sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Vapaille vesille

Eilen kohtasin kaksi joutsenta, joista toinen lipui ylväänä avoimessa vedessä ja toinen ui ympyrää ohuelta näyttävän jään keskellä olevassa pienessä avannossa.
Jäin seuraamaan joutsenen räpiköintiä jään keskellä. Ihmettelin, että miten ihmeessä se oli sinne edes joutunut. Hetken näytti jo siltä, että se tarvitsee apua, mutta huomasin, että se sai rikottua jäätä aina muutama sentti kerrallaan ja pääsi lopulta sulaan rantaveteen. Sieltä se sitten saman tien nousikin rannalle ja liittyi seuraani. Jää oli ilmeisestikin vielä hyvin ohutta, mutta toivottavasti joutsen ei tee tuota virhettä enää myöhemmin, jos ja kun jää on huomattavasti paksumpaa.
Sain osakseni paheksuvan katseen, kun joutsen tajusi, etten suinkaan kaivanut laukustani syötävää, vaan kameran! Nappasin siitä silti hyvin pikaisesti muutaman kuvan, kehotin pysymään pois jäistä ja jatkoin sitten tyytyväisin mielin kävelylenkkiä :)

Tänään siivosin lipaston laatikot ja sehän tarkoitti sitä, että aikaa kului, sillä uppouduin monta kertaa katselemaan vanhoja valokuvia, ihastelemaan lasten tekemiä kortteja, vaivuin välillä muistoihin, tunsin haikeutta ja herkistyinkin. Tyttöjäni ja heidän tähänastista elämää ajatellessani, minulle tulivat monestakin eri syystä mieleen nämä eiliset joutsenet 















Sain 25 v. sitten omalta äidiltäni kortin, jonka tekstin haluan tässä ja nyt omistaa omille tyttärilleni:

Toivon Sinulle

riittävästi onnellisuutta
pysyäksesi iloisena

riittävästi koettelemuksia
pysyäksesi vahvana

riittävästi surua
pysyäksesi inhimillisenä

riittävästi menestystä
luottaaksesi itseesi

riittävästi terveyttä
voidaksesi työskennellä

riittävästi innostusta
pyrkiäksesi eteenpäin

riittävästi päättäväisyyttä
tekemään tästä päivästä
paremman kuin eilinen. 

rakkaudella 
äiti



20 kommenttia:

  1. Ihana postaus. <3 Äitisi kortin teksti on juuri sitä mitä lapsilleen haluaa välittää. Ja kyllä vaan joutsen on upea lintu, niin ylväs ja kaunis, vaikka kyllä pidän kovasti sorsistakin.

    Tunnelmallista iltaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Tiia ♥ Minua hieman nauratti kun juttelin joutsenelle ja kehotin välttelemään jäitä ;) Äitirooli tainnut jäädä pysyvästi päälle. Olen herkkä hempeilijä ja olen myös todella eläinrakas. Haalisin kaikki orvot ja apua tarvitsevat eläimet kotiini, jos se vain olisi mahdollista =D
      Tunnelmallista illan jatkoa myös sinulle ihanainen ♥

      Poista
  2. Sinulla on/on ollut rakastava äiti. Kunpa itse olisin aikanaan omilleni osannut tällaisen viestin antaa.
    Kiireisenä ei kannata laatikoita siivota.... todistit sen jälleen. Sitä uppoaa muistoihin tai muuten vaan lukemisen / katsomisen arvoisiin asioihin.
    Joutsen on kivan näköinen kun olet kuvannut sen noin läheltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini valitsee kortit ja lahjat aina huolella, siten että ne ovat saajansa näköisiä ja oloisia eikä hän koskaan hanki kenellekään mitään turhaa. Se on hänen tapansa osoittaa rakkautta ja välittämistä.
      Voi orvokki, tietäisitpä vaan kuinka monet kerrat olenkaan huokaillut ja pähkäillyt itsekseni, mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin..... äitinä sitä tuskin koskaan on itseensä täysin tyytyväinen, varsinkaan kun kaikki ei todellakaan aina suju "kuin strömsössä"
      Heh, joo, itseni tuntien tiesin, että varsinkin näiden laatikoiden siivousprojekti venyy, joten valitsin kiireettömän, sateisen päivän :)
      Joutsen tuli todella lähelle. Ensimmäiset kuvat olivat epätarkkoja kun se työnsi nokkansa lähestulkoon kameraan kiinni ;) Minun piti perääntyä taaemmas, jotta sain kutakuinkin kelvolliset otokset napattua siitä. Utelias ja yllättävän luottavainen yksilö.
      Kiitos sinulle ihanasta viestistä. Valonpilkahduksia ja keveää kulkua tulevaan viikkoosi ♥

      Poista
  3. Kaikkien noiden toiveiden lisäksi toivon lisää voimaa matkalle! Sinulle ja minulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa toivon minäkin ♥

      Poista
  4. Ihana teksti!

    Toivottavasti joutsen lähtee muuttomatkalle ennen pakkasten tuloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin. Kortista en löytänyt kirjoittajan nimeä. Äitini oli sen allekirjoittanut, mutta tiedän ettei ole hänen tuotoksiaan :)
      Toivottavasti ymmärtävät jo kohta lähteä. Näyttivät molemmat hyväkuntoisilta, joten minkään ei pitäisi niitä täällä enää pidätellä.

