tiistai 30. heinäkuuta 2013

Uusia tuulia

Tämä vuosi ei ole ollut minulle niitä helpoimpia, varsinkaan työrintamalla. Olen saanut niskaani jääkylmää vettä ja minusta on tuntunut kuin olisin kävellyt jatkuvasti vastatuuleen. Olen silti yrittänyt pysytellä vahvana ja positiivisena, mutta myönnettävä on, etten ole näistä myllerryksistä kyynelittä selvinnyt.

Nyt onneksi puhaltavat jo raikkaat, muutosten myötätuulet. Opiskelijaelämä jännittää varsinkin tässä iässä ja tiedän, ettei tämäkään tie ole kovin tasainen, eikä missään nimessä se helpoin. Luovuttaa en silti aio koskaan ja onhan minulla rakkaiden ystävien ja perheeni täysi tuki.
Tyttäreni, joka oli vuoden töissä Irlannissa, on jo paluunsa jälkeen saanut hienosti elämänsä mallilleen täällä kotikaupungissamme. Hän sai heti työpaikan, kovasti toivomansa jatko-opiskelupaikan ja todella kauniin kodin itselleen, ihanaa!
Olenkin erittäin kiitollinen ja onnellinen sekä sydän niin tulvillaan iloa ja toivoa, että uppouduin tässä taas kerran kauniiden runojen maailmaan. Näidenkin runojen aiheena rakkaus ja kuvituksena ottamani utuiset kukkakuvat kotoa ja pihalta. Lempirunoilijani saa aloittaa yhdellä kauneimmalla runollaan:


Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

-Tommy Tabermann-




Sydämeni repesi iloon,
kun se kuuli
askeliesi kuiskauksen.

-Lauri Sallinen-




Missä maassa,
millä tähdellä kohtasimme,
missä metsässä huojuimme,
millä niityllä kasvoimme,
kukkien rinnakkain,
kukkivatko sielumme
samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina

ja nyt
tällä tähdellä
tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan.

-Maaria Leinonen-



Meidän kotimme on siellä,
missä milloinkin
toinen odottaa,
siellä on meidän kotimme,
missä milloinkin heräämme sydämen ääniin.

-Pentti Saarikoski-





Sydämeni kertoo rakkaudesta.
Minä istun hiljaa ja kuuntelen.

-Lauri Sallinen-


Tämä on se kohta,
salama on hetkeksi seisahtunut taivaalle
ja kurjet löytävät etelän sulistaan.
Tämä on se kohta yötä
kukkuroillaan meistä.
Edemmäksi emme pääse.
Takaisin emme tahdo.
Tähän ei voi kauaksi jäädä.
Tämä on se kohta.
Tähän kohtaan tahtoisin painaa pääni.

-Tommy Tabermann-




Rannalla 

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

-Saima Harmaja-



Pimeydeltä älä kysy,
mitä mieltä se on auringosta.
Tieltä älä kysy,
minne sinun pitäisi mennä.
Kukalta älä kysy,
milloin syksy tulee.
Sydämeltäsi kysy vain
vieläkö sitä huvittaisi..

-Tommy Tabermann-



Olen kuin vanha talo:
Jos lakkaat lämmittämästä minua,
rapistun.

