perjantai 29. marraskuuta 2013

Valoa mustaan marraskuuhun


Marraskuussa ei minun mielestäni, ainakaan enää nykyään, taida olla juurikaan mitään muuta hyvää kuin esikoiseni syntymäpäivä! Muistan ikuisesti sen marraskuisen aamun, kun Jorvin sairaalassa seisoin tämä kaunis ja tummatukkainen esikoinen sylissäni katsomassa, kuinka hiljalleen sateleva ensilumi valaisi ikkunasta näkyvän maiseman. Sairaalaa ympäröivä pelto- ja metsämaisema näytti todella kauniilta ja kirkkaalta, mutta ei lähellekään yhtä kirkkaalta kuin kasvoni, jotka loistivat äidiksi tulemisen ilosta, ylpeydestä ja siitä valtavasta rakkaudesta, jota tunsin tuota pientä tuhisijaa kohtaan.
Jenni onkin aina ollut oikea valon lapsi, huolimatta siitä, että on syntynyt marraskuun pimeimpään aikaan. Muistan usein ihmetelleeni, miten tämä pieni lapseni voikaan olla niin iloinen ja nauravainen aina aamusta alkaen ja heti silmänsä avattuaan. Jenni ei ole koskaan turhia itkeskellyt, mutta uhmaa, sisua ja lujaa tahtoa tästä neitokaisesta on kyllä löytynyt aina! Täynnä tulta ja tappuraa eli äitinsä tyttö, siitä ei ole epäilystäkään! Haasteellista on siis yhteiselämämme aina silloin tällöin ollut, mutta kaikista vaikeuksista huolimatta, olemme aina säilyttäneet luottamukselliset ja läheiset välit toisiimme. Tänä vuonna juhlimme Jennin 21-vuotispäivää, joten minähän olenkin äitinä aika nuori, vasta 21-vuotias ;)
Tässä muutama otos Jennin kauniista, ensimmäisestä omasta kodista, johon vuokraisännän toimesta on tehty kattava remontti. Tässä kodissa on hyvä ja lämmin tunnelma, eikä siitä puutu valoa eikä iloa, koska siellä asustaa aito ja oikea valon ja ilon lapsi  



Keittiön ikkuna aukeaa viihtyisän ja vihreän sisäpihan puolelle. Antiikkinen, kierrätyskeskuksesta ostamamme keittiönpöytä on puuhellan ohella keittiön ehdoton sydän.


Tässä vielä lähikuva Jennin ostamasta taulusta, jossa on mielestäni aivan ihana teksti.


Valoa tähän hirsiseen tupaan tulvii myös kadun puoleisista ikkunoista.



Vaaleanpunaista rakastavan kukkakimppu löytyi olohuoneen pöydältä ja pitihän minun tietenkin ottaa siitä pari kuvaa ;)





Eteisestä löytyy muutama kaunis ja hempeä yksityiskohta.....


...sekä tämä tyyppi, joka vahtii tiukasti Jennin upeaa, Dublinista ostamaa kenkäkokoelmaa ;)


Jörön ja Jennin kera toivotan kaikille iloista viikonvaihdetta, joka kuluu itselläni pääasiassa koulutehtävien parissa :)
PS. Huomasin suureksi ilokseni, että olen saanut pari uutta lukijaa! Lämmin tervetulotoivotus teille! Toivottavasti viihdytte seurassani!


