tiistai 31. joulukuuta 2013

Sinistä, punaista ja hieman harmaata

Ei se omena tosiaankaan kauas putoa puusta! Tämän sain huomata jälleen kerran kun kävin mieheni kanssa sunnuntaina vanhempieni luona. Miehet jäivät keskenään tutkimaan isäni tietokoneeseen tulleita ongelmia ja me naiset lähdimme reippaalle kävelykierrokselle. Pikkukoiruus olikin ihan täpinöissään kun pääsi nuuskuttelemaan vaihteeksi Lahtelaisten koirien jättämiä viestejä.
Tulihan siinä kävellessä taas juteltua kaikenlaisista asioista, niin tärkeistä kuin vähemmän tärkeistä, iloisista ja surullisistakin. Kylläpä tekikin taas tosi hyvää, niin mielelle kuin jouluherkkujen turvottamalle kropallekin. Auringonpilkahduksia, raikas ilma, rakas seura ja tietysti ihan älyttömän hyvät jutut ;) Siinä yksi hyvä resepti iloiseen oloon ja eloon!

Äiti oli tapansa mukaan onnistunut luomaan kotiinsa valloittavan ja iloisen joulun tunnelman. Isoja sekä pieniä ja minun mielestä myös tosi hauskoja yksityiskohtia oli niin paljon, että aluksi oli vaikeuksia edes huomata niitä kaikkia!
Äitini on huumorintajuinen, merta, luontoa, eläimiä sekä kaikkea kaunista ja kivaa rakastava persoona ja tämä kaikki näkyy myös kodin sisustuksessa.
Isäni ei kodin sisustukseen osallistu, mutta hänestä sanottakoon sen verran tässä yhteydessä, että hän suoritti armeijan Upinniemessä laivastossa ja hänen isänsä oli puolestaan aikoinaan ihan oikea merimies. Ei siis mikään ihme, että geeniperimässä olen jo tainnut saada erinomaiset edellytykset kehittyä hienosti sanottuna majakkahulluksi nesomaanikoksi! Ei muuten kuulosta hassummalta, eikä oikeastaan niin kauhean hullultakaan ;)

Onneksi tajusin ottaa kameran mukaan, niin voin nyt näyttää teille kaikille lukijoillekin muutamia otoksia. Ja tähän alkuun ensin niitä merellisiä asioita:

Ensimmäisenä aluenperin isänisäni eli pappani omistama ihana majakkataulu, jota muistan jo pienenä tyttönä tuijottaneeni monet kerrat, pitkään ja hartaasti. Isältä pojalle ja joskus sitten isältä tyttärelle, näin on sovittu. Tällä taululla on minulle todella suuri tunnearvo!


Tässä isäni tekemä "taulu" omasta, rakkaasta sotaveteraani-isästään ja minun merimiespapasta ♥ 



Äidillä on muutama ihana majakkalyhty. Muista en ottanut kuvaa, mutta tästä yhdestä otin, sillä siellä näkyi olevan muutama vierailija, vai lienevätköhän ihan vakituisia asukkaita? ;)



Lämpömittari ja kosteusmittari, johon näköjään heijastuu eräs tuttu hahmo ;) Ilmanpainemittari vielä puuttuu tästä joukosta.


Sitten niitä jouluisia juttuja...

Tontut karusellissa...

....ja yksi näkyi kurkkivan mökin ovelta hymyssä suin ;)








Ihan vaan muutama tyyny.....


....sekä ripaus romantiikkaa :)


Äitinikin rakastaa rantasaunoja ja pieniä punaisia mummonmökkejä sekä tietysti lunta. Heljä Liukko-Sundströmin keramiikkatauluja häneltä löytyy muutama ja tässä ne minua eniten miellyttävät.



...ja eräs hevilettinen pikkutonttu oli ihan vaivihkaa hypännyt sohvatyynyjen keskelle sulattelemaan kinkkua, eikä sitä kukaan raaskinut sieltä poiskaan käskeä.