-Risto Rasa-



sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Meripäivähulinaa

Neljä päivää meripäivähulinaa takana. Seura ja sää eivät olisi enää paremmat voineet olla, joten iloisin mielin starttaamme uuteen, alkavaan viikkoon. Minä olen asustellut veneellä jo torstai-illasta alkaen, jolloin siskon kanssa kävimme kuulostelemassa meripäivien avajaisillan musiikkitarjontaa ja tulimme sitten veneelle nukkumaan. Perjantaina kävelimme aamupalabrunssille Cafe Laituriin ja sen jälkeen torille katsastamaan kansainvälisten suurmarkkinoiden meininkiä. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä ja kyllähän siellä raha vaihtoi omistajaa tiuhaan tahtiin.
Mieheni liittyi koirien kanssa seuraani sitten myöhemmin iltapäivällä, jolloin kävelimme koirien kanssa rantoja pitkin, kaukana juhlakansasta. Illalla saimme veneelle rakkaita, todella toivottuja "vieraita" ja jäätyämme myöhemmin yöllä taas kahdestaan, tyydyimme kuuntelemaan Matti Nykästä ihan vaan oman veneen kannelta käsin ja hyvin kuului ;)
Eilen päivällä kävimme lähes koko perheen voimalla tekemässä paatilla pienen ajelun ja sen jälkeen rantauduimme Lehmäsaareen, missä nautimme kevyen salaatti-patonki-tuorejuusto-aterian erinäisten jääkaappikylmien raikkaiden juomien kera. Nautimme myös täysin tyynestä ja helteisestä säästä sekä tietenkin toistemme seurasta. Kiitos kaikki rakkaat murut ja murmelit, kun tulitte meitä moikkaamaan ja viettämään aikaa kanssamme! Myöskin te, jotka ette päässeet veneajelulle ja pikku vinkkinä vaan, että vielä on kesää jäljellä ;) Illalla teimme vielä kävelykierroksen meripäiväalueella ja tulihan siellä muutama tuttukin tavattua. Tultuamme takaisin veneelle, pulahdimme ensin uimaan ja sitten istuimme kannella vielä jonkin aikaa kuunnellen rannalta kantautuvaa musiikkia.

Tänään on kierretty ja esitelty eräille ihanille pitkänmatkalaisille Katariinan puistoa sekä Sapokkaa.

Tässä kuvia eiliseltä veneajelulta:

Museoalukseksi kunnostettu höyryjäänmurtaja Tarmo Merikeskus Vellamon edustalla.


Muutama ruoka- ja juomateltta sekä myyntikoju ;)




Kantasataman vierasvenelaituriin oli saapunut tosi hulppeita jahteja, ja tässä yksi suurimmista. Moni varmaan arvaakin kuka on tämän jahdin kuuluisa, myös tämän päivän Iltalehden otsikoihin päässyt omistaja ;)




Merivoimien ohjusvene Pori oli myös saapunut meripäiville.



Kotkalaiset hinaajat Viikari ja Poseidon :)



Kotkan Pursiseuran järjestämä meripäivien purjehduskilpailu Vellamon Kierros oli hienoa katseltavaa.




Tämä näytti kauempaa katsottuna ihan merirosvolaivalta ;)



Tähän loppuun vielä muutama kuva meidän aallonmurtajalta kun käytettiin koirat iltakierroksella ja haettiin huomisaamuksi kahvivettä. Heinäkuun viimeisiä päiviä elellään, mutta toivotaan että kesäkelit jatkuvat vielä pitkään.





Yövymme siis vielä yhden yön täällä veneellä, sillä em. ihanat pitkänmatkalaiset ovat majoittuneet meidän kotiimme ja lähtevät huomenna ajamaan kohti omaa kotiaan. Turvallista matkaa heille, mutta nyt Sapokka vaikenee, hyvää yötä!


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Touhua ja tohinaa

Aika on taas kulunut kuin siivillä, touhua on riittänyt ja pääosassa on tietysti ollut rakas paattimme. Viime viikonloppu majailimme veneellä ihan vaan omassa kotilaiturissa, koska kunnostuslistalla alkaa olla jo niin monta hommaa, että me molemmat halusimme viimein ryhtyä tuumasta toimeen. Puupintojen kunnostustyöt ovat pääasiassa nyt meikäläisen vastuulla, kun miehellä riittää puuhasteltavaa vaativampien teknisten hommien kanssa ihan riittävästi. Nyt minulla ovat työn alla ovenpielilistat ja sisällä ensimmäisenä ohjaamon iso pöytätaso.
Tässä muuten ennen ja jälkeen kuvat aiemmin keväällä kunnostamistamme sivuovista, tai itseasiassa vain toisesta ovesta, mutta uskokaa pois, toisesta tuli ihan yhtä hyvä ;)

Kylläpä ovet olivatkin rumat!


Kuvien laatu ei ole hääppöinen, mutta näkee näistä sentään eron ihan selkeästi. Aika tasaiseksi saatiin värikin ja kahdeksan lakkakerroksen ansiosta ovet ainakin kiiltävät ja kestävät taas vettä ja auringonpaahdetta.

