maanantai 4. elokuuta 2014

Hernepussijumpasta hartaisiin lauluihin

Helteet hellivät meitä edelleen ja lämpötilat tulevat kohoamaan vielä entisestään, mikäli ennusteisiin on uskomista. Vanhuksia ja muita riskiryhmään kuuluvia helteet eivät todellakaan helli, päinvastoin. Toivottavasti riittävästä nesteytyksestä ja suolojen saannista huolehditaan myös heidän kohdallaan, jotka eivät niistä itse osaa huolehtia.

Viime viikolla opettaja antoi meille erittäin mukavan tehtävän eli meidän piti kolmen hengen ryhmissä suunnitella fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä tukevaa viriketoimintaa vanhuksille. Opettaja valitsi niistä sitten yhden, jonka jokainen ryhmä sai toteuttaa ensin koulussa toisille ryhmille ja sen jälkeen hoivakodin asukkaille. Olimme aivan täpinöissämme tästä tehtävästä!

Vanhukset ihan selkeästi ilahtuivat meidän vierailustamme eikä juttelusta meinannut tulla loppua ollenkaan. Jäimmekin viriketuokion jälkeen vielä kahville heidän kanssaan ja saimme kuulla lisää erilaisia asioita heidän värikkäästä menneisyydestään. Kuulimme ihania tarinoita mm. voittoisista hiihto- ja urheilukilpailuista sekä todella viisaasta ajokoirasta, jonka ansiosta isäntä ei koskaan tullut tyhjin käsin jänismetsältä kotiin.
Haikein, mutta hyvin mielin hyvästelimme nämä ihanat vanhukset, jotka kiittelivät meitä moneen kertaan ja toivottivat vielä lämpimästi tervetulleiksi koska tahansa uudelleen.

Saaressa kallion huipulla lauantaina istuessani muistui mieleeni kuulemani ajatus, että ihmisen elämä on suuri ympyrä, joka kuoleman hetkellä sulkeutuu. Se on oikeastaan aika luonnollinen ajattelutapa normaalista ja pitkästä elämäntaipaleesta. Olemmehan niin alussa kuin lopussakin riippuvaisia toisista ihmisistä, koska emme pärjää omin avuin.

Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
-Tommy Tabermann-











Elämänpolkua ei kenenkään pitäisi joutua kulkemaan ilman toisen ihmisen läheisyyttä ja läsnäoloa.


8 kommenttia:

  1. Oi, vanhukset, rakastan heitä =). Äitini oli aikanaan vanhainkodissa töissä ja kävin monesti siellä vierailulla ja seurustelin vanhusten kanssa. Heidän tarinoita oli ihana kuunnella. Eräälle rouvalle luin aina ääneen päivän sanomalehteä, hän kun ei itse nähnyt lukea. Tämän tyyppisille vapaaehtoistyölle olisi varmasti tänäkin päivänä tarvetta ja vanhukset osaisivat sitä arvostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Katinka ♥ Vapaaehtoistyötä olisi tarjolla tänä päivänä hoiva-alalla vaikka kuinka paljon. Uskallan vakuuttaa että vanhukset todellakin arvostavat esim. juuri kertomasi kaltaista seurustelua ja lehden lukua.

      Poista
  2. Anonyymi4/8/14 17:14

    Vierailusta riitti hyvää mieltä koko viikonlopuksi <3

    VastaaPoista
  3. Useat kansat ja filosofiat, sekä meneessä että nykyisyydessä, pitävät elämää ympyrän muotoisena jatkumona. Mikään ei katoa, vaan palaa alkuunsa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ajatus, josta olen joskus saattanut lukeakin jostain. Kyllä vanha ja viisas kansa tietää :)

      Poista
  4. Rakastan Tommy Tabermannin runoja!
    Elämä on opettanut kuinka tärkeitä läheisimmät ovat. Vietin lomallani pari viikkoa sukuloimassa ja kyllä se on vain ihanaa kuulua isoon perheeseen.
    Myös sinä olet tärkeä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin rakastan minäkin! Tommyn runokirjoja löytyy hyllystä aika monta :)
      Kävinkin jo kurkkaamassa uusimman postauksesi, mutta syvennyn siihen vasta kohtapuoliin tarkemmin ja luultavasti kommentoin taas jotain ;)
      Kiitos ihanainen, niin olet sinäkin! ♥

      Poista