      Poista
  5. Voi miten ihania sanoja olet äidiltäsi saanut, ihan tippa silmässä niitä täällä luin... sniif =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit uskoa että näitä aarteita löytäessäni, piti nessupaketti olla lähellä =)

      Poista
  6. Olipa hieno tapaminen lintujen kanssa. Joutsen on tainnut aiemminkin kohdata ihmisen kun osasi tulla odottamaan ruokaa! Hyvät kuvat!
    Tämä äitiys seuraa mukana aina, sitä auttaa koppiaisen heinän korrella pois ämpäristä ja huolestuu maassa olevasta linnunpoikasesta :) Toivotaan näille joutsenille hyvää lentomatkaa!

    Välillä on ihana uppoutua näihin lipaston laatikon aarteisiin muistoja etsien. Teen sen yleensä silloin kun olen yksin, silloin ei tarvitse selitellä ilon tai surun kyyneleitään. Joskus myös yhdessä tyttären kanssa muistellaan ja nauretaan kaikille hassuille asioille ja muistellaan kaikkia edesmenneitä tärkeitä ihmisiä. Harmitti niin paljon kun en ehtinyt kysyä omalta äidiltäni asioita jotka nyt kiinnostavat, tämän asian haluan tehdä toisin, muistella ja kertoa. juuri niitä asioita jotka itseltäni jäivät kysymättä.
    Viisas teksti, kokeakseen iloa ja onnellisuutta on hyvä tuntea ja ymmärtää myös toista puolta jonkin verran.
    Aavistelen että olet saanut äidiltäsi hyvän äitiyden mallin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan kaikki eläimiä, joten olin aika innoissani tästä kohtaamisesta. Sellaisella tarmolla tuo joutsen sieltä jäistä lähti tulemaan minut nähdessään, että luuli aivan varmasti saavansa ruokaa. Taisi pettyä pahasti kun napsinkin vain kuvia, mutta ei sentään suuttunut minulle :)
      Minäkin olen melkoinen "emo" ja huolehtiminen taitaa kuulua pysyviin ominaisuuksiin ;)

      Tuota lipastoa oli pakko alkaa siivoamaan, kun en enää saanut kaikkia koulukirjojani ja muistiinpanojani mahtumaan sinne. En enää edes muistanut miten paljon kaikkia ihania aarteita olinkaan laatikoiden uumeniin kätkenyt.
      Isäni kanssa olen enemmän jutellut menneistä, meitä molempia kiinnostavista asioista, äitini ei ole yhtä innokas niistä puhumaan. Omien tyttöjeni kanssa olen halunnut olla mahdollisimman avoin ja puhua kaikesta mistä he ikinä haluavatkaan jutella. Ihana kuulla että sinäkin haluat oman tyttäresi kanssa muistella ja kertoa hänelle asioista ♥
      Kiitos sinulle tästä ihanasta viestistä, kaikista kauniista sanoistasi! Iloa ja valoa viikkoosi ♥


      Poista
  7. Ihana kirjoitus! Minua kyllä alkoi hymyilyttää, kun aloitin tarinaasi ja näin joutsenen kuvan. Nimittäin luin juuri hetki sitten Iltasanomista Herttoniemen joutsenesta, joka oli mennyt koputtelemaan auton ikkunaan - varmaankin ruokaa oli hakemassa. Autoilija oli saanut joutsenesta hauskoja kuvia suoraan edestä. Autoilija sanoi, että hänelle tuli linnusta mieleen Aku Ankka, ja kyllä lintu kuvassa Akua muistuttikin.

    Hyvä että annoit joutsenelle ohjeita. Ja ihastuttava tuo runosi! Elämänkoulua!
    Valoisaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia! :) Minäkin naureskelin muistaakseni eilen sille iltasanomien jutulle sekä hauskoille kuville. Taitavat Helsinkiläiset joutsenet olla ihan oikeasti paljon rohkeampia (ehkä myös röyhkeämpiä) kuin ne, jotka tänne meidän kulmille ovat pesiytyneet =)
      Olenhan kehottanut Saimaannorppaakin pysyttelemään kaukana verkoista, joten pitihän tälle joutsenellekin antaa äidillisiä elämänohjeita ;)
      Vanhoja aarteita löytyi siivouksen lomassa ja mikäs sen mukavampaa.
      Myrsky pauhaa taas vaihteeksi ulkona, mutta koitetaan pitää lippu korkealla ja mieli valoisana. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  8. Voi lipaston siivous! Se vie aikaa ja on muistorikasta. Minulla se vie nimenomaan aikaa, joten järjestely etenee hitaasti. Mutta sinä olet tehnyt hyvän löydön: upea tuo äitisi runo sinulle.

    Lämpöä joulun odotukseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatekaappien ym. komeroiden siivoamisessa ei ikinä kulu niin paljon aikaa kuin tämän yhden ainoan lipaston, mutta eipä niistä muista löydykään samanlaisia aarteita ;)
      Tein muutamia muitakin ihania löytöjä, joista saatan ehkä postauksen (jos toisenkin) vielä tehdä.
      Kiitos Terttu ja oikein ihanaa joulun odotusta sinulle! :)

      Poista
  9. Voi näitä muistoja, jotka löytyvät lipaston laatikoista.. Ihania, surullisia, katkeransuloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tainnut tulla vanhaksi kun vanhoja muistelen ;)
      Totta, tunneskaala tuli käytyä laidasta laitaan läpi....ihan vaan lipaston laatikoita siivoillessa :)

      Poista