tiistai 23. syyskuuta 2014

Omalaatuista onnellisuutta?

Perjantai-iltana meillä oli taas kova hinku päästä saareen, mutta kohteen valinta ei osunut tällä kertaa ihan nappiin. Kyseisessä saaressa vietettiin venekauden päättäjäisiä ja laiturit täyttyivät nopeaan tahtiin veneistä. Eihän juhlimisessa tietenkään mitään vikaa ole, mutta tunsin oloni neljän tutkintotyövuoron jälkeen aika väsyneeksi, joten olisin kaivannut enemmän hiljaisuutta ja luonnonrauhaa, kuin ihmispaljoutta ja äänekästä ilonpitoa. Pysyttäydyimmekin enimmäkseen omissa oloissamme ja annoimme muiden hoitaa juhlimisen molempina iltoina. Sunnuntaiaamuna heräsin pirteänä jo ennen seitsemää ja tutkintoviikon viimeinen iltavuoro sujuikin todella hyvin.

Meitä taidetaan pitää vähintäänkin hieman omalaatuisina, sillä viihdymme erinomaisesti itseksemme tai pienissä porukoissa. Opiskelu on tietysti omalta osaltaan kuluttanut meikäläisen energiatasoja, joten olen ollut tavallista vaisumpi, tai sitten on vaan myönnettävä, että olemme jo vanhoja ja väsyneitä ;)





Enää kalliot eivät lämmenneet vaikka aurinko paistoikin lähes pilvettömältä taivaalta. Loikoilimme rannalla silti jonkin aikaa kauniista maisemista ja säästä nauttien.




Sunnuntaiaamu oli kolea mutta todella kaunis ja tunnelmaltaan rentouttavan rauhallinen.


Kaikkia ei voi miellyttää, eikä onneksi tarvitsekaan.


Hymyä huuleen ja selkä vastatuuleen! :)


15 kommenttia:

  1. Näin on: täytyy elää niin kuin tykkää, ettei myöhemmin sitten kaduta elämätön elämä. Meillä on vähän sama juttu: viihdymme hirveän hyvin kahdestaan ja rauhallisissa oloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanat postauksesi rauhallisista merikarhusatamista saivat mielenkiintomme heräämään juurikin rauhallisuuden ja hiljaisuuden takia, joka niistä löytyy :) Joskus omassa rauhassa viihtyvä vaan mielletään epäsosiaaliseksi tai jopa ylpeäksi, mutta eipä sillä väliä, kun itse tietää kuitenkin totuuden ;)

      Poista
  2. Omanlaisia, ja just semmoisina parhaita! Sitä minä koitan jankata jokaisessa arjen mutkassa niin oppijoille kuin omillenikin. Siispä olkaa omanlaisia ja siitä onnellisia ja iloisia!!:) Voi noita maisemia! Aika ajoin haaveilemme veneestä, sillä niin minä kuin rakaskin tykätään merestä, mutta elämämme meno on sellaista tällä erää, ettei se ole mahdollista. Haaveena säilyköön ja kuka tietää, josko vanhuuden päivinä(vielä vanhempina kuin nyt:) haave kantaa ja saa siivetkin selkäänsä.....

    Sitkeän flunssan otteesta vilkutan syksyisiin päiviisi paljon iloa ja hyvää mieltä!! Voimia ja terveyttä!! Nuuskin vielä tuokion meren tuoksua kuvistasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Omalaatuisuudesta voi jopa olla ylpeä, jos haluaa ;)
      Haaveita pitää ollakin, aina ja ikuisesti.
      Flunssa yrittää saada otetta minustakin, mutta vielä toistaiseksi olen onnistunut taistelemaan vastaan. Kiitos hyvää mieltä ja iloa tuovista vilkutuksista! Paranemisia sinulle ja tuulta haaveisiisi :)

      Poista
  3. Kuulepas omalaatuisesti onnellinen - luulet vain, että olette ainuita omassa rauhassa viihtyviä. Me tämän lajin viihtyjät kun ei kovin laajassa mittakaavassa erotuta massasta, koska me ei viihdytä massassa. Niinpä meidän olemassaoloa ei kovinkaan herkästi edes huomaa. Ja toisaalta, jos joku pitää omalaatuisena, niin se lienee pohjimmiltaan enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia.