Tulihan sitä töiden lomassa välillä syötyä ja huilattuakin. Makailimme jonkin aikaa kannella lukemassa ja nauttimassa auringonpaisteesta ja pienet päivätorkutkin tuli siinä uinailtua paatin niin mukavasti keinuessa ohiajavien veneiden aalloissa. Koirien kanssa teimme tietysti kunnon kävelykierroksen, jonka päätteeksi pulahdimme kaikki uimaan, hrrrrrr, ei voi sanoa että vesi olisi ollut erityisen lämmintä. Virkistyminen tosin oli taattu :) Pikkukoiruus rentoutuikin sitten illemmalla omaan persoonalliseen tyyliinsä lenkin ja uinnin uuvuttamana saatuaan vatsansa täyteen maittavaa ruokaa. Se myös kuorsaa selällään maatessaan :)



Veneessä oli taas ihana nukkua ja puheeksi tulikin, kuinka olisi mukavaa jos sitten ilmojen taas viiletessä, saisimme lämmintä ilmaa puhaltamaan kunnolla myös keulapiikkiin. Siinä listalla olevista projekteista yksi, josta myöhemmin lisää.


Tänä perjantaina lähdimme sentään liikkeelle ja kohteena oli tällä kertaa naapurikaupunki Hamina. Viime vuonna vierailimme Haminassa edellisen kerran ja silloin torilla järjestettiin syysmarkkinat. Nyt ohjelmassa oli perjantai-iltana Hyöky-Areenalla esiintyvät Vesa Haaja & Agents ja tulipahan muuten fiilisteltyä ja tanssittuakin pitkästä aikaa oikein kunnolla. Oli tosi kivaa, mutta jostain syystä lauantaina minun ohimoissa tuntui pientä kivistystä, ei enää yhtään niin kivaa ;) Lähdimme tuhdin aamiaisen jälkeen koirien kanssa parin tunnin kävelylle ja kyllä se olotilakin siitä pikkuhiljaa koheni. Meidän saunavuoro oli klo 17 ja kunnon löylyt sekä uiminen raikkaassa merivedessä taisivat karkoittaa päänsärkyni lopullisesti. Illalla istuimme vielä takakannella huopiin kääriytyneinä tuulen ja aaltojen kohinaa kuunnellen ja auringonlaskua ihaillen. Yöllä tuuli tyyntyi lähes kokonaan ja nukuimme kuin tukit. Eilen aamulla saimmekin sitten taas herätä kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja meikäläinenkin ilman mitään kolotuksia, ihanaa!

Sain muutaman kuvankin napattua lauantaina satama-alueelta:

Pienehkö, persoonallinen esiintymislava

Majakkalaiva S/S Hyöky, entinen majakkalaiva Helsinki. Hyökyllä on kahvila-ravintola ja laivamuseo. Kesäaikaan Hyökyllä järjestetään tapahtumia.




Woima-sonni ei vielä ollut muuttanut Hyrsylänmutkaan.



Vierasvenelaiturissa ei ollut montaa venettä saapuessamme satamaan ja lauantain aikana rivit entisestään harvenivat yhden jos toisenkin venekunnan jatkaessa matkaansa.





Kotia kohti lähdimme eilen puolen päivän aikoihin ja lähes koko matkan saimme vielä nauttia aurinkoisesta kelistä. Aina kun aurinko meni pilveen, tuntui tuuli todella jäätävän kylmältä. Olihan se tietysti pohjoistuuli, joka puhalsi, mutta ei sen heinäkuussa ihan noin kylmältä tarvitsisi tuntua.



Torstaina pyörähtävät Kotkan Meripäivät käyntiin ja koko viikonlopun ajaksi on tiedossa siis paljon kivaa ohjelmaa. Luvassa myös yhdessäoloa perheen ja ystävien seurassa, joten mikäs sen parempaa? No ei mikään! :)


perjantai 12. heinäkuuta 2013

Haaveita ja hurahduksia

Olen useasti elämässäni niin sanotusti hurahtanut oikein kunnolla hyvinkin monenlaisiin juttuihin. Tapanani on tehdä yleensäkin asioita aina ihan täysillä, joten tämä ei ole mikään uutinen eikä yllätys kenellekään minut tuntevalle ;) En aio niitä kaikkia tässä tietenkään luetella enkä syventyä niihin sen kummemmin, mutta muutamaa haavetta ja hurahdusta aion tässä nyt hieman avata teille.

