maanantai 28. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!

Älkää pelästykö, sillä en aio sanallakaan valittaa tästä helteestä, joka kylmän ja sateisen alkukesän jälkeen saapui vihdoinkin meitä hellimään. Myönnän toki, että päivät koulussa ovat tuntuneet välillä tuskastuttavan pitkiltä ja hikoilusta ei tunnu tulevan loppua. Helpotusta tuovat ne illat, kun ehdin meren rantaan kävelemään ja lenkin päätteeksi saan pulahtaa veneen takakannelta uimaan. Piristävän uintireissun jälkeen sitä jaksaa taas lukea tenttiin ja tehdä läksyjä ihan uudella innolla, niin ja myös niitä iänikuisia kotitöitä. Mieheni tosin ansaitsee vähintäänkin kunniamaininnan, sillä hän on ollut tämän ensimmäisen opiskeluvuoteni ajan oikea kodin hengetär ;) Hän on hoitanut oikeastaan aivan kaiken mahdollisen, jotta olen saanut käyttää opiskeluun niin paljon aikaa, kuin ikinä olen tarvinnut ja jaksanut. Kiitos kiltille, kultaiselle kipparilleni 

Meripäiviä tuli vietettyä leppoisasti ja rauhallisesti rakkaiden ihmisten seurassa. Kaunissaaressakin tuli käytyä kalasopalla ja olemme uineet sekä vain kellua lilluneet lämpimässä merivedessä joka ikinen päivä kuin hylkeet konsanaan. Sinilevää ei ainakaan vielä ole suureksi iloksemme näkynyt näillä kotivesillämme, joten nautimme kiitollisina kirkkaista vesistä.......ainakin toistaiseksi.

Saarielämän väriä, valoa ja iloa!




















Heleitä ja helteisiä heinäkuun viimeisiä päiviä sekä viileitä, virkistäviä öitä teille kaikille!


torstai 24. heinäkuuta 2014

Kohtaamisia

Maanantai-iltana saapuivat ensimmäiset purjelaivat Kotkaan osallistuakseen Gangut Regattaan eli purjehdus-kilpailuun Itämeren puolesta. Mekin lähdimme vielä iltayhdeksän aikoihin vastaanottamaan yhtä venäläistä alusta, nimeltään Shtandart. Kohtasimme Kaunissaaren edustalla ja laivan kannelta vilkutettiin meille ja huikattiin iloisesti ja kuuluvasti "Terve!" Toivotimme heidät tervetulleiksi Kotkaan ja minä räpsin tietenkin kuvia tuosta upeasta laivasta.

Paluumatkalla, pari tuntia myöhemmin, näimme ensimmäistä kertaa harmaahylkeen! Saimaallahan näimme viime kesänä ensimmäistä kertaa aikuisen norpan! Tämä hylje oli kyllä vaikuttava näky ja vaikka olen lukenut että uros voi olla reippaasti yli 2-metrinen ja painaa lähes 300 kiloa, niin yllätyin silti, miten valtavalta se näytti. Uskon siis vahvasti, että tämä kyseinen yksilö oli uros ;) Norpan tavoin, tämäkin kaveri oli tosi utelias ja pysähtyessämme katselemaan sitä, se sukelsi ja nousi pintaan vain muutaman metrin päässä veneemme perästä. En olisi osannut edes katsoa niin lähelle, mutta kuulin sellaisen hauskan puhahduksen hylkeen noustessa pintaan hengittämään. Valitettavasti tämä tyyppi katseli minua vain hetken ajan ja sukelsi sitten uudelleen, joten en ehtinyt napata siitä yhtään kuvaa. Jäimme vielä hetkeksi paikoillemme, mutta hylje nousi pintaan vasta monen minuutin jälkeen ja nyt niin kovin kaukana meistä, että luovutimme ja puksuttelimme kotisatamaan. Meille molemmille jäi todella hyvä fiilis näistä kahdesta mukavasta kohtaamisesta kotivesillä.







Ensin vastaan tulla puksutteli Hector...


....ja sieltä se "merirosvolaiva" Shtandart vihdoin tulee!







Huomisesta illasta alkaen meistä tuleekin taas "venepakolaisia" kotimme toimittaessa majatalon virkaa nelipäiväisten meripäivien ajan. Mikäs sen mukavampaa, varsinkin näin heinäkuun helteiden aikaan! :)


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tunnelmallinen Tammio

Taas kerran on palattu kotisatamaan rentouttavan ja mukavan mereilyviikonlopun jälkeen. Minä jään vielä huomisiltaan asti tänne veneelle koiruuden kanssa viettämään etäpäivää. Mieheni joutuu valitettavasti lähtemään aamusta töihin, mutta hän liittyy heti työpäivän päätyttyä seuraamme. Veneellä on sitäpaitsi paljon mukavampi nukkua kuin kotona, varsinkin näin helteellä. Mikäs tänne on jäädessä kun nettiyhteys toimii ja saan huomenna tehtyä etäpäiväksi annetun koulutehtävänkin samalla kun katselen ohi lipuvia veneitä ja voin pulahdella koiruuden kanssa uimaan aina kun siltä tuntuu. Tällaisia koulupäiviä saisi olla useamminkin ;)

Vierailimme tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa Tammion saaressa. Idyllinen kalastajakylä ihastuttavine taloineen, joista useat ovat peräisin 1800-luvulta, saivat minut huokailemaan ihastuksesta. Veneen kannelta oli myös hauska seurata "saariston lasten" uimahyppyjä ja erilaisia uintikuvioita sekä kuunnella heidän iloista puheenpulputustaan ja naurun remakkaa toistuvien kiljahdusten säestämänä.

