämänhaluaan sekä kerrassaan mahtavaa huumorintajuaan. Vastoinkäymiset eivät ole heille taakka, vaan voimavara!
Forrest Gumpin sanoin: Life's like a box of chocolates, you never know what you're gonna get.

Toinen syy muisteloihin on varmasti myös se, että vietimme viikonlopun saaressa hyvin rauhallisissa ja tunnelmallisissa merkeissä mm. muinaistulia poltellen. "Nykyisin muinaistulia sytytetään Itämeren rannikolla symboloimaan Itämeren maiden yhtenäisyyttä. Samalla muistutetaan mereen liittyvästä historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Elokuun lopussa sytytettävät tulet viestivät ihmisten vuosituhansia kestäneestä katkeamattomasta siteestä Itämereen ja lupauksesta ryhtyä toimiin sen suojelemiseksi. Muinaistulia poltetaan myös niiden muistoksi, jotka eivät koskaan palanneet mereltä." Täältä pääset lukemaan lisää muinaistulien yön perinteestä.
Tänään mieheni kanssa kotiuduttuamme, nautimme vielä läheisimpien kesken kakkukahvit syntymäpäiväni kunniaksi. Kiitos kun tulitte ja kiitos vielä ihanista lahjoista ja kukista! Teitte tästä päivästä ihan täydellisen.

Tässä tunnelmia näistä elokuun viimeisistä päivistä:
















Sielunmaisemani ja kanssakulkijani ♥ 





Oman elämäni voimavarat lienevät jo kaikille tuttuja. Tässä vielä yksi suloisilta tyttäriltäni saamani lahja: Kuva heistä kahdesta, minulle tärkeimmistä!


Kiitollisena tästäkin tapahtumarikkaasta, ikimuistoisesta vuodesta, käännän katseeni taas yhtä vuotta vanhempana ja toivottavasti vähän entistä viisaampana kohti uusia tuulia ja tyrskyjä...


lauantai 23. elokuuta 2014

Pauhua ja pulinaa

Eilen lähdimme melkoisessa tuulen tuiverruksessa lähisaareen ja iloksemme mukaan lähti myös rakas esikoistyttöni. Heti kun saimme veneen turvallisesti kiinnitettyä, heitimme kameralaukut olalle ja lähdimme kävelemään kohti länsirannalta kantautuvaa aaltojen pauhua. Pikkukoiruus sai hirmu hepuleita aaltojen iskeytyessä rantaan ja me saimme hyvät naurut seuratessamme sen hölmöjä edesottamuksia.
Napsimme kuvia minkä kerkesimme, ihailimme merta ja minusta oli ihana nähdä miten paljon tyttönikin nautti olostaan saaressa ja mikä yllättävintä, myös meidän "vanhusten" seurasta ;)
Veneelle palattuamme söimme iltapalaa, jonka kyytipoikana maistelimme sangriaa ja mieheni vetäytyessä keulapiikkiin lueskelemaan, jäimme vielä tyttöni kanssa kahdestaan keittiön pöydän ääreen pulisemaan. Siinä pöydän ääressä on ennenkin jutusteltu monenlaisista asioista ja niin tälläkin kertaa. Ihme että maltoimme sentään jo puolilta öin painua pehkuihin ;)
Kiitos muruseni aina yhtä positiivisesta ja piristävästä seurastasi ♥ 



















Virkistävän saariretken jälkeen hyppäämme iloisin mielin uuteen viikkoon. Työniloa itse kullekin!


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Armaan auringon alla

Saimme jälleen, ties jo kuinka monetta kertaa peräkkäin, viettää koko viikonlopun merellä aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä. Jotenkin hurjan kaukaisilta tuntuvat ne kesäkuiset lomapäivät, jolloin toppatakit ja pipot kuuluivat päivittäiseen vaatetukseen.
Kahdelta puolen saapuneet ukkosrintamatkin kiersivät onnistuneesti meidät jo perjantaina Pitkäsaaressa ja eilen sama toistui Nuokoissa. Katselimme tummaa taivaanrantaa ja kuuntelimme kaukaista jyrähtelyä auringonpaisteesta ja lämmöstä nauttien sekä kiukkuisia ampiaisia edelleen kärpäslätkällä huitoen ;)
Uimassa käytiin taas lukuisia kertoja ja ainoastaan Sisä-Nuokon kaakkoisrannalla näkyi pieniä hippusia sinilevää. Pikkukoiruus joutuikin sillä kohtaa hyvin lyhyen hihnan jatkoksi, ettei se vahingossakaan pääsisi juomaan sinilevän saastuttamaa vettä. Koiran turkistakin sinilevä pitäisi mahdollisimman nopeasti huuhtoa pois, ettei se pääse imeytymään ihoon asti, sillä muuten edessä saattaa olla eläinlääkärireissu.

