sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tuskailua ja tuumailua

Tämä postaus saattaa tuoda mieleen mainoksen, joka alkaa sanoilla: "En tahtoisi valittaa, mutta"

Älkää siis suhtautuko liian vakavasti tähän vuodatukseeni, sillä ei huolta, en ole kadottanut iloista ja positiivista asennettani mihinkään. Olen vain hieman alavireinen ja huolissani taloudellisesta tilanteestamme, joka on jo nyt todella tiukka ja tulee tiukkenemaan vielä entisestään. Toinen huolenaihe liittyy omaan terveydentilaani ja jaksamiseen tulevassa työssäni. Kävin lääkärissä joka ei valitettavasti taida lainkaan tuntea sanaa empatia. Käynnin tuloksena tiukkaa ja tylyä tekstiä sekä liuta labrakokeita, joiden tuloksia odotan edelleenkin. Tuskin niistä mitään uutta ja mullistavaa löytyy, koska fibro se todennäköisesti edelleenkin minua kiusaa jatkuvilla kivuilla eri puolilla kehoa, huonolla unenlaadulla ja uupumuksella sekä käsien ja jalkojen puutumisella. Lohduttavaa tässä sairaudessa on se, että kivut alkavat yleensä vähentyä 60 ikävuoden jälkeen. Jipii, minulla saattaa siis olla hamassa tulevaisuudessa paljon nykyistä mukavammat oltavat ;) Tuskaillut olen myös tutkintosuunnitelman parissa, mutta se tuskailu tuotti sentään tulosta, sillä sain sen tänään valmiiksi ja lähetettyä opettajalle sekä tutkinnon vastaanottajalle. Saatoin huokaista helpotuksesta, sillä nyt minulla on taas yksi stressinaihe vähemmän! :)

Kauniit syntymäpäiväkukkaset piristävät edelleen niin omaa mieltäni kuin kodin ilmettäkin.






Saareen päästyäni tunsin taas voivani hengittää vapaammin.....















Voiko koiralla enää itseensä ja elämäänsä tyytyväisempää ilmettä olla? Kaksi päivää pikku-ukko sai juosta hiekkarannalla villinä ja vapaana, sekä pulahtaa uimaan aina kun siltä tuntui ja voitte uskoa että siltä tuntui toooosi monta kertaa =D


Rankki näyttää leijuvan ilmassa ja Suursaari on kadonnut näkyvistä kokonaan...


...mutta on aamu-usvalla vielä kauniimmatkin kasvot. Tällaista maisemaa kun aamukahvia juodessaan saa katsella, ei voi muuta kuin olla onnellinen. Pulahdinpa siinä onnenpuuskassani leppoisalle aamu-uinnillekin virkistävän viileään veteen, ihanaa! 


Säteilevää syyskuuta teille rakkaat ystävät ja kanssakulkijat!



16 kommenttia:

  1. Fibro on todella kurja, ja käsittääkseni osa lääkäreistä ei edellenkään osaa suhtautua siihen oikein. Kyllä heidänkin ääni kellossa muuttuisi, jos sairastuisivat siihen itse ja kokisivat ne kivut.

    Voimahalaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit Sussi täysin oikeaan! Kovan ristiselän alueen kivun takia olen joskus aamuisin meinannut purskahtaa itkuun, mutta kuvissa kun ei löydy mitään selitystä, niin lääkärit taitavat ajatella että vika on meikäläisen korvien välissä. Turhauttavaa. Kiitos Sussi halauksesta! :)

      Poista
  2. Itsellä ei ole kokemusta fibrosta, mutta työtoverini on kärsinyt siitä vuosikausia. Ja niinkuin Sussi tuossa sanoo, lääkärit eivät osaa siihen suhtautua. Toivon sinulle kivuttomampia päiviä ja onnistunutta lääkitystä, jos sellaista on.
    Kauniit ovat taas luontokuvasi. Tunsin meren tuoksun!
    Hyvää syyskesän viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipu ja uupumus ovat ainakin minulle fibrossa niitä pahimpia asioita. Lääkäreiden suhtautumisessa on suuria eroja, mutta harvat pitävät tätä edes sairautena. Harkitsen nyt ihan vakavasti avantouinnin aloittamista, sillä monet ovat saaneet siitä apua kipuihinsa. Kiitos kovasti Tuulia ja iloa viikkoosi! :)

      Poista
  3. Myöhästyneet, mutta lämpimät onnittelut! Voimia syksyysi!

    VastaaPoista
  4. Olen kuullut ihan samaa kyseisen diagnoosin saaneiden ihmisten lääkärikokemuksista. Voihan pöh sanon minä, kun sekin on kai aika yleistä kuitenkin.