Kohta koittaa tammikuu eli edessä on uusi vuosi ja uudet kujeet, joten nyt viimeistään miettimään niitä iänikuisia uuden vuoden lupauksia. Itse lupaan, etten lupaa mitään :)


Menneestä vuodesta lämpöisesti kiittäen ja entistä parempaa tulevaa vuotta teille kaikille toivottaen!

Kaakonkulman tontut

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!

Tänään, tai siis oikeastaan jo eilen, aatonaattona kävelin mieheni ja pikkukoiruuden kanssa Kotkansaarella poikkeuksellisen myöhäisen iltakävelyn, kun kaikki jouluvalmistelut oli saatu tehtyä. Tässä ehti jo vuorokausi vaihtua, ennenkuin sain hämyiset kuvani ladattua tänne ;)

Länsituuli puhalsi kiukkuisesti ja vesi tulvi kävelyteille




Keskuskadun himmelit heiluivat tuulessa




Kinkku paistuu vielä hetkisen aikaa uunissa, mutta tämä tonttu hipsii nyt pienen puulämmitteisen saunamme leppoisiin löylyihin kynttilälyhtyjen hämyssä. Saunominen on yölläkin oikein mukavaa, 24.12 klo 00:40 ;)

Näiden saunakuvien myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni Rauhallista ja Rakkaudentäyteistä Joulua!




T. Ansku ja Indi The One and Only Sohvanvaltaajamme 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kuvahaaste osa 3

Tadaa! Tässäpä näkymä aallonmurtajalta tänään päivän ollessa "kirkkaimmillaan" ;) Tuuli oli kova ja vettä satoi lähes vaakatasossa. Eipä ole kovin jouluinen maisema. Meinasin jo unohtaa koko kuvahaasteen tässä joulutohinoiden keskellä, mutta kiitos Katinkan postauksen, nappasin kameran sekä koiran mukaani ja ajaa hurautin vajaassa vartissa aallonmurtajalle :)



17.11.2013 maisema näytti mielestäni jo melko ankealta ja harmaalta, hah! Onneksi en tiennyt mitä tuleman piti.



Näin värikkäältä maisema näytti vielä 20.10.2013



Toivottavasti tammikuun kuva olisi jo hieman talvisempi. Paino sanalla hieman! Pitää olla varovainen siinä mitä toivoo, myöskin näin joulun alla ;) Tämä tonttu hipsii nyt koristelemaan piparkakkutaloa, josta saattaa vielä ennen aattoa näkyä kuvia täälläkin. Nautitaan jouluisista tuoksuista, tunnelmista ja tohinoista!


torstai 19. joulukuuta 2013

Tätitontun tarinoita

Ensimmäinen työssäoppimisjakso takana ja tutkintosuunnitelman tekokin jo hyvällä alulla. Tunnelin päässä siis näkyy jo ihan selvästi valoa. Valoa löytyy myös kodistamme, kiitos minun itseni, kynttilähullun, valoa rakastavan romantikon ja parantumattoman jouluihmisen ;) Minun täydelliseen jouluun tarvitaan valon lisäksi rakkaita ihmisiä, yhdessäoloa, ulkoilua, lepoa, lukemista, saunomista kynttilöiden valossa sekä tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa, suklaata, pipareita ym. herkkuja unohtamatta! Joulun pitäisi myös ihan ehdottomasti olla valkoinen!
Jos minulla olisi varaa, veisin koko perheemme aina jouluksi paikkaan, missä sadan prosentin varmuudella olisi lunta ja pakkasta! Onnekseni joulu on lähes aina ollut täällä etelässäkin valkoinen, mutta tänä vuonna se jäänee haaveeksi. Tälläkin hetkellä vesipisarat ropisevat peltikattoon ja loputkin lumien rippeet ovat sulaneet.

