sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Hitaasti hissutellen

Eilen peittelimme paatin talviunilleen aurinkoisessa, pariasteisessa pakkaskelissä. Vanhempani tulivat jälleen apuun ja nelistään saimmekin urakan tehtyä lähes kokonaan yhden päivän aikana. Kiitos vielä kerran! Tälle päivälle on luvattu vesisadetta ja 14-18 m/sek puhaltavia tuulia, joten uusi pressuviritelmä joutuukin heti kovalle koetukselle ;)

Nyt meillä onkin hetki aikaa hengähtää ja hiljentyä viettämään vuoden pimeintä ja rauhallisinta aikaa. Eilen iltasella, heti hämärän tultua, sytytin pihalyhdyt sekä sisätiloihin lukuisia kynttilöitä ja tuikkuja. Niiden lempeässä valossa vietin hiljaisen hetken muistellen edesmenneitä rakkaitani.

Tässä rauhassa ja hiljaisuudessa ehdin myös pohtia mitä työttömyyden ja osa-aikatöiden myötä tapahtunut hidastaminen on merkinnyt viime vuosina minulle. Hitaampi elämäni on sisältänyt:
Vähemmän työtä, vähemmän rahaa, vähemmän hankintoja, mutta myös paljon enemmän aikaa, joka on mahdollistanut mm. hiljentymisen, oman itsensä sekä toisten ihmisten kuuntelemisen ja huomioimisen, tietoisen läsnäolon, hetkeen tarttumisen, elämisen tässä ja nyt. Lisäksi olen oppinut nauttimaan entistä enemmän pienistäkin asioista sekä myös vaatimattomuudesta ja rentoudesta. Olen vihdoin onnistunut saavuttamaan tasapainoisen olotilan ja mielenrauhan.

Siinä ne ensimmäisenä mieleeni tulleet (tärkeimmät) asiat ja huomasin hieman yllättäen, että tämä listahan koostuu pelkästään positiivisista asioista. Toki töiden ja rahan puute on aiheuttanut ajoittain suurtakin stressiä sekä turhautumista ja tulee jatkossakin niin tekemään, mutta kun en näille asioille mitään mahda, pyrin keskittymään lisääntyneen ajan tuomiin mahdollisuuksiin. Opiskelu on paras esimerkki saamastani mahdollisuudesta ja ehkäpä uuden ammatin myötä tähän hitaaseen elämääni tulee taas enemmän vauhtia ;)









Marraskuinen meri on tummanpuhuva ja jäätävän kylmä, mutta myös todella kaunis! Kaikilla asioilla on yleensä kaksi puolta ja meillä jokaisella on vapaus valita niistä se toinen. Kumman sinä valitset?


18 kommenttia:

  1. Oli kiva lukea, mitä kaikkea positiivista olet keksinyt/tehnyt vapautuvalla ajalla. Nyt työkiireisenä odotan innolla ensi vuonna alkavaa vuorotteluvapaata ja sen lukuisia mahdollisuuksia. Toivottavasti osaan tarttua yhtä hyvin hetkeen kuin sinä.
    Kiitos kuvista ja tarinoista ja mukavaa opiskelun jatkoa, vaikkapa kynttilän valossa. Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän että ensimmäistä kertaa työttömäksi jäätyäni en ollut järin iloinen näky ;) Aika pian kuitenkin ryhdistäydyin ja keksin paljon ilmaisia ajanviettotapoja, kuten esim. sienestys, marjastus, ulkoilu yleensäkin sekä tietysti lukeminen. Vierailinkin erittäin ahkerasti kirjastossa ja se jatkuu taas, kunhan saan nämä opiskelut päätökseen :) Oi ihanaa! Kokonainen vuosi vapaa-aikaa!! Kyllä sinä varmasti osaat tarttua hetkeen, kunhan vaan muistat pitää mielessä sen, että vuosi kuluu yllättävän nopeasti. Nimim. kokemusta on ;) Kiitos sinulle kovasti Terttu ja mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!

      Poista
  2. Vaatimattomuuteen ja vähempään haluamiseen opettelu on hyvästä. Asioiden haluaminen kun ei lisää hankkimallakaan vähene… Mutta varojen riittämättömyys voi tietenkin olla todellinen ongelmia ja suuri murheen aihe, joten jokaiselle sitä soisi varallisuutta kohtuudella.

