lauantai 1. helmikuuta 2014

Perjantaiyön pohdintoja

Eräs ystäväni jakoi facebookissa mieltäni syvästi koskettaneen runon ja haluan jakaa sen myös teidän ihanien lukijoideni ja blogiystävieni kanssa. Tämä kertoo luonteestani ja tuntemuksistani paremmin kuin mitä ikinä itse osaisinkaan niitä kuvailla:

Miten sitä välistä
huolestuu
hätäilee
pienistä, turhista asioista
tulee levottomaksi
ja mieli läikehtii
kuin tuulen keinuttama
veden pinta.

Miten sitä joskus
haluaa lukita
ovet ja ikkunat
ja olla vain
olla ihan rauhassa
itsensä kanssa kahden.
Kysyä itseltään
mitä oikeasti kuuluu.
Odottaa vastausta pitkään.
Kuunnella syvältä.

-maaria leinonen-


Päivällä paistoi aurinko, mutta sitten saapuivat pilvet ja lumisade. Kävelin meren jäällä ja toivoin tuulen vievän mennessään kaikki ikävät ajatukset. Pilvien välistä siivilöitynyt valo tuntui lohduttavalta. Pikkukoiran pukkihyppelyt hymyilyttivät.
Laiva lähti satamasta ja katselin kuinka se loittoni ja lopulta katosi kauas horisonttiin ja annoin sen viedä mukanaan ne kaikki turhimmat murheet ja mietteet.


Elämän myrskyt riuhtovat ja repivät,
mutta riuhtokoot, repikööt,
sillä minua ne eivät saa juuriltani irtoamaan.
Niin tiukasti minut on tänne kiinni köytetty,
rakkaitteni ja ystävieni toimesta,
etteivät suuretkaan puhurit
saa minua kaatumaan.


En ehkä koskaan opi ymmärtämään miten jonkun ihmisen sydän voi olla yhtä kylmä kuin jää.
Miten tämä joku ei ymmärrä tekojensa ja sanojensa vaikutusta? Miten tämä joku ei ymmärrä, että tehtyjä tekoja ja sanottuja sanoja ei voi enää perua? Tai jos ymmärtää, niin ei tunnu välittävän.
Miten tämä joku voi edelleen rakastaa itseään käyttäytyessään kerta toisensa jälkeen yhtä huonosti?
Elämän olettaisi jo opettaneen meitä jokaista tähän ikään ehtinyttä.
Niinhän sitä joku sinisilmäisempi saattaisi luulla........
mutta minä tiedänkin katselevani tätä maailmaa ehkä liiankin sinisin silmin.


Haluan silti, kaikesta huolimatta uskoa lähestulkoon lapsen lailla, että tapahtuupa mitä tahansa, jokaiselle annetaan aina vielä se yksi mahdollisuus. Siksi haluan itsekin antaa jokaiselle vähintäänkin vielä sen yhden uuden mahdollisuuden, sillä enhän voi tietää, koska itse tarvitsen sellaisen. Haluan uskoa, että aina löytyy vielä se yksi silta, jonka ylittäminen saattaa tosin vaatia rohkeutta ja voimaa, mutta se löytyy. Se silta, jonka ylitettyäsi tunnet, että voit taas hengittää vapaasti ja edessäsi avautuu uusia tienhaaroja, uusia mahdollisuuksia.

En haluaisi vieläkään haudata tämän sinisilmäisen, sisälläni asuvan lapsen uskoa siihen, että jokaisen ihmisen sydämestä löytyy enemmän hyvyyttä ja rakkautta, kuin vihaa ja katkeruutta. Uskoa siihen, ettei kenenkään sydän voi olla kokonaan jääkylmä tai kovettunut kuin kivi. Vakuutan myös omille lapsilleni, kerta toisensa jälkeen, ettei näin ole.


Vuorokausikin ehti vaihtua tässä omia, hieman synkkiäkin pohdintojani kirjoittaessa.  Vaihtuipa tässä samalla myös kuukausi ja sehän tarkoittaa sitä, että taas ollaan hieman lähempänä kevättä ja valoisampia aikoja.
Tänään tai siis eilen, perjantaina, sinnittelin tukkoisesta olosta huolimatta kouluun ja tenttikin sujui yllättävän hyvin, tosin arvosanasta en vielä osaa sanoa mitään, vaan mitäpä sillä loppujen lopuksi on edes merkitystä. Ei mitään, jos minulta juuri nyt sitä kysytään.
Ostin palkinnoksi itselleni ison kimpun vaaleanpunaisia tulppaaneja, sekä vaaleanpunaisen kynttilän ja marimekon servettejä, jotka ovat tietenkin sävy sävyyn edellä mainittujen kanssa ;)
Pieniä, mutta niin suuria iloja arjen keskellä!





Lämpöä ja valoa jokaiseen sieluun ja sydämeen...


