keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Hitaasti hyvä tulee

Pitäisi keskittyä lukemaan kokeisiin eikä antaa kuumeisissa aivoissa pyörivien ajatusten viedä mennessään. Johan tässä noin 1,5 kuukautta sain terveenä ollakin. Pari luokkakaveria on samassa jamassa, sekä nuorempi tyttärenikin, mutta toivotaan ettei tämä pöpö ole yhtä sitkeä kuin se marraskuinen, meikäläistäkin lähes viisi viikkoa kiusannut tapaus! Opiskelun ehdottomasti raskain jakso on nimittäin juuri alkanut ja meidän olisi jaksettava ahertaa täydellä teholla kesäkuun puoliväliin saakka. Huhhelisheijaa ja haasteita riittää! :)

Tänään aamupäivällä paistoi aurinko upeasti, mutta pilviä alkoi kerääntymään taivaalle iltapäivällä ja nyt jo muutaman tunnin ajan on sadellut lunta ihan hiljalleen. Seurailin koulusta tullessani pikkutirppojen ruokailua takapihamme lintulaudalla ja omat ajatukseni ovat pyrähdelleet suuntaan jos toiseenkin, kuten nuo pikkulinnut konsanaan. Nähtäväksi jää, johtavatko nämä ajatukseni koskaan yhtikäs mihinkään. Toivottavasti.

Taitaisin itsekin tarvita jäähdyttävän ja ajatuksiani sopivasti pehmentävän lumikruunun päähäni....


 ...auringossa kauniisti kimaltelevan lumikuorrutteen alla kivetkin näyttävät pyöreämmiltä ja pehmeämmiltä.


Minulle käy aika useinkin niin, että joku asia voi tuntua ensin lähestulkoon mahdottomalta, mutta kun annan ajatuksen rauhassa muhia ja asettua ns. oikeisiin mittasuhteisiin, niin oikea ratkaisu löytyy ja onpa joskus käynyt niinkin, että asiat ovat järjestyneet kuin ihan itsestään. Ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään muuta, kuin antaa vain ajan kulua. Temperamenttiselle ihmiselle on muutenkin hyväksi aina ensin rauhoittua ja vasta sitten reagoida, muuten voi tulla ns. ylilyöntejä ;)
Onhan toki tilanteita, joissa pitää reagoida nopeasti, mutta aina kun vaan on mahdollista, pyrin sulattelemaan asioita ensin kaikessa rauhassa. Varsinkin tärkeiden ja suurien päätösten kohdalla olen todennut sen todella toimivan. Juuri nyt on minun erään tietyn asian suhteen varsinkin pidettävä pää kylmänä ja odotettava mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
   
Tulevaa viikonloppua odottelen myös ihan rauhassa, mutta toiveikkaana flunssasta toipumisen suhteen, että pääsisin ulkoilemaan ja nauttimaan talvisista pakkaspäivistä ja ehkä auringostakin.











Nyt jatkan köhimistä ja niistämistä sekä itseni lääkitsemistä. Viikonloppuna saareen, jos kuume laskee ja jää kestää. Leppoisaa loppuviikkoa murut!


perjantai 24. tammikuuta 2014

Ressiä ja relausta

Mielenkiintoinen ja hiukan jännittäväkin kouluviikko takana. Aiemmin jo kerroinkin, että ensimmäinen viidestä tutkinnon osasta on nyt suoritettu ja keskiviikkona oli sitten se "pelätty" arviointikeskustelu, joka kaikesta turhasta jännittämisestä huolimatta meni paremmin kuin hyvin. Ensimmäinen etappi suoritettu kiitettävästi, joten tosi iloisin mielin pääsen nyt jatkamaan uurastusta kohti seuraavaa.

Olen ihan hirveän kova stressaamaan, mikä ei tietenkään ole hyvä asia, varsinkaan kun ongelmilla on vielä tunnetusti tapana kasaantua. Joku tuntuu jaksavan, vaikka vuoren kokoinen taakka kaadettaisiin yhdellä kertaa hänen niskaan ja joku toinen saattaa horjua jo pienen töyssyn osuessa tielle. Itse en ihan pienten vastoinkäymisten edessä lannistu, mutta sitten kun niitä alkaa tunkemaan joka ikkunasta ja ovenraosta, niin jossain vaiheessa se kuppi vaan menee nurin.