    Upeat, minua kovasti puhuttelevat marraskuiset kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pilvi sinua, ihan huikeaa että puet postaukseni ytimen kahteen lauseeseen! :)
      Eniten tässä nyt kahden viimeisen vuoden aikana minua on pelottanut se, että joudumme luopumaan veneestä, mieheni todella pitkäaikaisesta haaveesta, joka v. 2010 vihdoinkin toteutui. Itsehän olen aiemmin elämässäni päässyt veneilemään paljonkin ja saanut viettää aikaa meren äärellä mm. vuokramökillä Tammisaaren saaristossa ja sukulaisten luona Kemiönsaaressa.
      Haluamme pitää kynsin, hampain kiinni tästä yhteisestä harrastuksestamme, josta voi jo melkein puhua elämäntapana :)
      Nyt olemme kuitenkin jo voiton puolella, kun tähän päivään asti ollaan selvitty ja ensi kesänä olen toivottavasti tiukasti kiinni työelämässä. Eihän lähihoitajan palkalla herroiksi elellä, mutta kyllä se silti helpotusta tähän tiukkaan taloustilanteeseen tuo.
      Toteamukseesi tuosta asioiden haluamisesta ja niiden hankkimiseen liittyen, muistan lukeneeni jostain että kun paleleva ostaa lämpimän talvitakin, hänen onnellisuutensa lisääntyy, mutta kun henkilö, jolla on jo monta takkia komerossaan, ostaa vielä yhden, hänen onnellisuutensa ei lisäänny kuin hetkeksi. Tuohon totuuteen ei liene lisättävää.
      Miksi siis hankkia enemmän, kun vähemmälläkin tulee toimeen?

      Kiitos sinulle taas kerran Pilvi ♥ Viisaat ja virkistävät kommenttisi ilahduttavat aina suuresti! :)

      Poista
  3. Upeat voimakkaat kuvat olet ottanut. Elämä on muutosta, mikään ei ole pysyvää ja minusta se on hyvä asia, vaikka joskus ensireaktio on luopumisen murhe. Uusia asioita tulee menetettyjen tilalle. Allekirjoitan täysin tuon, mitä Pilvi tuossa sanoi materiasta ja varallisuudesta. Kuuttamisen vähentäminen olisi hyväksi kaikille, varoista riippumatta... maailma hukkuu tavaraan ja arvokas aika kuluu sen haalimiseen...

    Voimia ja valoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merenneito :) Santalahden luontopolulla kävin koiran kanssa lenkillä ja muutama kuva tuli napattua rantaosuudelta, kuinkas muutenkaan ;)
      Meri ja luonto! Siinä yksi suurimpia voimavaroja, joista voin ammentaa valtavasti energiaa ja iloa omaan elämääni, nyt ja aina!
      Olen myös samaa mieltä Pilvin ja sinun kanssasi siitä että ihan jokaisen olisi hyvä joskus pysähtyä miettimään omaa kuluttamistaan. Uskon että monelle tulisi yllätyksenä se, miten paljon vähemmällä voi tulla toimeen ja olla jopa aiempaa onnellisempi.
      Kyllä te olette fiksuja naisia kaikki! :)

      Poista
  4. Samaa mieltä Pilvin kanssa:)

    Uskon myös, että talousasiat helpottuvat jatkossa. Lähihoitajille on töitä, ja vaikka peruspalkka ei ole suuri, sitä parantavat erilaiset lisät. Tiedän, koska äitini teki pitkän työuran hoitajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilvi lateli jälleen kerran hyviä viisauksia ja totuuksia, ihan niinkuin sinäkin :) Kiitos Sussi! Kyllä minun viimeistään nyt on uskottava, että taloustilanteemme helpottuu heinäkuussa. Siihen asti sinnitellään kuuluisalla suomalaisella sisulla ;)

      Poista
  5. Hieno kirjoitus taas kerran sinulta. Olet niin hyvin oivaltanut tuon - lasi on puoliksi täynnä tai lasi on puoliksi tyhjä. Sinun lasisi on puoliksi täynnä. Sisulla ja sydämellä menette seuraavaan kesään, silloin helpottuu, uskon minäkin. Kiitos ajatuksia herättävistä sanoista ja kauniista kuvista.
    Lempeätä marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monesti se lasi ja oma pääkin ;) on tuntunut tyhjältä, mutta aika pian "pohjamudissa tarpeeksi ryvettyäni" palaudun takaisin normaalitasolle, jos niin voi sanoa :) Olenkin tainnut saada jo äidinmaidossa aimo annoksen positiivisuutta, ja toki koetut vastoinkäymisetkin ovat opettaneet asettamaan tiettyjä asioita ns. oikeisiin mittasuhteisiin.
      Positiivisia ja voimaa antavia asioita on ympärillämme todella paljon, kunhan maltamme pysähtyä näkemään ne.
      Kiitos Tuulia ihanasta, ilahduttavasta kommentistasi! Voimaa kulkuusi kaamoksen keskelle!