Rakkaudella
-ansku-

23 kommenttia:

  1. Sari-sisko1/2/14 01:23

    Huh, mitä mietteitä ja kuvia! Hienoja ja koskettavia. Mihin mieli kaipaakaan, mutta se ei ole mahdollista. Tälläisiä ajatuksia herätti minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sisko rakas ♥ Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Viimeaikaiset tapahtumat saivat pohtimaan vähän kaikenlaista. Tulipa laitettua omia mietteitä jopa ihan runomuotoonkin ja aiheeseen sopivan kuvankin löysin koneen kätköistä....mitähän kaikkea tässä vielä tuleekaan tapahtumaan, se jää nähtäväksi :)

      Poista
  2. Sari-sisko1/2/14 01:44

    Luin tämän moneen kertaan. Teksti oli sen verran väkevää ja hyvää. Kirjoittaminen auttaa, tiiän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmmm...täytyy siis kirjoittaa jatkossakin just sitä mitä sydämen ja sielun sopukoista sattuu tulemaan, eikä pidätellä yhtään. Ja juu, auttaahan se. Huomenna herätäänkin jo tammikuuta selvästi valoisampaan helmikuuhun, mutta nyt hyvää yötä! :)

      Poista
  3. Sari-sisko1/2/14 01:52

    Näin on :)

    VastaaPoista
  4. Tärkeitä pohdintoja ja kaunis runo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja kommentistasi :) Tämän kyseisen runon perusteella päätin tutustua lähemmin Maaria Leinosen tuotantoon ja siinä samalla tarkemmin vielä sinunkin blogiisi :) Leppoisaa lauantaita täältä lumimyräkän keskeltä.

      Poista
  5. Aika kouraisevaa. Mitä ikinä onkaan sinulla meneillään, näillä tunnoilla ja ajatuksilla olet vahva ja katsot elämää oikeasta kulmasta. Paljon voimia ja rakkautta sinulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi kannustavasta ja kauniista kommentistasi ♥

      Poista
  6. Anonyymi1/2/14 09:43

    Ihanaa tulppaani aika on taas täällä <3 muistatko Ansku kun sanoin koulussa kuinka saman tyylinen sisustusmaku meillä kahdella on? Hihitin taas yksikseni kun huomasin tulppaanit maljakossa, kynttilän ja servetit telineessä = MULLA ON SAMANLAISET (tosin vain valkoisia tulppaaneita)

    Terkkuja ja hyvää viikonloppua! -Jenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana Jenna ♥ Tulppaanit on mun suosikkikukkia, kevään tuojia, vaikka ei uskois kun tota lumimyräkkää katselee ;) Nuo vaaleanpunaiset taisivat vaan vähän paleltua, vaikka käärin ne sanomalehteen ja ajomatka kotiin kesti ehkä 3 minuuttia. Noh, ens perjantaina ostan varmaankin sitten niitä valkoisia ;) Oikein hyvää viikonloppua sulle myös! :)

      Poista
  7. On ollut aika, jolloin minulla oli kaikki todella huonosti. Välillä tuntuu olet päässyt pääni sisään. Käsittelet asioita, joita itse käyn myös paljon läpi. Ihana sielunsisko! Iloa ja voimia helmikuulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä tuntuu olevan välillä melkoista tasapainottelua. Moni asia on minullakin nyt paremmin kuin koskaan ja toisaalta moni tärkeä asia on huterammalla pohjalla kuin pitkiin aikoihin.
      Saattaa ehkä olla niin, että sinulla ja minulla on ollut samankaltaisia kokemuksia tai ehkäpä ollaan jo ihan luonnostaan ns. samalla aaltopituudella....
      Voimia ja valoa sinulle myös ihana sielunsiskoni ♥ Pää pystyssä ja rinta rottingilla kevättä kohti :)

      Poista
  8. Koskettavia, viisaita sanoja ja upeat kuvat! Kiitos Ansku:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti itsellesi Sussi! :)

      Poista
  9. Ensimmäinen runosi on aivan ihana! En tiedä mitä elämä eteesi on tuonut, mutta uskomalla hyvään, odottamalla aurinkoista päivää se tulee ennemmin tai myöhemmin. Siihen saakka voimia! Muutama suosikki aforismini sinun päivän piristykseksi: "Survive now, cry later. " "Don´t let idiots ruin your day". "Sometimes you win and sometimes you learn" Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaria Leinonen on uusin tuttavuuteni runojen maailmasta ja aivan ihania, puhuttelevia runoja häneltä löytyykin. Toinen on omien ajatusteni tuotos. Ensimmäinen laatuaan. Ne sanat vaan tulivat jostain tuolta takaraivosta.
      Kiitos NJ viisaista, piristävistä aforismeista. Uskon että kyllä se aurinko paistaa vielä tähänkin risukasaan. Ihanaa sunnuntaita sinulle myös! :)

      Poista
  10. Hei Ansku! Laitoin sinulle kännykällä kommenttia eilen, mutta se lienee joutunut bittiavaruuteen.
    Nyt pienemmällä pohdinnalla toivottelen sinulle kaikkea hyvää tulevaan. Niinkuin NJ sanoo "Survive now, cry later.
    En tiedä, sopiiko tämä lainkaan aiheeseen, mutta tapaus tuli taasen aamulla niin lähelle. Satuitko katsomaan tänä aamuna Aamusydämellä-ohjelman? Aiheena siinä oli aivovamma. Se on katsottavana nyt Yle-Areenassa. Minulle läheinen ja rakas henkilö oli vuonna 2004 Konginkankaan bussiturmassa, joten aihe kiinnostaa. Elämä meni onnettomuuden jälkeen hänellä kokonaan uusiksi. Elämä on kuitenkin kantanut.

