torstai 27. kesäkuuta 2013

Saimaa, osa 7

Lomaa takana lähes 3 viikkoa ja aika tuntuu lentäneen kuin siivillä, mutta niinhän se aina kun on oikein mukavaa. Valamosta lähdimme liikkeelle taas aamusella noin yhdeksän maissa. Juhannuksena alkanut helle jatkui ja jatkuu edelleen ja uimassa ollaankin käyty koko porukka todella monta kertaa päivässä ja vielä yölläkin juuri ennen nukkumaanmenoa. Ihanaa kun on puhtaat vedet missä uida! Vieläkään ei muuten yhdessäkään retki- eikä palvelusatamassa ole ollut ruuhkasta tietoakaan ja olemme useimmiten jopa saatu valita paikkamme, kuten Heinäveden Kermanrannassakin.

Heinäveden kirkko 
Pojat odottavat uimaanpääsyä Kermanrannan laiturilla

Kermanrannasta löytyy uimaranta uimahyppytelineineen ja hämmästeltiin kuinka meidän mielestä yllättävän nuoretkin hyppivät jos jonkinmoisia uimahyppyjä telineeltä ja osa vieläpä ylimmältä tasolta, hui kauhistus!!
Naureskelin kyläkaupalla kun kolme poikaa (iät ehkä noin 10-12v) olivat tulleet jäätelöostoksille ja kassajonossa sitten vertailivat keskenään vatsalihaksiansa ja kerskailivat vaikeilla uimahypyillä joita olivat harjoitelleet :)

Meikäläisen taso on ehdottomasti tuo alimmainen ;)

Kermanrannasta jatkoimme seuraavana aamuna Oraviin ja tässä helteiseltä ja täysin tyyneltä matkalta muutama kuva:


Kerman kanava

Liikennevalo-ohjatun sillan jälkeinen avokanava


Kauhuksemme innokkaita kuvaajia näkyi lähes joka sululla. Ei voi mitään, mutta nyt on tämä pullea täti-ihminen ikuistettu hikisenä, pienessä helleasussa lierihattuineen koukkimassa köysiä sulun seinämiltä puoshaan avulla. Toivon salaa, että ne kuvat tuhoutuvat.......erittäin suurella todennäköisyydellä kuvaaja ne tuhoaakin, kun tajuaa mitä on mennyt ikuistamaan! Anteeksi, mutta nyt palataan kauhukuvista taas kauniisiin maisemiin :)


Vihonvuonteen kanava

Oravissa lähinnä uitiin koko iltapäivä, mitä nyt kaupassa piipahdettiin täydentämässä jääkaapin sisältöä. Aamusta taas lähtö kohti Savonlinnaa ja hautova, todella kuuma keli sai vaatteet jo heti huoltolaiturissa liimautumaan ihoon kiinni. Tankattiin molemmat tankit piripintaan ja tyhjennettiin septi ja eikös vaan joku papparainen mokoma ehtinytkin sinä aikana kiinnittämään veneensä aivan meidän veneen perän taakse huoltolaituriin! Olisihan satamassa ollut ehkä noin 20 metriä vapaata kylkikiinnitystilaa, sekä 15 aisapaikkaa, jotka on varattu nimenomaan pienempiä veneitä varten. Noh, kuulantyöntäjän pohkeillani ja moukarinheittäjän hauiksillani sain toimitettua sen verran keulapotkurin virkaa, että saimme paatin pois pinteestä ja pääsimme matkaan, mikäli mahdollista, entistäkin hikisempänä ;)

Riemulla ei kuitenkaan ollut rajaa kun noin tunnin ajomatkan jälkeen näin peilityynen järven pintaan nousevan jotain sanoinkuvaamattoman suloista! Sain kuin sainkin itseni hillittyä, etten alkanut kiljumaan ja kimittämään kuten innostuessani tapanani on, noloa, tiedän! Mieheni pysäytti veneen, teki täyskäännös ja hiljaa, lähes tyhjäkäynnillä livuimme hitaasti takaisin..... ja siinä se taas oli! Se katseli meitä uteliaana, sukelsi veneen alle ja nousi toiselta puolelta taas pintaan meitä ihmettelemään. Meni hetki ennen kuin edes tajusin että siitähän täytyy saada kuva! Kuvien laatu on huono, mutta kyllä niistä sentään tunnistaa tämän suloisen saimaannorpan.  Katsoin sitä silmiin, vilkutin hyvästiksi ja kehotin pysymään kaukana verkoista. Liikuttavan ihana hetki ja hei, nyt olen nähnyt saimaannorpan ihan ilmielävänä :) Toivottavasti en viimeistä kertaa......