      Poista
  6. Hiljentyminen on välillä tarpeellista!
    Mutta uuden ammatin myötä ei ole pelkoa liian hiljaisesta elämästä. Saat nauttia monesta, varmasti myös uusista ystävistä työpaikan myötä. Vaikka olen sosiaalinen, rakasta erakoitua kotiini, mutta välillä on mukava osallistua kevyisiin illanviettoihin työkavereidenkin kanssa.
    Oma viikonloppuani vietin herkkien asioiden äärellä, tunteiden kirjo oli valtava, sydän täynnä iloa, haikeutta, ylpeyttä ja rakkautta!
    Alituista rahastressiä kokevana voin sanoa, että työ antaa silti paljon enemmän kuin helpotusta rahahuoliin! Kun opiskelu takkuaa, pidä tähtäin suunnattuna oikealla reitillä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Joskus tällainen pakkopysäytyskin voi olla hyvästä, kuten varmasti omalla kohdallanikin on ollut. Hiljaiseloa on jatkunut nyt jo niin pitkään, että kyllä tässä jo kaipaakin takaisin työelämän vilskeeseen.
      Iän myötä olen rauhoittunut kyllä jo muutenkin ja viihdynkin aiempaa enemmän omissa oloissani. Sehän on hyvä piirre että osaa olla myös ihan itsekseen ja hiljentyä sekä rentoutua.
      Menenkin tästä heti kurkkaamaan uusimman postauksesi, siellä on varmasti tarinaa viikonlopustasi enemmän :)
      On se taas hienoa päästä takaisin työssäkäyvien joukkoon ja saada lisää sisältöä niin sosiaaliseen elämään kuin tuohon laihaan lompakkoonkin ;)
      Kiitos kannustavasta ja kauniista kommentistasi ♥ Voi hyvin sinä ihanainen!

      Poista
  7. Jälleen hauska yhteensattuna, me peiteltiin meidän venen täsmälleen samana päivänä. Meilläkin paistoi aurinko ja seuraavana päivänä olikin sitten todelinen koiran ilma =D. Kirjoitit jälleen tärkeästä aiheesta. Todella moni meistä voisi ottaa opiksia ja hiljentyä ja hidastaa vaihtia, keskittyä olennaiseen. Upeaa, että sinä osaat nauttia elämästäsi ja olla kiitollinen tärkeistä asioista.

    Ai niin, blogissani olisi sinulle pieni tunnustus ja haaste =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas jotakin! Mutta lauantai olikin tosi hyvä päivä siihen tarkoitukseen! :) Siitä asti on joka päivä satanut vettä ja tuullut niin ettei paremmasta väliä. Ns. kreivin aikaan tuli paatti peiteltyä!
      Olin jo melkein unohtanut miten rauhaiseloa vietin ennen opiskelua ja kieltämättä siinä meni hetki jos toinenkin harjoitellessa. Onneksi löytyy paljon ilmaisia sekä edullisia harrastus- ja ajanviettomahdollisuuksia. Luonto tarjoaa monia elämyksiä niistä nauttiville. Se on se elämän koulu joka opettaa ja pieni pilke silmäkulmassa auttaa kummasti asiaa. Elämää ei pidä ottaa turhan vakavasti, hah, paraskin puhuja, hikipinko suorittaja, joka juuri äsken lopetti koulutehtävien tekemisen =D
      Kiitos Katinka taas kerran kivasta kommentistasi ja huomenna koulun jälkeen käyn katsomassa mitähän sieltä sinun blogistasi oikein löytyykään. Nyt on mentävä moikkaamaan nukkumattia. Heippa hetkeksi, hyvä ystävä! :)

      Poista
  8. Nyt kommaan vain sinun kuvia. Ne on niin upeita, ja niitä on blogisi pullollaan.
    Löysin sinut Katinkan blogista, enkä yhtään ihmettele, että hän mainitsi sinut.
    Sait minusta uuden lukijan.
    terv. orvokki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti! Minun piti jo tunti sitten mennä nukkumaan mutta viimeistelin koulutehtävää ja tappelin tulostimen kanssa, joten täällä vielä kukun hereillä ;) Ihanaa! Tervetuloa lukijaksi orvokki! :)

      Poista
  9. Minä edelleen.
    Jostain syystä en pääse sun lukijaksi. Kokeilen myöhemmin uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogger näköjään myös temppuilee tulostimen lisäksi, pöh! Kiva jos jaksat yrittää myöhemmin uudelleen. Kaksi aiempaa viestiäni katosi jonnekin bittiavaruuteen, joten on ehkä parasta itsekin painua pehkuihin. Hyvää yötä! :)

      Poista