Tavattuani nykyisen mieheni, noin kaksitoista vuotta sitten, aloitimme yhdessä harrastuksen, jota meidän molempien tyttäretkin olivat jo vuosia harrastaneet eli ratsastuksen. Pahan allergian takia en itse aikoinaan voinut edes jalallani astua talliin, mutta lääketieteen ja lääkkeiden kehittymisen sekä vuosia kestäneen siedätyshoidon ansiosta sain vihdoin mahdollisuuden aloittaa jo lapsesta asti haaveilemani harrastuksen.
Kävimme ahkerasti muutamalla tallilla niin yksityis- kuin ryhmätunneilla, suoritimme erilaisia kursseja, maastoilimme porukalla ja tytöt kävivät lisäksi joka kesä leireillä ja kirjahyllyyn ilmestyi yksi jos toinenkin hevosaiheinen tietokirja. Suuri omakotitalo, johon mahtuisivat myös mieheni lapset pidemmäksikin aikaa asumaan, nousi ykköshaaveeksi ja toinen haave oli se oma hevonen! Innokkaita hoitajia ja ratsastajia sillä hepalla ainakin olisi ollut riittävästi jo ihan omasta takaa ;)  Joka kerta meren rannalla ja venesatamassa koirien kanssa kävellessämme nousi aina vielä yksi haave mieleen, painuakseen yhtä nopeasti taka-alalle.......



Toinen hurahdus olivatkin sitten koirat ja koiranäyttelyt. Koirien kanssa olen elänyt lähes koko ikäni, mutta näyttelyissä en muutamia satunnaisia kertoja lukuunottamatta ollut juurikaan käynyt, paitsi turistina. Lapinkoiramme osoittautui jo pentuna varsin itsevarmaksi ja komeaksi pakkaukseksi, joten "siitä se ajatus sitten lähti." ;) Juostiin näyttelystä toiseen hakemassa titteleitä ja valionarvoja. Ajettiin lappiin saakka  poropaimennustestiin ja ihan hyvällä menestyksellä. Luonnetestituloskin oli loistava joten Oulaa käytettiinkin sitten jalostukseen ja jälkeläisiä löytyy Suomen lisäksi ainakin Ruotsista ja Norjasta. Suunnitelmissa oli edelleenkin ostaa se omakotitalo ja se hevonen sekä hankkia muutama lapinkoira aidatulle, suurelle pihalle juoksentelemaan. Ajattelin että kennelnimeäkin voisi ehkä anoa ja ihan vaan pienimuotoista kasvatustyötä harrastaa, niinpä niin, koirat kun ovat niin vastustamattoman ihania ja rakastettavia, olisin taatusti hurahtanut kasvatustyöhönkin ihan täysillä ;)



 

Lohjalta, Siuntiosta ja Karjaaltakin etsimme sopivaa taloa pitkään ja hartaasti, mutta meidän pieneen budjettiin sopivia kohteita ei löytynyt montaakaan ja nekin olisivat joko vaatineet lähes täydellistä remonttia ja melko useat niistä sijaitsivat myös ns. keskellä ei mitään, yleensä vielä kuoppaisen, kapean ja aivan liian pitkän hiekkatien päässä. Siskoni muistaa taatusti eräänkin mutkaisen hiekkatien. Onneksi ei sentään auto hajonnut ja päästiin poiskin ;) Meidän olisi pitänyt vaihtaa silloiset kulkupelimme uudempiin, tilavampiin ja mahdollisesti jopa maastoautoihin. Pitenevät työ- ja koulumatkatkin kuitenkin kovasti mietityttivät ja saivat meidät epäröimään. Lisäksi jokaisesta kohteesta, jota kävimme katsomassa, puuttui aina se jokin. Olen myöhemmin miettinyt asiaa ja todennut että minulle se ratkaiseva jokin, mikä puuttui, oli varmasti se meren läheisyys.

Inkoon Kopparnäsissa nauttimassa vilvoittavasta merituulesta...
sekä vilvoittavasta merivedestä...


Sitten jaksaa taas juostakin!

