sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Paratiisisaaren pauloissa

Tänään on luvassa paljon tekstiä ja kuvia sitäkin enemmän, joten koittakaa kestää hyvät ystävät.
Perjantaina nukuin yövuoron jälkeen koko viikon aikana kertyneitä univelkoja pois ja väsymyksen väistyessä myös mieliala kohosi taas normaalille tasolle. Veneen keulaan istumaan päästessäni ja eteenpäin ulapalle katsoessani tunsin kaikkien huolien sekä stressin jäävän kauas taakseni.
Matkamme määränpäänä oli tällä kertaa upea Ulko-Tammion saari, missä linnunlaulua, vehreää luontoa ja vaihtelevia maisemia riittää. Olemme oikeassa paratiisissa, totesi eräs rouva eilen polulla meitä vastaan kävellessään ja hänen kanssaan ei voi muuta kuin olla täysin samaa mieltä. Käärmeitäkin tästä paratiisista löytyy, mekin näimme niitä monia kymmeniä. Ne ovat kuitenkin täysin vaarattomia ja rauhoitettuja rantakäärmeitä, kuten täydellisessä paratiisissa kuuluukin olla :)

Alkuun jälleen kivikkoisia rantoja eri vuorokauden aikoina kuvattuna.












Lisäksemme kallioilla oli muitakin auringonpalvojia, mutta tilaa oli riittävästi meille kaikille, vaikkakin kuvan kaveri tekikin kyllä sihinällään ja koko olemuksellaan harvinaisen selväksi, etten ollut tervetullut kyseiseen kallionkoloon ;)






Näköalat korkeilta kallioilta olivat huikean hienot. Jäätävän kylmä vesi oli ainoa asia, joka palautti helteisessä säässä mieleemme sen tosiasian, että olemme todellakin kotisuomessa ja nyt on todellakin vasta toukokuu. 






Osallistuimme usean muun venekunnan kanssa siivoustalkoisiin ja saimme kahdestaan jo parissa tunnissa kerättyä ison jätesäkin täyteen kaikenlaista roinaa saaren idänpuoleiselta rannalta. Eniten säkistä taisi löytyä pulloja, niin lasisia kuin muovisia sekä olut- ja siideritölkkejä. Melkoisen jätesaaliin sai koko talkooporukka kasaan ja nyt tämä kaunis paratiisisaari on siistimpi taas jonkin aikaa.






Loppuun vielä rakastamiani ilta-aurinkokuvia.








Auringon laskiessa miehet palaavat verkoilta uskollisen kaverin odottaessa kiltisti laiturilla.


Nyt minunkin puolestani hyvää yötä, kauniita unia ja oman kullan kuvia.

-ansku-

maanantai 19. toukokuuta 2014

Kova kuin kivi

Viikonloppuna kävellessämme saaressa rantakivikossa ja hypellessäni välillä kiveltä toiselle, huomasin ajattelevani miten onnellinen olenkaan, sillä minulla on maailman parhaat tukijoukot jos jalkani sattuisikin lipsahtamaan. 
Pohdiskelin myös, että mistähän aiheesta seuraavaksi kirjoittaisin ja minkähänlaisia kuvia tällä kertaa oikein ottaisin. Jostain syystä keskityin kuvaamaan lähestulkoon pelkkiä kivikkoisia rantamaisemia ja siinä kivellä istuskellessani ja maisemia ihaillessani, silittelin yhtä pyöreää ja sileää kiveä pitkään kädessäni. Ajatuksissani olivat ne monet ystävät, tutut ja rakkaat, joiden kulku on ollut enemmän tai vähemmän kivikkoista ja vaikeakulkuista. Kotimatkalla sainkin taas kuulla ikäviä uutisia.
Yritän olla parhaani mukaan tukenasi ja turvanasi, kun näen valtavan pettymyksen ja surun heijastuvan silmistäsi. Vastoinkäymisissä ystävien ja läheisten merkitys entisestään korostuu ja minäkin haluaisin pystyä auttamaan paljon enemmän ja paremmin. Valitettavasti en voi luvata sinulle vielä helpotusta oloosi. Voin vain kulkea rinnallasi, kuunnella ja lohduttaa.


Kova kuin kivi. Niinpä niin. Silti vesi pystyy ajan saatossa muokkaamaan kulmikkaastakin kivestä pyöreän ja sileän, melkeinpä pehmeän.




Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.

