torstai 31. lokakuuta 2013

Pilviä ja paistetta

Minun maailmani alkaa siitä mihin valmiit ladut loppuvat! -Maija Paavilainen / Mummo lumessa-

Sen verran on lunta tullut tupaan tällä viikolla, että tämän "mummon" on viisainta kaivaa lumikengät esiin ulkovaraston uumenista. Kukapa sitä valmiilla laduilla haluaisikaan kulkea? ;)



Bridge over troubled water?

En ole ennenkään vaikeuksien edessä lannistunut, joten en aio lannistua tälläkään kertaa. Koulukin sujuu oikein hyvin ja luokkakaverini ovat aivan ihania, kannustavia, kerrassaan upeita persoonia! Aika kuluu kuin siivillä ja vaikka välillä väsyttää tosi paljon ja uusien asioiden opiskelu on rankkaa, niin silti olen energisempi kuin aikoihin. Kouluun on tosi kiva lähteä joka aamu ja se on ihan huippuhieno tunne!


Valitettavasti joillekin ihmisille ei riitä mikään. Itsekkyydessään ja ahneuksissaan he karkottavat kaiken hyvän ympäriltään, eivätkä edes ymmärrä olevansa siihen itse syyllisiä. En usko, että sellainen ihminen voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, eikä varsinkaan itseensä. Oikeastaan aika surullista ja säälittäväää, mutta olen kuullut sanonnan että sääli on sairautta, joten se siitä. Enemmän kuin mitään muuta, haluaisin säästää lapsiani tältä kaikelta ikävältä ja hajottavalta, mutta en onnistu siinä tälläkään kertaa.




Minun toivoni horjuu tällä hetkellä aika pahasti, mutta tiedän ettei se tälläkään kertaa kaadu. Olen oppinut väistelemään teräviä kyynärpäitä jo melkoisen taitavasti. Aina se ei kuitenkaan onnistu ja osua voi kipeästikin, mutta ei se haittaa, sillä minulla on riittävästi rakkaita olkapäitä joihin voin silloin nojata.

Hyvää yötä hyvät ystävät ja toivorikasta torstaita teillekin! :)

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kymijoelta Aurajoelle

Edellisestä postauksesta on kulunut jo kokonainen viikko!! Huh, mihin kaikki aika oikein katoaa? Kahteen haasteeseenkin aion vielä jossain vaiheessa vastata, mutta nyt on ihan pakko kirjoitella pikapikaa vähän menneistä ja tulevistakin. Tänään pitäisi meikäläisen ehtiä vielä lukemaan kokeeseenkin, puuh ja huuh!

Viime maanantaina aamun hämärissä ajeli mies paatin saaren toiselle puolelle odottamaan nostoa ja tiistai-iltana se näytti jo nököttävän nokka pystyssä tukevasti omilla pukeillaan. Ensi viikonloppuna äitini ja isäni tulevat meille yökylään ja kimpassa laitellaan paatti talvikuntoon. Isäni pitää myös molempina päivinä matikkasulkeiset tytöilleni ja ehkäpä minullekin. Tyttöni ovat harmitelleet kun eivät ole perineet matikkaneron papan geenejä vaan enpä ole valitettavasti minäkään. Onneksi pappa on toooosi kärsivällinen ja lempeä opettaja :)

Eilen aamulla lähdimme ajamaan Turkuun. Piipahdimme venemessuillakin, mutta eipä sieltä muuta tarttunut matkaan mukaan kuin hulluja haaveita ja muutama aika kiva pikkujuttu itselleni. Reissun tärkein ja ensisijainen tarkoitus oli kuitenkin käydä moikkaamassa eräitä tosi rakkaita ja ihania "lapsukaisia" ;) Kiitos monista, maukkaista herkuista ja hyvästä seurasta! Oli tosi kiva käydä ja toivottavasti nähdään taas pian uudelleen. Oulan mielestä Oton ei olisi ihan välttämättä tarvinnut osallistua yhteiseen kävelylenkkiin, mutta mukavastihan koirapojat pienten alkumutinoiden jälkeen kävelivät peräkkäin, kuin köyhän talon porsaat konsanaan.
Tänään teimme vielä toisen kävelykierroksen koirien kanssa varsin harmaassa, mutta pilvipoutaisessa säässä, ja tässä vanhalla pokkarilla napsimiani kuvia Aurajoen varrelta.