Talonhankintahaavekin sai siis unohtua ainakin toistaiseksi ja jäimme Kirkkonummen rivitaloasuntoomme asumaan keskustan palveluiden, tyttöjen kavereiden ja harrastusten sekä silloisen työpaikkamme lähelle. Mieheni kanssa emme enää käyneet ratsastamassa lähinnä ajanpuutteen takia, mutta osittain se oli myös rahakysymys, sillä koiranäyttelyt matkoineen ja majoituksineen eivät olleet kahden lapsen kanssa mitään ihan halpaa lystiä, ja tyttöjen heppailukin vei oman osansa harrastusbudjetista :) Kävelimme taas kerran jos toisenkin syvään huokaillen meren rannalla ja ihailimme toinen toistaan kauniimpia veneitä ja seurasimme niiden lähtöä satamasta haikein mielin...


Sitten eteemme tuli mahdollisuus maisemanvaihdokseen! Miehelleni tarjottiin uutta työpaikkaa Kotkasta ja hetken jos toisenkin tilannetta pohdittuamme ja siitä keskusteltuamme, päätimme tarttua tilaisuuteen ja tänne sitten minun tyttöjen kanssa muutimme. Heppatalleja löytyi uuden kodin läheltä parikin kappaletta, joten tyttöjen rakas harrastus oli otettu huomioon.
Ihan helppoa eikä kivutonta paikkakunnalta toiselle muuttaminen tietenkään ollut, mutta vaikeuksien jälkeen elämä alkoi sujumaan meillä kaikilla melko mukavasti ja kun itse pääsin lähes meren rannalle asumaan, tuntui kuin olisin kotiini tullut.
Merikaupunki sai taka-alalla muhineen, pitkäaikaisen haaveenkin nousemaan taas pintaan. Tosi hauskaa tässä haaveen toteutumisessa on se, että saan taas olla ihanasti ja täysillä hurahtanut! :) Olemme jo paljon ennen veneen hankintaakin perehtyneet asioihin mm. lukemalla alaan liittyvää kirjallisuutta sekä kursseja käymällä. Itse olen suorittanut vain saaristolaivurikurssin, mutta mieheni jatkoi opiskelua ja suoritti toissa vuonna avomerilaivurin tutkinnon. Lisäksi mieheltäni löytyy VHF-radion käyttölupa ja pätevyystodistus.
Erilaisia veneilyaiheisia lehtiäkin on tullut tilattua ja monta kirjaakin on ostettu ja niitä on mukava selailla ja lueskella useampaankin otteeseen, ja oppiihan sitä myös omaa venettä kunnostaessa aika paljon kaikenlaista. Uusia ystäviä ja tuttuja olemme näiden neljän veneilykesän aikana onnistuneet saamaan niin venekerhoista, laiturinaapureista, kuin tehdyiltä reissuiltakin!
Harrastus näkyy jo kotonakin, mistä löytyy muutamia meriaiheisia esineitä ja tekstiilejä ja luulenpa että niiden määrä saattaa vielä lisääntyä. Puhumattakaan astioista, koruista ja merihenkisistä vaatteista, joiden määrä taitaa myös hitaasti mutta varmasti lisääntyä. Yksi asia johtaa helposti toiseen ja entäs sitten tämä blogi! Tämän ansiosta olen innostunut valokuvauksestakin aivan eri tavalla kuin ennen ja olen löytänyt monia, todella upeita ja ihania blogeja, joista olen jo nyt saanut useita hyviä vinkkejä ja ideoita, paljon tietoa ja olen saanut kokea ihania elämyksiä ym. Veneen noston jälkeinen aikakin kuluu mukavammin kun on ns. kohtalotovereita, joiden kanssa saa vaihtaa ajatuksia, muistella mennyttä kautta ja sitten pikkuhiljaa alkaa jo suunnitella kevätkunnostusta, laskua ja sitä tulevaa kautta :)
Moni on sanonut, että veneilykausi on ihan liian lyhyt, jotta oman veneen hankkiminen olisi järkevää. Näin se varmaankin on ja kaikki rahathan saa tähän(kin) harrastukseen uppoamaan ja vaikka kuinka paljon lisääkin vielä menisi. Veneily tuo kuitenkin niin valtavasti sisältöä ja iloa ainakin minun elämään, että meidän paattia ei taatusti myydä niin kauan kuin oma kunto kestää ja rahat riittävät.................. ellei sitä sitten vaihdeta vielä joskus johonkin toisenlaiseen paattiin ;)




Aurinkoisia ajatuksia ja haaveilun hauskuutta teille kaikille!