Nyt keikumme veneessä Savonlinnan Törninpyörän vierasvenelaiturissa. Tuuli on kohtalainen ja tänään kaksi ukkoskuuroa on pyyhkäissyt kaupungin ylitse, joten nyt on vaihteeksi viileää. Ei tarvitse hikoilla helteen eikä myöskään savolaisten pappojen takia ;)

En ehkä saa unta ensi yönä kun olen niin innoissani tästä kaikesta......ja varsinkin saimaannorpasta!

Leppoisaa loppuviikkoa kaikille!


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Saimaa, osa 6

Täällä Valamon luostarin läheisyydessä ei ihmeiden aika ole ohitse, sillä netti toimii ja vieläpä suht rivakasti ;)

Paksuniemessä tuli siis juhannus tällä kertaa vietettyä ja paikka on todellakin tutustumisen arvoinen. Kaunis ja suojaisa satama, henkilökunta todella ystävällistä ja muutenkin huumorintajuista ja mukavaa porukkaa! Satama tuli aivan täyteen, vaikka aluksi olimmekin yhden tutun purkkarin kanssa huolestuttavan pitkään aivan kahdestaan ;) Sulkavalla ja Savonrannassa olimme jo samaan aikaan ja nyt sitten vietimmekin juhannusta aika lailla tiiviisti yhdessä ja kivaa oli. Kiitos vielä erinomaisesta seurasta Kale ja Eeva!

Mereltä tulleet, kuten paikalliset meitä kutsuivat :)

Poukama täyttyi torstain kuluessa pikkuhiljaa veneistä ja jo pelkästään tässä poukamassa oli perjantai-iltapäivään mennessä 18 venettä. Toisella puolella ehkä toinen mokoma lisää. Tunnelma oli hyvä ja muita mereltä tulleita ei meidän ja em. Eevan ja Kalen lisäksi tullut Paksuniemeen juhannuksenviettoon tai ei heitä ainakaan syystä tai toisesta nähty ;)

Paksuniemen satamakahvila

Sää suosi meitä ja puulämmitteisestä rantasaunasta varasimme itsellemme vuoron juhannusaatoksi. Saunomisen ja uimisen jälkeen klo 22 oli vuorossa kokon polttaminen. Sitä kerääntyi katsomaan arviolta satakunta ihmistä ja lähiseudun mökkeilijöitäkin oli saapunut huomattava määrä paikalle.




Karaokea ja kylmiä juomia oli tarjolla ravintolassa, joten siellä viihdyimme ehkä noin puoli kahteen saakka. Veneen kannella tuli vielä jonkin aikaa rupateltua ja kyllä uni maittoi niin, että seuraavana päivänä lähtö siirtyi puolenpäivän tienoille.

Tuuli oli vähän voimistunut noin 7-9 m/sek ja Paasselälle oli jo kohtalaista aallokkoakin ehtinyt muodostumaan ja näissä olosuhteissa olo alkoi tuntumaan varsin kotoisalta ;) Savonrantaan päästyämme, teimme ensin hyvin verkkaisen kävelylenkin koirien kanssa, sitten söimme, saunoimme ja menimme aikaisin nukkumaan. Ei vanha enää jaksa juhlien jälkeen muuta kuin ottaa rauhallisesti ;)

Savonrannasta jatkoimme sitten hyvin nukutun yön jälkeen matkaa kohti Heinäveden reittiä. Ensimmäisenä kohti Kermankoskea.


Kapeikkoja, joissa muutamissa todella kova virtaus, sulkuja ja yksi valo-ohjattu silta. Riittävästi jännitystä ja tapahtumia meikäläiselle tässä muuten tyynessä ja leppoisassa matkassa.





Kermankoskelle saavuimme n. 7 tunnin "urakoinnin" jälkeen. Ensimmäisenä uimaan koko porukka koiria myöten ja sitten syömään. Illemmalla lähdimme jälleen kävelylenkille koirien kanssa ja tulihan sitä muutama kuvakin näpsittyä, kunnes kameran akku hyytyi...







