perjantai 12. joulukuuta 2014

Käsi kädessä

Lipaston siivouksen yhteydessä löytyneistä aarteista esittelen vielä esikoiseltani kaksi vuotta sitten saamani kortin. Jenni oli ollut tuolloin muistaakseni kolmisen kuukautta töissä Dublinissa. Tämän suloisen kortin sisäpuolelle hän oli kirjoittanut todella pitkän ja kauniin kirjeen. Tekstin henkilökohtaisuuden vuoksi en julkaise siitä kuin alun ja lopun, mutta voin tunnustaa, että kyynelittä en sitä pystynyt (taaskaan) lukemaan.

Olen jo aiemmin kertonut niistä ajoista jolloin tytöt olivat pieniä enkä niistä enää sen kummempia kirjoittele. Sen kuitenkin uskallan tunnustaa, että äitinä olen paljon miettinyt sitä, millaiset eväät olen tyttärilleni antanut sekä sitä, millaisena he kokivat lapsuutensa ja nuoruutensa.
Aina vaikeuksien edessä olen kokenut huonommuuden ja jopa epäonnistumisen tunteita. Se lienee luonnollista, sillä eihän kukaan meistä haluaisi koskaan kuulla itsestään, eikä varsinkaan lapsistaan mitään negatiivista. Elämä ei kuitenkaan aina, eikä edes melkein aina, suju suunnitelmien mukaisesti ja silloin on aina edessä myös eräänlainen kasvun paikka.

Kasvamisesta ja siihen liittyvistä kasvukivuista, niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin, Jenni kirjeessään monen muun asian lisäksi kirjoittaa. Teksti on täynnä syvällistä pohdintaa ja valtavasti tunnetta. Ei ihme että kyyneleeni virtaavat, mutta ne ovat puhtaasti kiitollisuuden, ilon ja rakkauden kyyneleitä.




Äiti rakas,

sulla ei ole nyt synttäreitä, eikä vielä ole Joulukaan, mutta mulle vain tuli sellainen olo, että haluan kirjoittaa sulle................................................................................................................................
Tätä kappaletta kuunnellessa mietin aina sua äiti ♥  Olisinpa voinut soittaa sulle tätä silloin, kun jäätiin vain kolmistaan ja oltiin Lauran kanssa niin pieniä. Soitan sen sulle kuitenkin nyt!

"So mother, I thank you, for all that you've done and still do
you got me, I got you
Together we always pull through,
we always pull trough
I love you mum" 

-Christina Aguilera: Oh Mother- 



14 kommenttia:

  1. Kovin kauniisti taas kirjoitit ja muistelit!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Ihana Jenni ♥
      Taidan olla vanha kun taas muistelen menneitä ;)

      Poista
  3. Oi kestämättömän ihana! Voi näitä korvaamattomia aarteita. <3 Ihanaa viikonloppua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, toiselle kestämättömän ihanalle ♥ Tällaisten aarteiden voimalla jaksaa taas pitkään :)
      Valoa ja iloa viikonloppuusi Tiia! ♥

      Poista
  4. Ou nou, täällä tyrkytään ihan täysiä =D. Onneksi et julkaissut koko tekstisä, sillä olisin itkenyt silmäni päästä. Tyttäret ovat ihania <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Katinka sinua ♥ Olipa hyvä että sensuroin suurimman osan kirjeestä ;) Lapset ♥

      Poista
  5. Voi, tuli kyynel silmäkulmaan tätä lukiessa.

    Hyvää viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Ihanaa viikonloppua myös sinulle Sussi :)

      Poista
  6. Äitiys on täynnä syyllisyyttä, mutta juuri nuo hetket, jolloin saa kokea onnistuneensa pyyhkäisee sydäntä elvyttävällä lempeällä tuulella.
    Ihanasti on tyttäresi ilmaissut tunteensa!
    Olet normaali vahva äiti, joka uskaltaa kohdata itsensä realistisesti ja se kertoo, että olet hyvä äiti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten kauniisti jälleen asian ilmaisit, sinä ihana siellä ♥
      Ilman elvyttäviä, lempeitä tuulia meidän äitien sydän ei varmaankaan kestäisi sitä kaikkea syyllisyyden ja surun määrää.
      Jennin kirjoitus avasi myös silmiäni huomaamaan paitsi hänen tunteitaan ja ajatuksiaan, myös sen, että taidan loppujen lopuksi ollakin ihan hyvä äiti.
      Kiitos sinulle taas kerran kauniista ja koskettavasta kommentista ♥ Tämän talletan sydämeeni, niiden muutamien muiden joukkoon, joita en koskaan unohda!

      Poista