Minulle parasta terapiaa näihin "romahduksiin" ovat rakkaat ihmiset, luonto, meri sekä monesti reipas kävelylenkki ja rentoutuminen saunan lämmössä ja hiljaisuudessa. Ei pidä myöskään unohtaa pörröistä pikkukoiruutta, joka saa minut rauhoittumaan ja takuuvarmasti hyvälle tuulelle. Onhan ihan tutkimuksissakin todettu, että lemmikkieläimen silittäminen vähentää stressiä ja alentaa verenpainetta, joten ilmankos minullakin olotila heti kohenee, kun koirakaveri kömpii kainalooni rapsutettavaksi :)

Huomenna haluaisin mennä jo meren jäälle kävelemään ja kuvailemaan, mutta voi olla, että tyydytään tepastelemaan vielä ihan turvallisesti maankamaralla. Toivottavasti aurinkokin taas näyttäytyy, niin minullakin olisi mahdollisuus saada enemmän onnistuneita, kuin niitä hieman epämääräisempiä otoksia ;)

Tässä muutamia kuvia eräältä viime viikkoiselta iltapäiväkävelyltä, kun aurinko loi vielä kauniita, kultaisia säteitään meidän iloksemme.













Vaikka aurinko ei vielä lämmitä kovinkaan paljon, niin voihan sitä aina muistin virkistämiseksi kokeilla miltä se aurinkotuolissa istuminen tuntuu.

Mikäs tässä istuskellessa....


....mutta kun tassut tuppaa palelemaan....


....ja kyllähän se totiseksi vetää kun nassukin huurtuu ihan kokonaan ;)


Tätä kaveria ei pakkanen ihan heti puraise, mutta toista se on meillä isännillä ja emännillä. Muistakaa riittävän lämpöinen vaatetus, niin ulkoilu maistuu paljon mukavammalta. Ressatkaa vähemmän, relatkaa enemmän! :)

tiistai 21. tammikuuta 2014

Kuvahaaste osa 4

Viikonloppuna pakkasen paukkuessa ja auringon paistaessa otin ihan hurmiossa kuvia. Vielä tänäänkin oli upea aurinkoinen sää ja mikä hienointa, päästiin koulusta jo tosi aikaisin, joten ei muuta kuin rantaan kuvaamaan. Toivoin joulukuussa aallonmurtajalla vesisateessa seistessäni, että tammikuun kuva olisi hieman talvisempi ja kyllähän se tosiaankin sitä on, katsokaapa vaikka itse:

Tässä muistin virkistämiseksi vielä viime vuoden kuvat eli ensin 20.10.2013 otettu värikäs ja valoisa kuva


Sitten 17.11. otettu hieman karumman näköinen maisema


22.12. tuuli tosi navakasti ja vettä tihutti vaakatasossa. Kuva on otettu päivän valoisimpana aikana, joten varokaa ettette häikäisty ;)


Ja tässä tänään noin klo 15 napattu talvinen maisemakuva ja pakkasta oli -14 ja rapiat. Näyttää jo selvästi kirkkaammalta. Hyvät ystävät! Valoa kohti mennään! :)


Rapsakkaa ja reipasta viikon jatkoa kaikille lukijoilleni sekä tuoreelle tulokkaalle Katjalle lämmin tervetulotoivotus! :)


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Loistava lauantai

Eilen saatiin nauttia upeasta auringonpaisteesta, josta toivoisin ihan jokaisen saavan yhtä paljon energiaa ja hyvää mieltä kuin minä itse siitä saan. Ellei joku jo tiennyt, niin rakastan aurinkoa! Tänäänkin näyttää tosi lupaavalta, joten kohta kamera laukkuun ja taas menoksi. Pörröinen pikkukoiruus on puolestaan keskittynyt nauttimaan pakkasesta ja lumesta. Olen alkanut epäilemään että sillä taitaa olla sellaiset erityisen pitkäkestoiset duracell-paristot sisällään. Pieni virtapiiri on nimittäin pinkonut menemään sellaisella vauhdilla ja vailla järjen hiventäkään, että olen saanut monet hyvät naurut sen menoa seuratessani! Heh, hulluilla on halvat huvit ja voitte nyt jokainen siellä tahoillanne miettiä tarkoitanko tässä nyt koiraa vai itseäni, vaiko molempia ;)


Näkymä Katariinan meripuiston kallioilta
Löysin tuulelta suojassa olevan kallionsyvennyksen, mihin istuuduin koiran kanssa joksikin aikaa nauttimaan näistä silmiä hivelevistä maisemista ja auringon valosta ja uskokaa pois, myös sen lämmöstä! Ajatuksenikin olivat varsin valoisat. Totesin miten taivaallisen ihana tunne onkaan, kun juuri tällä hetkellä ei ole suuria huolia eikä murheita, ei itselläni eikä kenelläkään läheisellä, mihinkään ei satu, mikään ei ahdista ja eteeni avautuu ihana maisema, joka kolahtaa sieluuni niin että tuntuu. Siellä me kallionkolossa istuimme, minä ja pieni pikinokka, nauttien kumpikin omalla tavallamme tästä talvipäivän pienestä, hienosta hetkestä.