    Se voi olla joskus aika töyssyistä tämä elämä.
    Rakkautta, lämpöä ja aurinkoa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia kovasti kommenteistasi, myös siitä ensimmäisestä, missä se nyt lieneekään ;) En tainnut osata ilmaista itseäni ja pohdintojani parhaalla mahdollisella tavalla. Yhtenä pointtina oli kuitenkin se, että itsekeskeisyydessään ihmiset voivat vahingoittaa toisiaan enemmän kuin ehkä ymmärtävätkään, ja vaikka se kuinka sattuu, eikä sitä ymmärrä eikä hyväksy, niin siitä silti selviää ja parhaiten ystävien sekä läheisten tukemana. Minäkin olen heistä valtavan kiitollinen ja siitä syntyi tuo pieni "runonpätkä". Toisena pointtina oli se, että ihmiset ovat erehtyväisiä, mutta virheistä voi oppia ja jokaisen pitäisi myös osata antaa toisilleen anteeksi ja antaa vielä jopa se uusi mahdollisuus. Myös itselleen pitäisi oppia antamaan anteeksi. Itse en esimerkiksi ole vaikeuksista huolimatta polttanut koskaan siltoja takanani, vaikka mieli olisi tehnytkin ;) Toivonkin kovasti, että niitä uusia siltoja tulee eteeni vielä monia tässä elämässä ja sitten kun tulee, lupaan rohkeasti myös yrittää ylittää ne. Olen tunteellinen ja herkkä ja saatan pohtia ja murehtia monia turhiakin asioita liikaa ja siksi tuo ensimmäinen runo minua koskettikin. Olen myös äitinä ehkä turhankin huolehtivainen, joten parantamisen varaa on, vaikka kuinka paljon ;)

      En katsonut kyseistä ohjelmaa, mutta kiitos vinkistä, katson sen varmasti tässä jonain iltana. Olemme katsoneet viime viikkoina koulussa aika rankkoja dokumentteja mm. syöpäpotilaiden ja muistisairaiden sekä heidän läheisten ja omaishoitajien elämästä. Kyllä vetää hiljaiseksi :(
      Aurinkoa ja iloa sinunkin viikkoosi!

      Poista
  11. Anonyymi3/2/14 09:59

    Syvälliset pohdintasi sinisilmäisyydestä ja jäätyneistä sydämistä toi mieleen useita omallekin kohdalle sattuneita tilanteita. On tuskallista olla ottavana osapuolena, mutta lähes poikkeuksetta olen huomannut että punaiseksi itketyt silmäni muuttuvat taas kohta sinisiksi. Sinisilmillä näkee maailman kauniina, ikävä kyllä joidenkin mielestä liian kauniina.Tällöin on vaara että jääsydämisen ihmisen rimpuilu irti omasta raastavasta sisäisestä tuskastaan nostattaa pölyä joka on täsmäsuunnattu avoimiin sinisilmiisi. Ja taas pöly kirvelee aikansa sinisilmissä. Mutta se helpottuu aikanaan. Toisin on laita jääsydämen, mistä hän löytäisi tavan päästää lämpöä sydämeensä - saadakseen kadehtimansa sinisilmät.

    Uskon että olet löytänyt sillan joka johtaa parempaan, mutta Sinun tapauksessasi sen sillan kulkeminen kestää hiukan pidempään. Sinulla kun on tahto paikata "laudat lahoimmat, tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat" (Mikko Alataloa lainaten).

    Voimaa!

    - Kiiruspakolainen -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmentävän kaunis ja kannustava kommentti. Kiitos sinulle todella paljon! Kannatti kuitenkin alun epäilyistäni huolimatta "pohdiskella ääneen", sillä sain kommenttien kautta todella paljon hyviä ajatuksia takaisinpäin niin itselleni, kuin kaikille muillekin niitä tarvitseville. Voimaa ja valoa sinunkin viikkoosi! :)

      Poista
  12. Ansku, kyllä ymmärsin pointtisi. Elämässä tapaa ja joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja jotkut ihmissuhteet vain ovat vaikeita ja energiaakuluttavia. Lieneekö sitten kysymys siitä kuuluisasta kemiasta, olosuhteista, kateellisuudesta... ja ne syövät. Mutta ystäväiseni pystypäin kohti huomista. Huomenna on parempi päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanainen! :)

      Poista