keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Pirteästi pimeyttä päin

Otsikko on lainattu suoraan eräältä ihanalta lukijaltani, jolta olen tämän kyseisen kannustuksen lisäksi saanut kuulla lukuisia muitakin viisauksia. Kiitos sinulle "kiiruspakolainen" ja kiitos teille kaikille muillekin! Kiitos että olette siellä ja kuljette kanssani näissä elämän tuulissa ja tyrskyissä ♥ 

Itselleni tuo otsikko merkitsee tällä hetkellä tavoitteellista olotilaa, sillä totuus on kyllä ihan toinen. En edes löydä vertauskuvaa sille nuutuneelle ja nuhjaantuneelle minälleni, joka aamuisin tahtoisi vaan vetää peiton korvilleen ja jatkaa nukkumista vähintään joululomaan saakka.
Opiskelumotivaatio on kyllä korkealla, mutta jostain syystä olo on aika vetämätön. Kai se on tämä pimeys, ainakin osittain. Toisaalta, nyt on 1v ja 4kk lähes tauotonta koulunkäyntiä takana, joten saattaahan tiivis opiskelutahtikin tässä vaiheessa jo hieman uuvuttaa. Onneksi enää reilu kuukausi jäljellä ja sitten koittaa kauan kaivattu joululoma ja itse Joulu! Tuskin maltan odottaa.

En ole viime viikkoina ehtinyt edes lukemaan läheskään kaikkia suosikkiblogieni postauksia, saati kommentoimaan niitä. Joko te bloggarit olette tosi ripeitä ja reippaita tai sitten minä ihan oikeasti käyn todella hitaalla ;)

Viikonloppuna ehdimme sentään tehdä pienimuotoisen sukulaiskierroksen, jonka päätteeksi oli ohjelmassa isänpäivälounas vanhempieni luona Lahdessa. Siellä olikin satanut lunta ja maisema näytti ihanan valoisalta ja puhtaalta. Pikkukoiruuskin innostui lumen näkemisestä niin, ettei meinannut malttaa tulla sisätiloihin ollenkaan. Lopulta ruoan herkullinen tuoksu sai sen rientämään ovenraosta sisälle ja parkkeeraamaan itsensä uunin eteen. Paistivahtina olo kannatti, kuten aina ;)

Tässäpä nyt ensin kuitenkin muutama kuva lauantailta, jolloin kävimme pienellä pikavisiitillä mm. Katajanokalla.











Ja tässä sitten vielä muutama kuva vanhempieni kodista, jossa ei näkynyt jouluisia juttuja, ainakaan kovin montaa ;)










Toiveikkaana odottelen pakkasta ja lumisadetta myös tänne etelärannikolle. Pikkukoiruuskin haluaisi ihan varmasti jo päästä tekemään lumienkeleitä ;)


Orvokki ja Vedenneito, olette lämpimästi tervetulleet mukaan Tuuliin ja Tyrskyihin!


15 kommenttia:

  1. Oi, ihana Helsinki <3 ihanat kuvat kaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Helsinki on kaunis tihkusateessakin :)

      Poista
  2. Kauniita kuvia Katajanokalta! Ja otsikkosi on ihana - pirteästi pimeyttä päin. Ei se taida onnistua, mutta sanonta on kiva. Ja pirteä on myös tuo koiruliini. Kiva kun ehdit ottaa pienen paussin opiskelusta ja ehdit sukuloimaan.
    En uskalla toivottaa pirteätä marraskuuta, mutta yritetään kuitenkin - molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia! :)
      Kiva oli päästä vierailukierrokselle, sillä pienetkin irtiotot arjesta tuovat hyvää mieltä ja jaksamista.
      Tottakai, joka tapauksessa yritetään ja ehkä me tästä pikkuhiljaa piristytään, onhan joulukin jo kohta ovella ;)
      Virkeyttä ja voimia viikkoosi!