Tässä tiiraillaan oravia
Vuosi vuodelta loka- ja marraskuun sateet ja pimeys tuntuvat entistä raskaammilta kestää, mutta ehkäpä juuri siitä syystä tunnenkin näin valtavan suurta iloa ja riemua valon lisääntymisestä ja kevään lähestymisestä.
Kevään kohokohtahan on tietenkin veneen lasku, mutta ennen sitä keskitytään kuitenkin vielä nauttimaan pakkasista, lumesta ja näistä huikean hienoista, aurinkoisista talvipäivistä.
Tässä vielä lisää eilen ottamiani kuvia ja niitähän riittää ;)
























Aurinko pilkistelee sälekaihtimien välistä kutsuvasti, joten ei muuta kuin toppavaatteet niskaan, kamera ja koira kainaloon ja taas mennään! Reipasta ja rentouttavaa sunnuntaita itse kullekin ihanuudelle! :)


perjantai 17. tammikuuta 2014

Ensimmäinen etappi

Ensimmäinen tutkintoviikko takana ja nyt on ihan voittajafiilis! Huomenna pitää vielä kirjoittaa itsearviointi ja ensi keskiviikon palautekeskustelussa saan sitten tietää minkä arvosanan tästä ensimmäisestä suorittamastani tutkinnon osasta sain. Toivon parasta enkä edes enää pelkää pahinta ;) Mieleeni jäivät oppimieni asioiden lisäksi myös kaikki ne ihanat lapset sekä todella mahtavat "työkaverit" joita tulen aivan varmasti ikävöimään vielä monet kerrat. Tämän jälkeen "vain" neljä tutkinnon osaa enää suoritettavana, mutta en halua edes ajatella sitä vielä, sillä keskityn nyt pieneksi hetkeksi iloitsemaan tästä ensimmäisestä saavutuksestani.
Nuorempi tyttäreni oli tänään koulusta päästyään ottanut upeita kuvia lumisista puista ja pensaista kirkkaassa, upeassa auringonpaisteessa. Huokailin ihastuksesta katsellessani hänen otoksiaan, sillä itse olen päässyt kameran kanssa liikenteeseen lähinnä pimeän aikaan tai kuten viime viikonloppuna päiväsaikaan, mutta varsin harmaassa ja pilvisessä säässä. Kuvaustaitonikin kun ovat lähes olemattomat, niin lopputulokset ovat myös sen mukaisia.
Huomenna tai ylihuomenna on tarkoitus kävellä aallonmurtajalle nappaamaan ainakin kuvahaasteeseen liittyvä maisemakuva, mutta sitä ennen vielä näitä viime viikonloppuna ottamiani kuvia Kotkansaarelta ja Kuusisesta missä tein reippaan kävelykierroksen mieheni ja pikkukoiruuden kanssa.























Maisema on muuttunut viikossa melkoisesti, sillä meri on nyt jäässä ja luntakin on hieman sadellut. Huomenna tai viimeistään sunnuntaina siis kuvassakin taka-alalla siintävälle aallonmurtajalle kuvailemaan. Mukavaa perjantai-iltaa kaikille! :)


maanantai 13. tammikuuta 2014

Tunnustuksia

Sain ihanan tunnustuksen Tuulian tarinoita blogin Tuulialta. Suuret kiitokset tästä huomionosoituksesta, olen hyvin iloinen ja otettu 




Luen monia todella ihania blogeja ja aina niitä tuntuu löytyvän lisää....valinta on vaikea, mutta tällä kertaa tunnustuksen laitan menemään seuraaville bloggareille, olkaapa hyvät:

Pearly White -blogin Nonna
Lehmuskujalla -blogin Hannah
Purjeen viemää -blogin Viherrys

Suureksi yllätyksekseni sain vielä toisenkin hienon tunnustuksen Tuulen henkäys -blogin Tanskulta. Kiitos kovasti myös sinulle, olen todella iloinen ja todella mielissäni tästä kauniista tunnustuksesta, kiitos!


Tanskun oma ihastuttava, upeita luontokuvia tulvillaan oleva blogi on itseasiassa minun uusin tuttavuuteni, mutta onhan niitä pari muutakin melko uutta tuttavuutta eli tämä tunnustus lähtee seuraaville bloggareille, olkaapa hyvät:

Förmaaki ja puutarha -blogin Sussi
ja
Tuulian tarinoita -blogin Tuulia


Suuret kiitokset kaikille edellämainituille sekä muillekin bloggareille ihanista elämyksistä upeiden blogienne parissa!

-Ansku-