Tois pual ja täl pual jokke:











Föril voi seilat molemmil pual jokke!


Ny on kyl jottai pahast vinos! Ai mää vai?


Harmaasta Turusta ajelimme tänään vähintäänkin yhtä harmaaseen Kotkaan, mutta kivat tuliaiset piristävät mieltä kummasti. Nyt kynttilänvaloa ja kuumaa glögiä uudesta majakkamukista. Kokeeseen lukemisen taidan suosiolla jättää huomiselle. Tarmoa tulevaan viikkoon itse kullekin!


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Väriä ja valoa

Tänään oli se päivä, kun sisältä sekä ulkoa kovin alastoman oloinen paatti ajettiin septin tyhjennykseen ja tankkien täyttöön. Huomenna se ajetaan saaren toiselle puolelle kantasatamaan odottamaan nostoa. Nopeasti ovat venerivistöt harventuneet, kuten kuvista näkyy. Tästä ensimmäisestä näkee myös sen, miten aurinko ei nouse enää kovinkaan korkealle edes keskipäivällä.

Huoltolaiturin varjossa


Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli noin viiden asteen verran. Tuntui ihanalta hengittää raikasta meri-ilmaa viiden päivän ulkoilutauon jälkeen. Flunssa on onneksi jo helpottamassa ja hyvä niin! Lähdimme koirien kanssa kiertämään saarta verkkaiseen tahtiin ja minä napsin taas tapani mukaan kuvia.


Aallonmurtajan koivuista eivät viime viikon puhurit olleen sentään ihan kaikkia lehtiä saaneet varisemaan. Meri oli lähes tyyni ja muutamia veneitäkin näkyi olevan liikkeellä.


Teimme kävelykierroksen Katariinan ja kaupan kautta Sapokkaan, mistä oli ihan pakko ottaa vielä ihan vaan muutama kuva ;) Olin melko täpinöissäni kun huomasin, että ruusut kukkivat vieläkin, toki parhaat päivänsä jo nähneinä. Mieheni tepasteli pikkukoiruuden kanssa painavaa kauppakassia kantaen jo kaukana edellä aallonmurtajaa ja autoa kohti. Minä ja pappakoiruus löntystelimme hitaan rauhallisesti perässä ;)









Näitä kuvia katsellessa saattaisi ehkä pälkähtää päähän sellainen ajatus, että vieläkö tässä olisi lämpöisiä ja kauniita veneilypäiviä jäljellä, mutta totuus on kuitenkin tämännäköinen:



Kyllä paatille pitää saada pian peitettä päälle. Ensi keväänä sitten taas uudet tuulet ja tyrskyt! :)

torstai 17. lokakuuta 2013

Kynttilänvaloa ja kuumaa juomaa

Flunssa mokoma on kiusannut koko viikon ja vienyt äänenikin lähes kokonaan. Mies on joutunut yksin lenkittämään koirat joka ilta, minun hautautuessa sohvan nurkkaan torkkupeiton alle köhimään. Olen sytytellyt kynttilöitä tunnelmaa luomaan ja kaikenlaisia kaapista löytyneitä kuumia juomia on tullut hörpittyä. Koulusta en ole ollut pois, koska minulla ei ole ollut kuumetta.
Onneksi huomenna on taas jo perjantai ja voin ottaa hyvällä omallatunnolla vielä pari päivää todella rennosti ja rauhallisesti. Lauantaiksi on luvattu aurinkoista, joten silloin suuntaamme pakettiautolla rantaan ja tyhjennämme veneen. Sunnuntaina ohjelmassa vielä septin tyhjennys, tankkien täyttö ja sisäpesu. Paatti saa jäädä vielä omaan kotilaituriinsa odottamaan nostoa ja sen yhteydessä tehtävää kölin ja pohjan puhallusta.