      Poista
  3. Ihana kuva koiruudesta:)

    Tuttuja maisemia! Helsingistä, asuin vuosia Helsingin Kruununhaassa, joten Katajannokan tiedän hyvin.

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Tuo koiruus on oikea lumimyyrä, josta esikoiseni Jenni tuon kuvan nappasi muistaakseni toissa talvena.
      Hieman oli haasteellista saada ilman jalustaa hämärässä ja tihkusateessa kuvia Katajanokalta, mutta muutaman kehtasin sentään laittaa näytille. Nuo laivat ovat vaan niin kauniita ja iltavalaistuksessa satama sekä nuo rakennukset ovat upeita. Jos lotossa voittaisin, niin kaupunkiasunnon varmasti juuri tuolta suunnalta hankkisin ;)
      Oikein mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  4. Ihania ja inspiroivia kuvia!! Näitä oli ilo katsella. Tsemppiä opintoihin, ei ihme, jos näin marraskuussa uuvuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii, kiitos kovasti Nonna! :)

      Poista
  5. Kivat kuvat Katajanokalta.
    Näinhän se on että pirteänä pimeyttä päin, niin se ei ole niin kurjaa (minua ei tuo pimeys haittaa, mutta enemmistöä sitäkin enemmän.... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) En tiedä miksi minua väsyttää varsinkin aamuisin niin hirveästi, että on ihan tuskaa nousta ylös ...... taitaa olla enemmän kuitenkin henkistä ;)
      Mieheni jo naureskelee että lattialämmityksen voi varmaan sammuttaa, kun sytyttelen kynttilöitä ja tuikkuja aina iltaisin niin paljon joka huoneeseen =D

      Poista
  6. Kirjoitin pitkän kommentin, mutta se katosi.. Kiitos ihanista kuvista!
    Itse väsymykseltäni en ole jaksanut olla luova, käyn välillä kurkkaamassa kuulumisia. Varsinkin sinun kiinnostavat, kun tiedän, että pakerrat siellä opiskelujen parissa. Siinä varmaan yksi iso syy väsymykseesi, niin paljon joudut omaamaan uutta infoa ja kenties joudut uusiin tilanteisiin. Toivottavasti myös muistat ohessa huolehtia itsestäsi, tarpeeksi unta, liikuntaa ja oikeata ravintoa. Itse uskon, että stressi syö hemoglobiinia, vaikka sitä ei mikään tutkimus todista. Oma kokemus puoltaa tuota väitettä.. Olen nyt syönyt rautakuurin ja se on virkistänyt, vaikka oma väsymykseni onkin henkistä laatua, tunnistan itseni.
    Nyt, kun tyttäreni jäi opiskelun lomassa viikonlopuksi Helsinkiin ja jäin yksin työpäivän jälkeen, huomasin, että kaikki haikeus ja ikävä, jonka luulin olleen jo menneen kesä heiniä, tulivat hyökyaallon lailla takaisin. Voice of kidsin kauniiden laulujen myötä annoin kyynnelten virrata ja mielen puhdistua.. Paljon on tapahtunut.
    Elämä on silti suonut ilon aiheita. Ylihuomenna lähdetään kolmisin, me naiset, mie, miniä ja Ilona ilahduttamaan isomummua Jyväskylään. Elämä on hyvä, vaikka välillä on raskasta.
    Stemppiä kaiken keskellä ja lämmintä jouluodotusta!
    Ajatuksien aitta ( en tiedä miksi tarjoaa nimetöntä, vaikka olen kirjautuntu sisälle)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua ihanaista! Kiitos kun jaksat ilahduttaa minua kommenteillasi! Tunnistin jo muutamasta lauseesta, että sinun ajatuksiahan nämä ovat, mutta kieltämättä ihmettelin miksi anonyyminä. Blogger mokoma kiukuttelee näköjään taas kerran.
      Elämässäsi on tapahtunut paljon suuria muutoksia, on ollut surua, ikävää ja stressiä sekä paljon tietysti muitakin tunteita. Niiden kaikkien käsittelemiseen menee aikaa ja oli hyvä, että sait itkettyä ja kevennettyä mieltäsi. Raskasta on sinullakin ollut jo pidempään, kuten minun muutamalla läheisellä ja ystävälläkin on koettelemuksia riittänyt. Sivusta kun teitä seuraa, ei voi kuin ihailla sitä sisua ja positiivisuutta mikä teistä jokaisesta kumpuaa kaikkien vaikeuksienkin keskellä. Annatte voimaa meille muillekin, kiitos siitä!
      Huomenna kipaisen hakemaan apteekista rautakuurin, josko siitä olisi apua tähän vetämättömään oloon. Tänään vastasin lääkehoidon tentissä todella tyhjentävästi ja lopputuloksena lähes kolmen A4:n verran tekstiä. Toivottavasti myös asiaa, eikä sen vierestä ;)
      Lähetän sinulle lämpöisen, lohduttavan halauksen ja toivotan oikein iloista reissua teille kolmelle naiselle :) Isomummu taatusti ilahtuu ikihyvikseen. Keveyttä kulkuusi ♥