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kuusi kuvaa kesästä-haaste

Sain Puolivihreää elämää-blogin Sanna K:lta mukavan haasteen esitellä teille kuusi ihaninta kesämuistoa kuvien muodossa. Kiitos Sanna, otan tämän haasteen ilolla vastaan! Viime kesähän olikin aivan mahtava kaikin puolin. Aurinkoa ja lämpöä riitti ja minulla oli mieheni kanssa neljä viikkoa yhteistä lomaa, jonka vietimme veneillen Saimaalla. Kaikki valitsemani kuvat ovatkin tältä ikimuistoiselta reissulta, jolla näin myös elämäni ensimmäisen kerran suloisen Saimaannorpan :) Meressä on oma viehätyksensä ja karunkaunis saaristo on minulle ollut aina se rakkain kesänviettopaikka ja sieltä se sielunmaisemakin löytyy. Rakastan tuulta ja tyrskyjä, aaltojen pauhua ja meren kohinaa sekä aavaa ulappaa.... mutta toisaalta Saimaa, joka näytti meille pääasiassa tyynen ja tuulettoman puolensa, tuntui rauhoittavalta ja niin lempeältä, että sinne on päästävä vielä uudelleen ja uudelleen....













Tämän haasteen saa napata tästä ihan vapaasti mukaansa kuka vain haluaa! :)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kiitos ja hyvästi

"Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua, mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan."


-tuntematon-



Karjaalla huhtikuussa 2002. Tämä katse sulatti sydämeni tuolloin...




...sama viisas, kiltti, rakas ja edelleen sydämeni sulattava katse 27.10.2013. 

Uusia ystäviä, kokemuksia, elämyksiä, seikkailuja, rakkautta, jännitystä, iloa, riemua, surua ja huoltakin. Täyttä elämää, todella hienoa sellaista, saimme elää tämän ainutlaatuisen ja rakkaan ystävämme kanssa lähes 12 vuoden ajan.
Suomenlapinkoiramme Lumiturpa Oula on tänään saatettu viimeiselle matkalleen. Kiitos Oula näistä kaikista yhteisistä, ikimuistoisista vuosista, jotka saimme viettää kanssasi. Sinun muistosi elää ikuisesti sydämissämme. Ikävä on valtava, mutta tiedämme, että nyt sinun on hyvä olla. Nuku rauhassa mamman ja papan rakas muhkis  

perjantai 22. marraskuuta 2013

Mielen myllerrystä

Viimeiset pari viikkoa ovat taas vaihteeksi olleet monin tavoin melko raskaita. Päiväkodissa en ehtinyt olla töissä viikkoakaan, kun sairastuin. Yskä on kiusannut jo toista viikkoa, kurkku on kipeä ja ääni käheänä edelleen. Olen syksyn mittaan valitellut väsymystä enkä uskonut että se voisi enää pahemmaksi muuttua, vaan nyt olen huomannut olleeni täysin väärässä. Pitäisi varmaan mennä lääkäriin, mutta kuulun niihin jääräpäihin, joita ei lääkärin vastaanotolle saa menemään ennen kuin on aivan pakko. Puolikuntoisena kun vaan puurtaa, ei toipuminen taida oikein edistyä. Yskäkin on valvottanut minua ja uskon univelan olevan suurena syyllisenä väsymykseeni. Stressikin tietenkin vaikuttaa, joten koitan jaksaa vielä sinnitellä, ennen kuin tohtoria lähden tapaamaan. Työssäoppiminen on ollut melko haasteellista, mutta kiitos ihanan ohjaajani sekä muiden työkavereiden, olen jopa oppinutkin jotakin ;)

Lapinkoiramme Oula on sairastunut vakavasti ja raskaan päätöksen tekemisen aika on nyt koittanut. Siinä tämän hetken suurin stressin aiheuttaja. Oulan munuaiset eivät enää toimi kunnolla ja maksa-arvotkin ovat hieman koholla. Rakkaan perheenjäsenen ja ystävän saattaminen viimeiselle matkalle on väistämättä edessä ihan pian ja sydämeni on pakahtua surusta.

Opiskeluun liittyviä paineitakin alkaa olemaan tulevaan tutkintotilaisuuteen liittyen. Haasteita siis riittää.