    Meille ei kuluneena purjehduskautena tullut yhtään yöpymistä palvelusatamassa, ja vain muutama yö on mennyt siten, että naapurivene on ollut puheäänen kantaman päässä. Aivan varma en ole, miksi vuosien saatossa olemme aina vain enemmän ja enemmän hakeutuneet paikkoihin joissa saamme olla mahdollisimman rauhassa. En luonnehtisi itseäni epäsosiaaliseksi, mutta jostain syystä viihtyminen paikoissa joissa veneitä on paljon, on muuttunut viihtymättömyydeksi. Varmasti veneiden joukosta löytyisi aina joitain miehistöjä, joiden kanssa olisi sama aaltopituus, mutta kuitenkaan ei löydy, kun ei tule aktiivisesti etsittyä. Meidän makuun soveltumaton bilettävä illanviettotapa laiturilla on siis yksi tekijä, joka on erakoittanut meidät. Eikä tunneta menettäneemme mitään.

    Ihana sylin-/kädenlämmitin Sinulla, sitä alkoi jo kaivata viime viikonlopun viimassa.

    - Kiiruspakolainen -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no ilmankos emme ole muita rauhassa viihtyviä veneilijöitä tavanneetkaan, kun he ovat jossain rauhan tyyssijassa, omissa oloissaan.
      Emme mekään ole missään nimessä epäsosiaalisia, mutta viihdymme myös jostain syystä yhä enemmän entistäkin rauhallisemmissa oloissa. Erakkona eläkkeelle, siinäkö uusi mottomme? ;)
      Kieltämättä tuo lämmitin oli aika tehokas ja onhan se myös aika söpö :)

      Poista
  4. Omalaatuisesti onnellinen, sellainen sitä pitääkin olla.. Tänäänkin olen kulkenut töissä sisäinen hymy huulilla ja ilmeisesti se ei voinut olla heijastumatta, kun on tullut niin mukavaa palautetta asiakkailta. Eräs mies, joka ei aiemmin ole muistanut käyntejäni, sanoi minulle viikonloppuna, että sinut minä muistan, kun sinulla on hyvät kasvot! Kyllä kannattaa olla omalaatuinen ja onnellinen. Ihana postaus ja hyvät kuvat! Tuo meren sinisyys kuvissasi jaksaa ihastuttaa! Intoa opiskeluun matkalla omalaatuiseksi hoitajaksi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella miten onnellisuus heijastuu kasvoistasi eikä sitä voi olla huomaamatta. Aivan ihanan palautteenkin sait ♥
      Kiitos kovasti ja kyllä minusta ihan omanlaiseni hoitaja tuleekin eli persoonallinen ja varmasti omalaatuinenkin =D Halaus sinulle ja lentosuukkoja suloiselle sylintäytteelle! ♥

      Poista
    2. Kiitos! Pian kävellen nuoren perheen luo, asuvat alle 2 km päässä. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Kallioita, merta ja kiviä rakastavana ihmisenä hullaannun joka kerta näistä sinun kuvista. Katsen ja huokailen ihastuksesta. Ja kyllä minäkin mielummin valitsen sen luonnon rauhan, kuin hirmuisen bilettämisen. Merellä kuuluu nauttia hiljaisuudesta ja korkeintaan lokin äänistä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Katinka! :) Meren pauhu, tuulen humina ja lokkien ym. lintujen äänet ovat musiikkia minun korvilleni ja nimenomaan niistä haluan saaristossa nauttia. Jatkossa yritämme pysytellä kauempana laituribilepaikoista =D

      Poista
  6. Upeita kuvia! Minäkään en ole koskaan pitänyt bilettämisestä ja viihdyn omilla poluillani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Kuvia olikin poikkeuksellisen vähän tällä kertaa :)
      Voi miten ihana kuulla! Blogini lukijat ovat siis todella samanhenkisiä kuin minä itse. Luontoa ja luonnonrauhaa rakastavia, erittäin fiksuja ihmisiä ;)

      Poista
  7. Kyllä Suomen saaristo vain on niin upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ja aivan ainutlaatuinen.

      Poista