Eräs erityisen mukavan oloinen kalastaja (muistaakseni jo seitsemännessä polvessa) tuli jututtamaan miestäni ja kuunnellessani hänen tarinointiaan mm. siitä miten hän lapsena pelkäsi kovassa aallokossa ja kuinka isä kehotti häntä keskittymään katselemaan lintuja, kuinka ne nousivat ja laskivat aaltojen mukana ylös.... alas..... ylös..... alas..... ajattelin, että minä olisin taatusti oksentanut, mutta niin tämä pieni poika vaan teki työtä käskettyä ja voitti pelkonsa.

En voi lakata ihailemasta näitä ihmisiä ja tätä aitoa, ajoittain todella karuakin saaristolaiselämää, jota he ovat sukupolvi toisensa perään eläneet. Tammiossa menneiden aikojen tunnelma ja perinteet ovat vahvasti läsnä. Toivottavasti edes osa siitä välittyy näiden kuvien kautta teillekin.


Mantereella pilvistä ja ukkostakin.....




...joka iloksemme myös pysytteli mantereella.




Tässä kohtaa haaveet saivat siiveet selkään.....






....ei liene epäselvää mikä on haaveideni saaristolaistorpan väritys.








Nyt iltauinnille, joten molskis ja loiskis ja aurinkoista viikkoa!





sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Piristystä puurtamiseen

Kesäiset kelit ovat parhaimmillaan ja mieli halajaa jatkuvasti merelle tai edes meren äärelle tai kunhan nyt edes pääsisi ulos tylsästä luokkahuoneesta! Olo on kuin nuorena tyttönä peruskoulun penkillä tuskaillessa, paitsi ettei silloin tarvinnut kesäisin opiskella. Keskittyminen herpaantuu ihan liian helposti ja ajatukset lähtevät harhailemaan. Ei näytä kovinkaan lupaavalta lähestyviä tenttejä ajatellen, huoh.
Erittäin fiksu opettajamme tuumasikin viime keskiviikkona, että nyt jos koskaan on oikea hetki järjestää virkistyspäivä! Hyvä ettemme rynnänneet samantien eväslaukkuja pakkaamaan, sillä niin innoissamme olimme pelkästä ajatuksesta ;)
Sovimme, että perjantaina opiskelemme Katariinan meripuistossa purjepöydän ääressä ja päivän päätteeksi tempaisemme vielä parit erät rantalentistä. Oli kyllä huikean hienoa opiskella raikkaassa meri-ilmassa ja auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Opiskelun lomassa nautimme tietysti myös herkullisista eväistämme ja grillissä paistettiin vielä koko komppanialle makkarat. Oli kyllä todella innostava ja virkistävä päivä, kiitos maailman paras ope ja maailman parhaat luokkakamut! :)

Tällaiseen opiskeluympäristöön voisi vaikka tottua:








Ennen lentismatseja teimme pienellä porukalla vielä pikaisen kävelykierroksen puiston ympäri.










Akut ovat nyt täynnä virtaa ja jottei totuus unohtuisi, on meikäläisen syytä sulkea kone ja kaivaa koulukirjat repun pohjalta esiin. Nyt kiltisti lukemaan tenttiin tai torstaina ei kunnian kukko laula. Virkistytään ja voidaan hyvin kesän vehreydessä ja valossa!


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Pilviä ja palautetta

Palautteen antaminen ja myös sen vastaanottaminen tuntuvat molemmat olevan vaikeita asioita hyvinkin monelle meistä. Opiskelussa varsinkin olen huomannut miten tärkeää olisi saada kriittistä palautetta, jotta voisi muuttaa toimintaansa ja oppia. Olen myös huomannut monissa eri tilanteissa mm. työpaikoilla, että asioista ei puhuta suoraan kyseiselle ihmiselle, vaan marmatetaan hänen selkänsä takana niistä kaikille muille?!
Yksi mikä itseäni häiritsee myös, on se, ettei asioista voida puhua rakentavaan sävyyn ja mielellään heti kun tarve vaatii. Sen sijaan odotetaan niin kauan että ns. pinna katkeaa ja sitten annetaan palaute kaikkea muuta kuin fiksusti. On siinä vastaanottajalla sulattelemista ja tuskin mielipahaltakaan voidaan tässä kohtaa välttyä.
Lienee täysin turhaa mainita, että minullakin on todella paljon kehittämisen varaa niin palautteen antamisessa kuin vastaanottamisessakin. Viimeksi eilen se tuli huomattua (syvä huokaus)

No mutta, oppia ikä kaikki eli sittenhän minullakin on vielä toivoa kehittyä paremmaksi ihmiseksi ;)

Taivaalle kertyvät pilvetkään eivät ole aina pelkästään ikävä asia ja kyllähän tuuli ne aina ennemmin tai myöhemmin puhaltaa pois...