Olen koittanut jaksaa olla valoisa ja positiivinen, mutta en koe onnistuneeni siinä nyt kovinkaan hyvin. Valoa ja iloa olen koittanut luoda kotiimme näillä muutamilla, jouluisilla jutuilla ja tietenkin kynttilöillä. Meidän pieneen torppaan ei joulukuusta tuoda, joten olen laitellut kuusenkoristeita esille muutamiin maljakoihin ja lasipurkkeihin sekä myöhemmin lisään niitä vielä joulukukka-asetelmiin. Täytyyhän sitä saada edes vähän kimallusta ja hopean hohdetta tunnelmaa luomaan :)







Odotan täällä jo kovasti pakkasta sekä lumipeitettä mustaa maisemaa ja mieltäni valaisemaan.



sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kuvahaaste Nonnalta

Sain ihanalta Pearly White-blogin Nonnalta tosi hauskan haasteen. Kiitos! Tarkoituksena on kuvata 10 kuvaa samasta paikasta joka kuukausi kesään asti ja tässä säännöt vielä tarkemmin:

Valitse yksi kotisi ikkuna, josta kuvaat koko kuvasarjasi.

Valitse kuukauden päivä jolloin kuvaat.

Ota kuva samasta paikasta joka kuukausi, aina valitsemanasi päivänä ja julkaise kuva blogissasi.

Halutessasi voit julkaista kertyneistä kuvista kollaasin joka kuukausi.

Päätin ottaa kuvasarjani Sapokan aallonmurtajalta, joka on kotisatamamme. Paikka on näinollen meille kuin toinen koti ja vaikka vene nukkuukin nyt hyvinansaittua talviuntaan toisella puolella kaupunkia, niin käymme koirien kanssa kävelyllä hyvin usein meren rannalla ja samalla aina piipahdamme myös kotilaiturillamme aallonmurtajalla.

Tämä ensimmäinen kuva on otettu 20.10.2013. Meri niin sinisenä ja keltaiset lehdet auringonvalossa loistaen.


Tänään 17.11. kävin pikkukoiran kanssa kävelemässä aallonmurtajalla ja onnistuin ottamaan kuvan lähestulkoon samasta kohtaa. 20.11. en pysty kuvaa ottamaan, koska töistä päästyäni on jo ihan pimeää.


Melkoisen ankean näköistä, mutta jännää nähdä millainen on näkymä sitten 20.12. kun Joulu on jo ihan ovella ;) Itse toivon todella kovasti, että olisi lunta maassa ja ehkä merikin jo jäässä.

Tämä on tosi kiva haaste. Olen monesti ajatellut, että alkaisin ottamaan esim. omasta pihasta joka kuukausi samasta kohtaa kuvan, mutta aina se on jostain syystä jäänyt. Tämän haasteen parissa lupaan jatkaa vähintään sen 10 kk, mutta saattaa siinä samaan syssyyn mennä koko vuosikin ;)

Heitän haasteen seuraaville blogeille:

My Daydream
Puolivihreää elämää
Purjeen viemää
Tuulian tarinoita

torstai 14. marraskuuta 2013

Elämän virtaa

Olen ollut päiväkodissa työssäoppimassa nyt viikon ja aika monena päivänä olen yllättänyt itseni muistelemasta omien tyttöjeni lapsuusaikaa iloisin, mutta myös hieman haikein mielin. Hämmästelin sitä, miten aika on lentänyt kuin siivillä, sekä myös sitä, miten valtavan pitkä aika niistä päivistä tuntuu olevan.

Pohdiskelin myös sitä, miten hienoa olisikaan ollut, jos minulla ei olisi silloin ollut niin paljon velkaa, jos ei olisi tarvinnut tehdä jatkuvasti pitkiä työpäiviä, ei jonottaa aamuruuhkassa ja hermoilla ehtiikö ajoissa töihin, eikä iltapäiväruuhkassa puolestaan hermoilla ehtiikö ajoissa hakemaan lapsia tarhasta ja iltapäiväkerhosta.
Muistan kuinka kuopukseni monet kerrat esitti kysymyksen: "Äiti, miks mä oon aina viimeinen jota tullaan hakemaan?" Niinpä niin. Kyllä sitä monet kerrat tuli ihmeteltyä, että onko tässä touhussa yhtään mitään järkeä.