-Tommy Tabermann-


Sopivan kokoinen rantakivi voi olla hyvä levähdys- ja kuivattelupaikka vaikka pienelle, innokkaalle uimarille.


Ilta-auringon valossa kaikki näyttää pehmeämmältä.


Sitkeimmät kasvavat ja kukoistavat näinkin karuissa olosuhteissa.


Vastoinkäymisistä huolimatta käännetään katseet kohti aavaa ulappaa....


...ja kuljetaan luottavaisin mielin kohti huomista. Yhdessä!



Jotka tulevat suorinta tietä, 
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, 
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.

-Tommy Tabermann-



sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Sumua, sadetta, aurinkoa ja autuutta

Tasan vuosi sitten perjantaina lähdimme kohti Ulko-Tammiota, mutta jouduimme sankan sumun takia vaihtamaan kohteeksi Ulko-Nuokon. Lauantaina sumu esti edelleenkin menomme Ulko-Tammioon, joten suuntasimme Lehmäsaareen, jossa vietimme leppoisan lauantai-illan kauniissa, tyynessä kelissä, jollaiseen heräsimme myös äitienpäivän aamuna.

Tänä perjantaina kohteena oli jo heti alusta alkaen Ulko-Nuokko, sillä olimme menossa sinne uuden grillikatoksen rakennustalkoisiin. Emme päässeet kuin kapeaan Ruotsinsalmeen, niin tilanne alkoi tuntumaan yllättävän tutulta. Sumu alkoi saeta ja rajoitti näkyvyyttä selvästi, mutta ei sentään yhtä pahasti kuin vuosi sitten. Jatkoimme tiukasti joka suuntaan tähystellen ja laivaväylän kohdalla näkyvyys oli molempiin suuntiin jo hieman parempi ja näimme jopa melko kaukana oikealla puolellamme purjeveneen. Ylitimmekin väylän lähes samanaikaisesti sen kanssa.

Nuokkoihin saavuttuamme, oli sumu hälvennyt melkein kokonaan ja saimme nauttia aurinkoisesta ja tyynestä illasta. Yöllä sade ropisi veneen kanteen, mutta kauaa en sitä ehtinyt kuunnella, kun jo vaivuin syvään uneen.






Talkoopäivä valkeni pilvipoutaisena ja hieman viileänä, mutta päivän mittaan sää selkeni ja lämpeni huomattavasti. Lähes koko iltapäivän saimme nauttia aurinkoisesta ja tuulettomasta säästä. Lyhythihaisessa paidassa ja pitkissä housuissa kiersin saaren ja pikkukoiruuden mielestä kelit olivat jo niin helteiset että sehän pulahti heti tilaisuuden tullen uimaan :)












Lauantai-iltana talkoourakan päätyttyä, lähdimme porukalla täysin tyynessä, mutta hyytävän koleassa kelissä kohti Pitkäsaarta ja sen lämmittäviä löylyjä tarjoavaa rantasaunaa.

Toiset olivat perillä ennemmin....


 ...ja toiset myöhemmin ;)


Tänään saapuessamme kotisatamaan, oli ohjelmassa äitienpäiväkahvittelua rakkaimpien kesken 






Kiitos murut halauksista, koskettavasta kortista, kauniista ruususta ja kallisarvoisista, ihanista hetkistä yhdessä! Näiden sydämen sopukoihin tallennettujen muistojen voimin astelen tulevaan viikkoon. Nyt hyvää yötä!


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Haaste

Sain kivan haasteen Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa? -blogin NJ:ltä. Kiitos sinulle!



Haasteen sisältö on seuraava:

1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään.
2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastettu kertoo kenet on haastanut.

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja tuoda esiin alle 200 lukijan blogeja.


Ensin 11 asiaa minusta itsestäni:

1. Olen kotoisin Espoosta ja asunut pääkaupunkiseudulla koko ikäni ja nyt viimeisimmät vuodet Kotkassa.
2. Perhe on aina ollut tärkeintä minulle sekä myös nykyiselle miehelleni. (olen siis toista kertaa naimisissa)
3. Miehelläni on kolme aikuista lasta, minulla kaksi aikuista tytärtä sekä muistoissa ikuisesti pieni enkelityttöni.
4. Rakastan luontoa ja eläimiä. Minulla on ollut 7 koiraa (ei sentään yhtäaikaa) joista viimeisin ja nuorin, kuvissakin vilahteleva pikkukoiruus elää toivottavasti vielä vuosia. Olen myös harrastanut ratsastusta muutaman vuoden.
5. Stressaannun turhan helposti. Rauhoitun ja saan voimaa mm. meren kohinasta ja metsän hiljaisuudesta.
6. Olen luonteeltani huumorintajuinen, sosiaalinen, ystävällinen ja empaattinen. Tempperamenttia löytyy myös, ehkä joskus vähän liikaakin ;) Kärsivällisyys ei valitettavasti kuulu hyveisiini.
7. En ole juurikaan päässyt matkustelemaan kotimaan rajojen ulkopuolelle, mutta haaveilen vielä     joskus pääseväni. Haaveilen myös monista muista asioista, kuten vakkarilukijani jo tietävätkin.
8. Olen aina tykännyt valokuvista, mutta itse kuvaamisesta innostuin toden teolla vasta tämän blogin myötä.
9. Hymyilen usein, jopa tuntemattomille, sillä hymyileminen kohottaa omaa mielentilaani ja saattaa myös piristää jonkun toisenkin päivää. Sitäpaitsi hymy on helppo tapa näyttää viehättävämmältä ;)
10. Sosiaalisesta luonteestani huolimatta kaipaan välillä myös omaa aikaa ja rauhaa.
11. Luen paljon, monenlaista kirjallisuutta. Runoja rakastan! Tällä hetkellä luen enimmäkseen koulukirjoja.


Tässä NJ.ltä saamani 11 kysymystä vastauksineen:

1. Mitä bloggaaminen on antanut sinulle?
Paljon enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitellakaan. Olen saanut uusia ystäviä, löytänyt ihania blogeja ja innostunut kuvaamisesta niin, että siitä on tullut minulle uusi harrastus ja haaste! Haluan tulla taitavaksi kuvaajaksi.

2. Mikä innoitti aloittamaan blogin pitämisen?
Ei oikeastaan mikään, vaan molemmat tyttäreni, jotka myös itse bloggaavat, kannustivat minua perustamaan veneilyaiheisen blogin, josta löytyisi aiheeseen liittyviä kuvia ja juttuja. Mopo kuitenkin ns. karkasi käsistä, kuten minulle usein käy ja aiheet ovat rönsyilleet sinne sun tänne.

3. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
Luen parhaillaan Susanne Karlssonin kirjaa Uhrilehto. Eilen aloitin ja taidan jo tänään tai viimeistään huomenna päästä loppuun. Mukaansa tempaava tarina.

4. Minkä taidon haluaisit oppia?
Minusta olisi tosi kiva osata soittaa kitaraa.

5. Järjestys vai luova epäjärjestys?
Päällisin puolin kaiken pitää olla järjestyksessä ja jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Kaappien ja laatikoiden uumenissa saattaa luovuus joskus päästä valloilleen ;)

6. Saat yllättäen vapaapäivän, mitä teet?
Todennäköisesti hakeudun meren tai joen äärelle ulkoilemaan koiran kanssa. Kuviakin saatan napsia.

7. Ura vai perhe ja miten se näkyy valinnoissasi?
Perhe ehdottomasti! Olen mm. minimoinut ylityöt ja maksimoinut vapaa-ajan, unohtanut etenemis- ja urahaaveet, valinnut työn, jossa on säännölliset työajat ja vapaat viikonloput.

8. Mikä tai kuka saa sinut iloiseksi?
Minut saa iloiseksi hyvinkin moni asia esim. auringonpaiste, veneily, koirat, ystävät jne. Rakkaat ihmiset saavat minut suorastaan loistamaan auringon lailla. Tästä kuopukseni Elämäni aakkosina-postauksen kohdasta ilahduin erityisen paljon. (ja sain palan kurkkuuni):
Ä: Äiti. Ei ollut vaikea keksiä. Äiti on auttanut ja huolehtinut, kasvattanut ja aina ollut tukena. Äiskä tekee mitä vaan mun ja siskoni vuoksi, on uhrannut vaikka mitä perheen takia. Äiskä huolehtii kaikista, niin eläimistä kuin ihmisistä, koska perhe <3

9. Jos olisit laulu, mikä laulu olisit?
Neljän Ruusun Luotsivene.

10. Mikä eläin haluaisit olla?
Ehdottomasti joku muuttolintu. Pääsisin lentämään aina talveksi johonkin lämpimään maahan.