Tällä hetkellä ulkona sataa kaatamalla vettä ja kuulostaa siltä, että tuuli on vähintäänkin navakka. Kyllä tämä kulmasohvan nurkka on vaan tosi mukava paikka :)





Aloitin lintujen ruokinnan tällä viikolla ja facebookissa kerroinkin jo kavereille mitä tapahtui heti ensimmäisenä päivänä. Päästin koirat pihalle ja jonkin ajan kuluttua menin huhuilemaan niitä sisälle ja ihmettelin, että jopa ovat linnut olleet nälissään kun muutamassa tunnissa tekivät selvää jälkeä kokonaisesta talipallosta. Varsinkin kun lintulaudallakin oli runsaasti tarjolla murskattuja pähkinöitä ja siemenseosta. Tepastelin pihalle katsomaan josko se olisi pudonnut maahan ja kappas vain, eräs nelijalkainen, n. 24 kiloinen ahmatti hiippaili syyllisen näköisenä ohitseni piiloutuakseen pensaan taakse talipallon vihreä suojaverkko suupielestä pilkottaen! Mahtoi olla herkullista! En voinut muuta kuin nauraa. On muuten yllättävän elastinen ikäisekseen tämä meidän pappakoira ;) Hain kaapista uuden talipallon, jonka ripustin "hieman" edellistä korkeammalle. Pikkutirpat olivat tyytyväisiä, eräs toinen ei ;)  Hyvää viikonloppua ja koittakaahan pysytellä terveinä!


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Vielä kerran pojat!

Reilun viiden kuukauden mittainen, ikimuistoinen ja kaikin puolin upea veneilykausi on nyt päättynyt. Hieman haikein, mutta todella tyytyväisin mielin kiinnitimme veneen kotilaituriin odottamaan ensi viikonlopun tyhjennys- ja siivousurakkaa.
Tässä vielä fiilistelyt tämän kauden viimeiseltä retkeltä jonka teimme Kaunissaareen:

Suursaari seuraa horisontissa matkaamme kohti Kaunissaarta hämärtyvässä perjantai-illassa.



Siellä se Kaunissaaren kärki jo näkyy.


Aurinko taitaa tosin ehtiä jo laskemaan ennen kuin ollaan perillä.


Piti sytyttää valot ja käydä vielä varmuuden vuoksi kurkkaamassa että kaikki myös toimivat :)


Sinnehän se aurinko tipahti saaren taakse värjäten taivaanrannan oranssinpunaiseksi.




Laiturikavereina meillä oli kaksi moottorivenettä ja viereisessä laiturissa oli yksi purjevene. Rauhallista, hiljaista ja pimeää! Ehdin kiertää koirien kanssa pienehkön iltalenkin vielä ennen kuin tuli totaalinen pimeys ja sillävälin mies valmisti meille kaikille herkullisen ilta-aterian.


Yö oli vuodenaikaan nähden yllättävän lämmin. Toki lämppäri teki työnsä kiitettävästi, mutta siitä huolimatta aamulla ikkunoissa ja kattoluukuissa oli reippaasti kosteutta. Kuivasimme ja avasimme kaikki luukut ja annoimme hetken aikaa tuulen ja auringonpaisteen raikastaa sisäilmaa. Aamupalan jälkeen pieni lukuhetki lämppärin kotoisaa pöhinää ja puhinaa kuunnellen. Sitten reipas kahden tunnin saarikierros kertakaikkisen upeassa säässä.



 Joku jäi taas haaveilemaan tämän pienen punaisen tuvan kohdalle....


....ja sai ties monennenko kerran juosta miesten perässä ;)



Kylän halki käveltyämme ja rannalle päästyämme huomasimme, että vesi oli todella matalalla, ja nyt näimme miten valtavan kivikkoiset nämäkin rantavedet ovat! Ilmankos tänne ei edes pikkuveneillä pääse rantautumaan.




Pikkukoiruuden piti jo puolivälissä saarikierrosta päästä uimaan muutamat kierrokset tyynessä poukamassa.


Parit poseerauskuvatkin piti taas kerran pojista ottaa. Tässä viimeisessä otoksessa eräs pieni ja märkä pörriäinen haluaa ihan selvästi jo kuvauspalkkionsa ;)


Tältä idän puoleiselta rannalta sukelsimme sitten metsän siimekseen ja tepastelimme hiekkatietä pitkin takaisin kohti eteläkärkeä.


Niin hiljainen on kylätie...................ja niin kaunis.





Heihei Kaunissaari, ensi keväänä jälleen tavataan....


.....sillä näihin maisemiin en usko koskaan kyllästyväni!