Hienosti me tytöt kuitenkin yhdessä kaikista arjen kiireistä ja ajoittaisesta stressistä ja väsymyksestä huolimatta selvisimme ja olemme edelleen todella läheisiä ja rakkaita toisillemme. Ja olemmehan me myös melkoisia taistelijoita. Ei tätä kolmikkoa mitkään pienet vastavirrat saa lannistumaan, jos ei vähän suuremmatkaan ;)

Olen niin onnellinen, kiitollinen ja ylpeä siitä, että olen saanut nämä kaksi ihanaa tytärtä, ja että nyt he ovat järkeviä ja upeita aikuisia naisia. He ovat ikuisesti myös minun lapsiani, ystäviäni, rakkaimpiani. Aika hauskaa, että tällä hetkellä meitä kaikkia kolmea yhdistää opiskelijaelämä ja ymmärrämmekin nykyään toisiamme ehkä paremmin kuin koskaan. Ei varmaan kenenkään tarvitse miettiä, mistä minä eniten ammennan voimaa, energiaa ja iloa omaan elämääni. Kiitos murusilleni  











Vielä tänään,
sinä painat varovasti jalkasi lattialle
ja tunnustelet
kestääkö se askeliesi painon.
Vielä tänään,
tarraat kiinni käteeni
ja liikut hitaasti samaa tahtia kanssani.
Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on
jo lupaus huomisesta:
Minä menen, minä juoksen,
minä lennän eteenpäin!
Pysy perässä äiti,
olen matkalla seikkailuun!

-tuntematon-




Äidinrakkaus kestää niin myötä- kuin vastavirrassa, eikä siihen tarvita pappia eikä aamenta.


torstai 7. marraskuuta 2013

Aurinkoenergiaa

Olen varmasti jo aiemminkin maininnut, miten onnellinen ja iloinen olen, että pääsin lähihoitajakoulutukseen. Minulle on annettu mahdollisuus päästä ammattiin, jonka vahvasti uskon sopivan minulle todella hyvin, vai pitäisikö ennemminkin sanoa, että minä sovin todella hyvin tähän ammattiin? No, oli miten oli, niin kyllä sitä vaan kummasti jaksaa, kun on motivaatio huipussaan ja opiskelukaveritkin ihan huipputyyppejä! :) Tällaiselle huonon itsetunnon omaavalle ihmiselle onnistumiset ovat antaneet ihan huimia ilon ja tyytyväisyyden tunteita. Tiedän että pätkätyöt, osa-aikatyöt ja sijaisuudet tulevat kuulumaan tulevaisuudessakin elämääni, joko enemmän tai vähemmän, mutta en murehdi sitä nyt, vaan nautin tästä taloudellisesti tiukasta, mutta muilta osin todella antoisasta opiskelijaelämästä ihan täysillä :)

Uskon tämän ilon ja onnen näkyvän myös ulospäin ja tiedän, että itsevarmuutenikin on parantunut. Viimeisten kolmen kuukauden kuluessa olen saanut muutamilta minulle entuudestaan täysin tuntemattomilta ihmisiltä tosi ihania kommentteja koskien positiivisuuttani, valoisuuttani ja energisyyttäni. Ne ovat ilahduttaneet ja koskettaneet minua ja vahvistaneet uskoani siitä, että olen vihdoinkin löytänyt itseni ja omat vahvuuteni ja mikä parasta, tulevassa työssäni pääsen hyödyntämään niitä.

Maija Paavilaisen osuvien aforismien myötä toivotan aurinkoista ja energistä oloa kaikille!