    Oikein paljon jaksamista sinulle ja uskon, että peruspositiivinen luonteesi auttaa kuitenkin jaksamaan ja selviytymään!! Ihanaakin upeampi tuo usvakuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmetyttää kyllä hieman lääkäreiden asenne, sillä eihän tämä mikään harvinainen sairaus ole. Uskon ja toivon, että minulle löytyy sellainen työ, jota jaksan tehdä ilman että uuvun täysin. Hoitotyö kun on juuri sitä mitä haluan tehdä eläkeikään saakka. Stressi pahentaa oireita, joten täytyy tässä taas yrittää olla liikoja murehtimatta. Kiitos sinulle kovasti Pilvi! :)

      Poista
  5. Kyllä jälleen silmä lepäsi näissä sinun kuvissa. Ja mukavaa on lukea ihan sitä oikeaa elämää, välillä vaan on alavireistä, niin minullakin. Niitäkin hetkiä tarvitaan, että osaa taas arvostaa niitä hetkiä kun sieltä noustaan. Tsemppiä jä lämpimiä ajatuksia sinulle <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti! Kiitos :) Ystävältäni saamassa muumikortissakin lukee: "Tuntuisivatko hyvät päivät niin hienoilta, jos ei olisi huonompia välissä?" Taidamme jokainen tietää vastauksen ;) Kiitos vielä Katinka tsempeistä ja lämpimistä ajatuksista ♥

      Poista
  6. Tulipa ikävä Suomen saaristoa, vaikka vasta pari viikkoa sitten siellä olin. Mielettömän upeita nämä kuvat, erityisesti tuo jossa merenpohja väreilee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan onnekkaita kun meillä on näin kaunis ja ainutlaatuinen saaristo. Kiitos Jenni kovasti! :) Tulihan siinä eräällä rantakivellä istuskeltua melkoisen pitkään ja varpaita huljuteltua tuossa kauniisti väreilevässä vedessä.......nämä ovat juuri niitä elämän pieniä ja samalla myös suuria nautintoja :)

      Poista
  7. Mun vanhimmalla siskolla on fibro. Oletko kuullut tästä ruotsalaisesta tutkimuksesta? : http://www.aftonbladet.se/halsa/article16651547.ab , että fibro olisi keskushermoston tulehdustila. Itse uskon tuohon. Mutta en tiedä siitä, että auttaako siihen karppaus, kuten jossain artikkelissa väitettiin.
    Kivun kanssa ei ole varmaankaan helppo elää, mutta toivon voimia kaikkeen arjessa ja opiskeluun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä ollut kuullutkaan! Täytyykin perehtyä tuohon artikkeliin oikein ajan kanssa. Suuret kiitokset sinulle ihanasta ja voimia antavasta viestistä ♥

      Poista
  8. Ikävä kuulla terveyden ja toimeentulon tiimoilta kertomaasi alakuloista tunnelmaa. Molemmat on asioita, jotka vääjäämättä vaikuttavat henkiseen jaksamiseen - joihinkin vähemmän ja toisiin enemmän. Sinulla on selvästikin hyvin vastuuntuntoinen, määrätietoinen ja kauas katsova tapa elää, se on erittäin kunnioitettava ominaisuus ihmisessä. Mutta se ei päästä Sinua elämässä helpolla. Tähän kun lisätään vielä tämän elämänvaiheesi kokemat vastoinkäymiset, niin voitaneen todeta, että itku ei ole kaukana.

    Onneksi Sinulla on paljon rakkautta ja lämpöä ympärilläsi. Rakkaiden ja ystävien olkapäät on juuri sitä varten, että niihin saa häpeilemättä nojautua, Rakkaat harrastukset ja puuhat auttavat unohtamaan arkisen harmauden. Jaksa säilyttää aina sen verran voimaa, että pystyt tukeutumaan ja pyytämään apua läheisiltäsi. Vanha sanonta sanoo: "Auta itseäsi, niin Jumala auttaa Sinua"; viisauden sanoja.

    Voimaa ja jaksamista syksyysi!

    - Kiiruspakolainen -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on nyt ihan pakko sanoa, että kirjoitat aina todella kauniisti ja kannustavasti. Kiitos! ♥ Pakko sanoa myös, että olen hieman hämilläni siitä, miten hyvin näytät tuntevan minut. Sinä taidat olla kyllä todella tarkkanäköinen ja syvällinen sekä empaattinenkin vielä.
      Tiedän olevani onnekas, kun fibro ei aiheuta elinvaurioita eikä invaliditeettia, mutta kieltämättä kipu ja huonot yöunet raastavat hermoja ja vaikuttavat mielialaan sekä jaksamiseen. Kuten viisaasti jo totesitkin, olen hyvin onnekas myös siksi, että rakkaat ihmiset ja harrastukset ovat juuri niitä mahtavia voimavaroja, joiden avulla pääsen yli suuremmistakin vastoinkäymisistä.
      Opettelen jatkuvasti elämään vahvemmin juuri tätä päivää ja tätä kyseistä hetkeä ja huolehtimaan vähemmän huomisesta ja huomaan edistyväni tässäkin "projektissa" hitaasti, mutta varmasti ;)
      Yritän entistä vahvemmin uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä.
      Kiitos vielä sinulle ihanasta kommentista, olet hieno ihminen! Valoa ja iloa myös sinun syksyysi!

      Poista