11. Unelmakotisi?
Pieni hirsitalo meren rannalla.


Haastan seuraavat ihanat blogit mukaan haasteeseen:

Jokivarren Maaretta
Lake@Sea
Ajatuksien aitta
My daydream
Mikä on punainen ja kelluu?
Puolivihreää elämää
Virtauslanka
Tie meren tuoksuun
Valpuriinan villasirkus
Lehmuskujalla
Mökkipuutarhassa


Tässä 11 kysymystäni teille:

1. Auringonnousu vai -lasku?
2. Mikä on blogin kirjoittamisessa parasta?
3. Sana tai lause, jota käytät liian harvoin?
4. Paheesi? Yksi on pakko olla, enemmänkin saa tunnustaa ;)
5. Haluaisitko asua jossain muualla kuin Suomessa? Jos haluaisit, niin missä?
6. Mikä sinusta tulee "isona"?
7. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
8. Kadutko jotain?
9. Mikä saa sinut onnelliseksi?
10. Mikä olisit, jos et olisi ihminen?
11. Mistä haaveilet?

Ettehän loukkaannu mikäli bloginne lukijamäärä on suurempi kuin haasteessa toivottu! En löytänyt kaikkien blogien lukijamääriä, mutta halusin kuitenkin haastaa juuri teidät. Kuvat ovat isäni otoksia Kotkan edustalta vuoden 2007 Tall ship race-tapahtumasta.


lauantai 3. toukokuuta 2014

Koleaa mutta kaunista

Eilen lähdimme heti töiden jälkeen tuttuun lähisaareen ja naureskelimme, että kyllä me ihan oikeasti olemme todellisia saarihulluja. Menomatka oli lyhyt, mutta sitäkin hyisempi. Lämpöä oli huimat +5 astetta, jäätävä tuuli vihmoi vasten kasvoja ja rakeet pistelivät ilkeästi iholle osuessaan eikä auringonpaisteesta ollut tietoakaan.
Kuten kelien perusteella jo arvata saattaa, ruuhkaa ei rannoilla ollut. Vain me ja kaksi muuta venekuntaa.
Saatuamme köydet kiinni Lehmäsaaren peilityynen montun laituriin oli sade lähestulkoon jo lakannut ja pilvet näyttivät pikkuhiljaa hälvenevän.Tunnin kuluttua aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta ja lähdimme koiruuden kanssa iltakävelylle.

Tässä ensin eilisillan kuvasatoa.






Pikkukoiruus nautti länsirannan aalloista omalla, tutulla tavallaan :)








Tänään kiersimme koko saaren rantoja myöten, paitsi eteläkärjessä olevien kesämökkien rannat jätimme rauhaan ja hiippailimme mökkien takaa metsäpolkua pitkin saaren itäpuolelle.

Pikkukoiruus aloitti aamukierroksen tapansa mukaan virkistävällä kahlailutuokiolla.


Tuttu näky. Suursaarihan se siellä horisontissa korkeana ja komeana häämöttää.






Takaisin veneelle kävellessämme teki mieli kävellä takaperin, sillä taaksemme jäi tällainen maisema.


Edessäpäin näkyivät sen sijaan mantereelta kovaa vauhtia yllemme vyöryvät tummat sadepilvet. Tuuli alkoi myös pikkuhiljaa yltymään, ollen jo lähes 10 m/sek, joten päätimme lähteä viettämään lauantai-iltaa kotiin.


Ihanaa oli olla saaressa, mutta aika mukavaa oli myös tulla kotiin saunomaan. Uusi puulämmitteinen kiuaskin on nyt testattu ja edeltäjäänsä huomattavasti tehokkaammaksi todettu. Huomenna on ihan pakko aloittaa tutkintosuunnitelman tekeminen, sillä 3vkon päässä siintää palautuspäivä. Siinä oikeastaan se suurin syy kotiinpaluuseen, sillä olen alkanut taas vaihteeksi stressaamaan koulujuttuja.

Haaveilen siis edelleenkin vahvemmista hermoista, kuten myös meren rannalla asumisesta, mukavasta työpaikasta, paremmasta toimeentulosta ja vaikka mistä muistakin isoista ja pienistä jutuista. Tutkintosuunnitelma ei kuitenkaan haaveilemalla tule valmiiksi, joten huomenna alkakoon puurtaminen.

Tässä vielä yksi kuva maisemasta, jota katselen uuden hirsitaloni ikkunasta kun voitan lotossa ;)


Leppoisaa lauantai-illan jatkoa ja muistakaa silloin tällöin myös haaveilla!