      Poista
    2. Kiitos! <3
      Varmasti oli asiaa! Siis tenttivastauksissasi! :)
      Toivotaan, että kuuri tuo pirteyttä ja energiaa!

      Poista
  7. Indi on ihanasti otsikon hengessä mukana, muut kuvat huokuvat syvää rauhaa ja odotuksen tunnelmaa - hienoja kuvia!

    Olen hyvin otettu kohdistamastasi huomiosta, mutta pyydän muistamaan, että Sinä Ansku olet keskustelun avaaja. Minä olen vain liittynyt mielenkiintoiselta kuulostavaan henkevään "keskustelurinkiin" omilla takarivin kommenteillani. Hienoa, jos pystyt niistä jotain myönteistä löytämään - vähän kuin hymyn hymystäsi.

    Ystävyys, vaikka etäinenkin, on kuin pitkospuut suolla, "heti muuttuu kulku huomattavasti kevyemmäksi" (lainattu luvatta, kiitos!). Sinä olet rohkeasti aito ystävä myös kaikille niille, jotka yrittävät uupumuksestaan huolimatta näytellä pirteää, ja kuvittelevat olevansa ainut jonka voimat ovat koetuksella. Usein nauretaan vanhan vitsin tapaan: "Sokea taluttaa rampaa", eihän siitä voi olla mitään apua tai hyötyä. Itse uskon, että jo pelkästään sokean käden lämmin kosketus rampaan on jotain todella suurta. Sinä osaat hienosti ojentaa kätesi!

    Joulun valoa odotellessa, ja siinä välillä itsenäisyyttä juhlistaen:

    - Kiiruspakolainen -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Indi on oikea pirteyden perikuva ja koiramaiseen tapaan osaa nauttia joka hetkestä :)

      Kiitos sinulle jälleen kerran kauniista ja kannustavista sanoistasi! Toistan itseäni, mutta haluan silti kertoa miten paljon nämä sinunkin ajatukset ja mielipiteet minulle merkitsevät, sillä ne merkitsevät todella paljon! Nämä kommentit antavat minulle mm. uusia ja virkistäviä ajatuksia ja näkökulmia ja toki myös innostavat ja kannustavat keskustelemaan lisää.
      Mikä vertaus! Ystävyys ja pitkospuut, mielestäni hienosti oivallettu, hyvä sinä :) Samaa mieltä olen kanssasi myös tuosta "sokea taluttaa rampaa" -sanonnasta. Kukapa meistä olisi täydellinen? Sitä paitsi, voimme tukea toisiamme ja "täydentää" toistemme puutteita.

      Tapoja ojentaa käsi toiselle on monia ja sinun ojennettuun käteesi tartun iloisin ja kiitollisin mielin. Käydään kevein askelin kohti tulevia juhlapyhiä ♥




      Poista