AURINGON TAVOIN
HOUKUTTELEN LÄHELLENI
LÄMMÖLLÄ


TÄRKEÄMPÄÄ KUIN SAADA AIKAAN
ON HEIJASTAA VALOA JA LÄMPÖÄ
YMPÄRILLEEN


TAHDON TULLA VANHAKSI
TÄYSILLÄ VALOILLA


VARJOT JÄÄVÄT TAAKSE
KUN KULKEE KOHTI VALOA


AIKA OPETTAA ARVIOIMAAN
MILLAISIIN SYVYYKSIIN SAA
SUKELTAA



KUN POISTUN VIIMEISEN KERRAN
JÄÄ JÄLJELLE VAIN
SYDÄMEN LÄMPÖ
AURINGOLTA LAINATTU


Nyt hyvää yötä ja kauniita unia! T. Ansku, joka tykkää auringosta ;) (luokkakavereille terkkuja)

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Myötätuulta

Olen varmaankin jo monesti maininnut lukevani aika paljon ja runot sekä aforismit ovat todella hyvä vaihtoehto silloin kun aikaa on rajoitetusti tai ei muuten vaan jaksa keskittyä pitempään lukusessioon. Tommyn runot ovat ihan oma lukunsa ja pari postaustahan olenkin jo tehnyt niistä minulle rakkaimmista, mutta hirmuisen paljon muitakin ihania runoja ja aforismeja toki löytyy. Olen huomannut, että aikalailla oman mielialan mukaan valitsen kirjahyllystä sen kirjan, jota alan lukemaan.

Tällä kertaa haluan tutustuttaa teidät Maija Paavilaisen mietelmiin, silläkin uhalla, että hän on jo entuudestaan teille kaikille tuttu. Pidän kovasti hänen kirjoistaan, joissa on ajatuksia herättäviä, elämänohjeiksikin sopivia aforismeja, jotka hän on kuvittanut ihanilla, pelkistetyillä viivapiirroksillaan. Tässä omia suosikkejani kirjasta nimeltä MYÖTÄTUULTA ja koska en osaa piirtää, saatte tyytyä ottamiini kuviin ;) Leppoisaa lukuhetkeä!

KUN ITSE EI USKALLA IRROTA
EI MIELELLÄÄN SOISI
TOISTENKAAN LÄHTEVÄN


PAREMPI ANKKURISSA

KUIN TUULIAJOLLA


KUUNTELE TUULIA
KUNNIOITA ENNEN MERIÄ KULKENEITA


SINÄ PÄIVÄNÄ TULEE VANHAKSI
KUN EI JAKSA ENÄÄ HÄMMÄSTELLÄ


JOKAISESTA KOHTAAMISESTA JÄÄ MUISTO


PITÄÄ VAIN USKALTAA
NOUSTA SIIVILLEEN



JOKAINEN MATKA
KÖYHDYTTÄÄ
RIKKAAMMAKSI


TÄYTYY MALTTAA ASETTUA
TALVITELOILLE
KUN ON SE AIKA


Paatti on eilen peitelty talviunilleen ja itse hautaudun nyt torkkupeiton alle ja alan lukemaan kokeisiin. Kynttilänvaloa ja iloa tulevaan viikkoonne!


lauantai 2. marraskuuta 2013

Haaste Katinkalta

Sain Haaveena hyvä kuva -blogin Katinkalta mukavan haasteen. Lämmin kiitos haasteesta Katinka!

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisista. Liitä myös kuva.
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta.
3. Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.
4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, sillä 11 on outo luku.
5. Haasta paljon kivoja kavereita, äläkä ole kade, vaikka kaverilla olisikin enemmän lukijoita.

Sateisen ja harmaan viikon jälkeen oli tänään ihana auringonpaiste, joten innolla ponkaisimme rantaan venettä peittelemään. Isäni ja mieheni kasasivat jo eilen telineet valmiiksi, joten tänään pääsimme heti tuumasta toimeen!