Syksyisiä sävyjä näkyi jälleen paikoitellen molemmissa saarissa, jotka lienevät lähinnä kuivuuden aiheuttamia.
Napsin kuvia taas kerran kuin hurmiossa ja istahdimme saarikierroksilla moneen otteeseen rantakallioille vain ihailemaan näitä upeita maisemia ja tietenkin nauttimaan kesäisestä, lämpimästä säästä.













Ulko-Nuokon upouusi grillikatos, jonka rakennustalkoisiin mekin olemme pienellä panoksellamme osallistuneet. (olimme osa Kymen Navigaattoreiden talkooporukkaa)






Tänään teimme hurjan merimatkan Ulko-Nuokosta Sisä-Nuokkoon tällä minikumpparilla. Nauroimme pikkukoiruuden huolestuneelle ilmeelle. Se ei selvästikään luottanut tämän miniveneen kantokykyyn, tosin enpä luottanut ensin minäkään ;)


Minun ja koiruuden pessimistisestä ennakkoasenteesta huolimatta pääsimme hienosti perille, joten ei muuta kuin saarta kiertämään....


















Keula kohti kotia...






Monta kertaa viikonlopun aikana ajatukset meinasivat karata koulujuttuihin, mutta päättäväisesti keskityin elämään hetkessä ja nauttimaan elämästä tässä ja nyt, vailla stressiä ja huolta huomisesta. Hiphei ja hikarista hulttioksi! Olisiko siinä hyvä motto meikäläiselle, ikuiselle suorittajalle? ;) Nyt kesän paahteissa haalistuneita hiuksia värjäämään, vaikka sisäinen blondini kirkuukin kovaäänisesti vastalauseitaan. Heipparallaa ja voimia itse kullekin tulevaan viikkoon!


maanantai 11. elokuuta 2014

Ampiaisia ja aggressioita

Viime viikkojen yhtenä puheenaiheena ovat olleet aggressiiviset ampiaiset. Mekin olemme huomanneet niiden pyrkivän sankoin joukoin sisälle kotiin sekä myös veneeseen. Luin jostain lehdestä, että heti alkusyksystä (kauheaa, onko nyt siis jo syksy?!) ampiaisyhdyskunnat hajoavat, jolloin pesän puolustuksesta työttömiksi ja kodittomiksi jääneet työläisampiaiset alkavat käyttäytymään aggressiivisesti.
Jostain kumman syystä minulle tuli heti mieleen Eppujen hittikappale Tuhansien murheellisten laulujen maa ja sen surullisen kuuluisat sanat: Työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe. Niinpä niin, stressaa ja turhauttaa se työttömyys ja kodittomuus ampiaisiakin joten, miksei siis meitä tämän juoma- ei kun siis luomakunnan kruunujakin? Kaikkea sitä meikäläinen päässään (eikä edes päissään) pähkäileekin ;)
Onneksi kuitenkin useimmilla meistä on huomattavasti parempiakin keinoja stressin purkamiseen kuin humalahakuinen juominen. Minäkin löysin mielenrauhan jälleen kerran meren ääreltä, keskeltä kaunista saaristoamme, jota pitkään jatkuneet helteet ja kuivuus olivat paikoitellen värittäneet jo syksyisiin sävyihin.


























Ihanaa, juuri nyt se kauan kaivattu sade ropistelee kotoisasti kattoon ja ilma alkaa mukavasti raikastumaan. Nyt onkin hyvä hetki kömpiä nukkumaan kipparin kainaloon. Virkistäviä ja sateen raikastamia yöunia kaikille!