Koko perhettä emme ehkä koskaan saa koottua yhtäaikaa samaan paikkaan, mutta olen todella kiitollinen, ettei minun ja mieheni tarvitse sentään ihan kahdestaan kaikkia joulun pyhiä viettää. Kiitollinen olen myös siitä, että vaikkemme voi viettää lastemme ja muiden rakkaidemme kanssa riittävästi aikaa yhdessä, muulloinkaan kuin jouluna, olemme kuitenkin yhteyksissä toisiimme. Joskus pelkkä tietoisuus siitä, että siellä jossain on joku minulle rakas ihminen, riittää tuomaan iloa ja lohtua. Valitettavan paljon on niitä, joilla ei ole ketään...

Valkoisen hyasintin mieto tuoksu tuo joulumielen ilman päänsärkyä, varsinkin kun se on lyhdyn sisällä :)

Viikonloppuna olisi tarkoitus siivota ja kuurata koko tupa lattiasta kattoon, sauna mukaan lukien ja hakea erityisen iso satsi puita sisälle kuivumaan, sillä jouluna saunojia riittää. Pipareiden paistaminen ja koristelu ovat sunnuntaipäivän ehdottomasti hauskinta ajanvietettä. Toivon, että molemmat tyttäreni pääsevät jälleen kerran osallistumaan siihen :)


Joulukuusta en edes yritä pieneen tupaamme saada mahtumaan, joten sitäkin enemmän olen halunnut koristaa kotiamme erilaisilla jouluisilla kukka-asetelmilla, joulukoristeilla ja kynttilöillä. Kuusenkoristeetkin ovat löytäneet paikkansa maljakoista, kukka-asetelmista ym. Pääasia, että on vähän blingblingiä, säihkettä ja sitä ihanaa kynttilänvaloa!




Huomenna, kuten tänäänkin, käännän rapean ranskalaisen menopelini keulan kohti esikoiseni iloisenkeltaista hirsitaloa. Luvassa on koulujuttuja, joulujuttuja, hössötystä, höpinää ja ehkä vähän hysteriaakin. Me kaksi jouluhullua tonttua kun pääsemme vauhtiin, ei järki ole ensimmäinen sana, joka tulee kenenkään mieleen, vaan mitäpä väliä, joulukin on jo ihan kohta ovella! ;)


 Ulkona on mustaakin mustempaa, mutta sen saa helposti pois silmistä ja mielestä vetämällä verhot ikkunoiden eteen. Leppoisaa loppuviikkoa kaikille joulukiireistä huolimatta! :)


lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulumieltä etsimässä

Vielä viikko sitten tuntui että jouluunhan on aikaa vielä ikuisuus ja nyt se on jo ihan kohta ovella! Kääk! Opiskelu- ja työrumban keskellä en ole vielä yhtään ehtinyt rauhoittua, enkä asennoitua joulun tuloon. Minun joulumieleni on siis vielä jossain, valitettavasti en tiedä missä.
Harvinaisen sitkeän flunssan onnistuin lähes neljän viikon taistelun jälkeen voittamaan, samoin keskeneräiset koulutehtävät on nyt vihdoinkin tehty, rauhallisten ja rentouttavien yöunien kustannuksella tosin. Tunnen silti pienoista voitonriemua, kun enää 3 päivää työssäoppimista sekä tutkintosuunnitelman tekeminen edessä ennen tammikuun tutkintotilaisuutta. Huh! On tämä ollut pimeä ja raskas syksy, vaan eipä huolta ystävät, valoa kohti mennään ja vauhdilla! Okei, okei, ei ehkä vauhdilla, mutta pikkuhiljaa se päivä joulun jälkeen alkaa pitenemään ja valon määrä lisääntymään, jee! Edes ihan pienet tuuletukset lienevät paikallaan ;)

Seija-myrskykään ei kaikista hyvistä yrityksistään huolimatta onnistunut riuhtomaan paattimme pressuja taivaan tuuliin, joten voimme huokaista helpotuksesta ja antaa paatin jatkaa ansaittuja talviuniaan vielä muutaman kuukauden ajan.