Katinkan laatimat kysymykset minulle:

1. Elämäsi tähän asti hienoin kokemus?
Äidiksi tuleminen ehdottomasti! Esikoistyttäreni täyttää kohta 21 ja kuopus helmikuussa 18. He ovat ihania, nuoria naisia. Tunnen suunnatonta kiitollisuutta, iloa, onnea ja ylpeyttä heistä 

2. Millaisia postauksia tykkäät lukea blogeista? 
Tykkään tosi monenlaisista blogeista. Upeita kuvia, mielenkiintoisia juttuja, iloisia ja surullisiakin tosielämän tarinoita sekä myös huumoria. Näitä kaikkia omat suosikkiblogini pääasiassa sisältävät :)

3. Kesän 2013 kaunein muistosi?
Viime kesältä kauniita muistoja on valtavan paljon, mutta kyllä kaunein on se, kun Oravi-Savonlinna -reitin varrella näin ensimmäistä kertaa elämässäni uhanalaisen Saimaannorpan. Suloinen nappisilmä!

4. Paras lapsuusajan muistosi?
Yhtä on mahdoton muistorikkaasta lapsuudestani valita, mutta parhaimpiin kuuluvat Tammisaaren saaristossa vietetyt lukuisat lomaviikot. Sukulaisten maatilalla oli myös ihan mahtava vierailla ja nimenomaan sen takia, että navetasta löytyi aikuisten eläinten lisäksi lähes aina myös vasikoita, pikkupossuja ja kissanpentujakin ;) Kaupunkilaislapsen paratiisi.

Family Cruiser, tuttu vene menneiltä ajoilta

5. Mitä tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?
Veneilen, luen, kirjoitan blogia, ulkoilen koirien kanssa, valokuvaan, vietän aikaa perheen kanssa.

6. Suurin vielä toteutumaton haaveesi?
Suurin haaveeni on saada elää terveenä, onnellisena ja rakastavana sekä rakastettuna ja tulla vanhaksi, viisaaksi mummoksi.

7. Lemppariruokasi?
Voi eiiii, niitä on niin paljon. No, kyllä kalaruoat taitavat olla niitä parhaita!

8. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
Camilla Läckbergin Majakanvartijan




9. Mihin maahan matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa mihin haluat?
Kanadaan. Siellä on paljon upeita kansallispuistoja ja tietysti ne Niagaran putoukset.

10. Mitä aiot touhuta tällä viikolla?
Mennyt viikko kului lähinnä koulussa, tulevalla viikolla alkaa työssäoppiminen päiväkodissa. Iltaisin samat kuviot aina eli koirien kanssa ulkoilua ja ehkä lukemista ja bloggailua.

11. Minkä teatterin esityksen / elokuvan olet nähnyt viimeksi?
Dome Karukosken Leijonasydämen.

12. Paras tapa viettää viikonloppua?
Vesillä, luonnossa liikkuen, syöden herkullista ruokaa, saunoen, viettämällä perheen kanssa yhteistä aikaa.

13. Unelmiesi asuinpaikka?
Saaristossa tietenkin! :) 





Oli lupa muutella kysymyksiä, joten tässä minun kysymykseni teille:

1. Elämäsi tähän asti hienoin kokemus?
2. Millaisia blogeja luet mieluiten?
3. Viime kesän paras muistosi?
4. Paras lapsuusajan muistosi?
5. Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?
6. Suurin haaveesi?
7. Suosikkinäyttelijäsi?
8. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
9. Minne matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat?
10. Mielivärisi sekä vaatetuksessa että sisustuksessa?
11. Minkä teatteriesityksen / elokuvan näit viimeksi?
12. Paras tapa viettää viikonloppua?
13. Unelmiesi asuinpaikka?

Näihin kysymyksiin pääsevät vastaamaan haasteen merkeissä seuraavat ihanat blogit:


Vastaamisen iloa! :)