Tänään kävimme vapaapäivän kunniaksi heittämässä pienen työkeikan ja minä + pikkukoiruus lähinnä tyydyimme istumaan reippaina (=valittamatta) auton takapenkillä ja palkaksi siitä pääsimme vetreyttämään puutuneita jäseniämme Töölönlahden maisemiin, josta tämän postauksen hieman hämärät ja harmaat kuvat on otettu.
Huomenna edessä sitten sen viheliäisen tutkintosuunnitelman työstämistä. Ainakin urheasti yritän sitä aloittaa.

Töölönlahti oli jo hienoisen jään peittämä



Maalaispoika ihastui viehättävään kaupunkilaistyttöön, mutta kuten ilmeet kertovat, pojan sydän taisi särkyä ;)





Leppoisaa lauantaita kaikille ja pidetään huolta että odotellaan joulun tuloa ihan kaikessa rauhassa eikä oteta siitä enää yhtään lisää stressiä. Nyt tämä täti lähtee rentoutumaan saunan lämpöön, heips!


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Saarihullu sairastaa

Viime keskiviikon ja torstain välinen yö oli yhtä tuskaa. Luulin tukehtuvani ja torstaiksi sain kuin sainkin ajan lääkärille. Lääkkeeksi tähän yskään ja hengenahdistukseen sain astmalääkettä ja antibioottia. Yskiminen on vähentynyt eikä enää ole ollut hengenahdistustakaan, mutta ääni on käheä kuin Paula Koivuniemellä konsanaan ;) Koulujutut ovat pahasti vaiheessa ja olin kaksi päivää viime viikolla pois työssäoppimisestakin. Huomenna alkaa uusi työviikko ja päivisin pääsen purkamaan paniikkia käytännön hommien kautta ja iltaisin sitten ahertamalla ne kirjalliset, toissapäivänä aloitetut, mutta vielä kovin keskeneräiset projektit valmiiksi, huhhuh.

Katselin tässä sairaslomaillessani mm. Yle Areenasta kolme jaksoa dokumenttisarjasta Veden saartamat ja jälleen kerran huomasin hämmästeleväni miten henkeäsalpaavan kaunis ja ainutlaatuinen saaristo meillä Suomessa onkaan. Pakko myöntää, etten ole tiennyt saaria olevan lähes 180 000! Huikea määrä!
Tämän sarjan myötä minulle selvisi sellainenkin seikka, että tämän sitkeän, mutta toivottavasti jo kohta parantuvan flunssan lisäksi poden myös erästä parantumatonta sairautta. Olen potenut sitä mitä ilmeisimmin jo lapsuudesta saakka. Olen nimittäin saarihullu eli nesomaanikko! :)

Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että saareen on päästävä veneilykaudella heti huhtikuusta alkaen aina sinne lokakuun puoliväliin saakka, mikäli vaan kelit antavat myöden. Talviaikaan taas heti kun meren peittää riittävän paksu jääkerros, tepastellaan lumikengillä lähisaaren grillikatoksen tulille istuskelemaan ja lämmittelemään. Yleensä keitetään myös kunnon porokahvit ja nautitaan tietenkin herkullisista eväistä.

Nesomania on kuitenkin parantumattomuudestaan huolimatta varsin positiivinen tauti. Nesomaanikko on hyvinkin onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen, kunhan vain riittävän usein pääsee saareen! :)

Tässä kuvia omista suosikkimaisemista sekä kevään ensimmäisiltä että syksyn viimeisimmiltä saarireissuilta:








Lunta saatiin jo ihan mukavasti tänne eteläänkin, mutta ei sentään niin paljon, että kenkäilemään pääsisi ;) Nämä kuvat on otettu 24.2. Santalahden edustalta.





Ennen kuin tällaisista keleistä päästään nauttimaan, keskitytään rauhassa joulun odotukseen, vailla turhaa kiirettä ja stressiä tietenkin. Saarihullu kiittää ja kuittaa........ ja jatkaa köhimistä!