Tänään aamulla taas noin yhdeksän maissa käydet irti ja kohti Valamoa. Meillä oli tänään 8 kpl sulutuksia ja ne sujuivat jo melkein rutiinilla. Lähes 6 tuntia meni aikaa ja urakka oli hikinen, eikä vähiten helteen takia.
Saatuamme paatin kylkikiinnityksellä laituriin, olimme jo niin nälkäisiä, että lähes juoksujalkaa riensimme Valamon luostarin ravintolaan syömään. Seisovassa pöydässä ruoka oli todella hyvää ja valikoima oli erittäin runsas salaattipöytä mukaan lukien. Käytiin myös viinimyymälässä ja mukaan tarttui kaksi punkkua ja yksi valkkari. Maku lienee taivaallisen hyvää vai tuleekohan viininjuojalle taivaallisen hyvä olo? Se jää nähtäväksi.

Kuvia en valitettavasti ottanut Valamon luostarista enkä ympäristöstä yhtään, kun unohdin kameran siinä hötäkässä veneeseen. Hieman ihmettelimme, kun minua katseltiin niin ravintolassa kuin myymälässäkin jotenkin paheksuvasti. Aloin sitten epäillä että pukeutumisessani oli jotain vikaa ja näinhän se juuri oli. Poistuessamme paikalta, huomasimme kyltin, missä mainittiin, että luostarin alueella ei naisilla saa olla olkapäät paljaina. Hihaton tunika caprien ja sandaalien kanssa ei siis ollut sovelias asu ollenkaan. Samassa kyltissä kiellettiin myös koirat koko alueella, joten iltakävelyllä suuntaamme kulkumme....öö....en tiedä vielä minne ;) Myös henkilökunnan kuvaaminen sekä muistaakseni myös sisätiloissa kuvaaminen oli kielletty, joten se siitä.
Kohta iltapalaa kera munkkien tekemän punaviinin ja olotilasta sekä viinistä saatan vielä jotakin kommenttia myöhemmin laitella...tässä vielä kuvia tämän päivän matkasta.

Kermanjärven selkä tänään





Helteistä ja aurinkoista viikon jatkoa täältä Valamon luostarin vierasvenesatamasta :)


perjantai 21. kesäkuuta 2013

torstai 20. kesäkuuta 2013

Saimaa, osa 5

Melkoisen loiskuvan ja keikkuvan yön jälkeen lähdimme Oravista tiistaina noin yhdeksän maissa, koleassa (+14) ja pilvipoutaisessa säässä kohti Savonrantaa. Vaatetta oli päällä kuin huhti- ja toukokuun reissuissa konsanaan! Ei nyt sentään toppatakkia päällemme puettu (koska niitä ei ole mukana), mutta muistutimme lähinnä kahta michelin-ukkoa kavutessamme takakannelle karttojen, kiikareiden, kameran ja plotterin kera ;) Hyytävän kylmä tuuli oli sentään onneksemme melkoisen heikkoa, joten emme luovuttaneet ja siirtyneet sisäohjaamoon.

Oravista lähes heti lähdön jälkeen vastaan tullut kapeikko oli oikea keppiviidakko ;)
Hyvin pian pääsimme selvästi väljemmille vesille ja jylhempiin maisemiin


Matkan edetessä myös sää lämpeni, taivas sinistyi ja kaikki värit tuntuivat kirkastuvan. Aamun koleus oli jo täysin unohtunut ja ihania maisemia katsellen ja siinä sivussa merikarttaa lueskellen matka taittui oikein mukavasti ja hyvällä fiiliksellä. Merellä pienet luodot ja saaret ovat lähes paljaita, sellaisia kauniin karuja, mutta täällä ne näyttävät aivan toisenlaisilta ja erityisesti kuulostavat! Aivan ihastuttava pikkulintujen laulanta kuuluu todella kauas ja sitten ihan vieressä saa nauttia hetken ajan aivan korviahuumaavasta konsertista, ihanaa! :)



Matkan varrella riisuimme pikkuhiljaa vaatekerroksia pois ja Savonrantaan saavuttaessa oli jo täyshelle ja rantautumisen aikana ehti tulla ihan hikikin ;)

Kauaa emme kuitenkaan saaneet nauttia kuumuudesta, kun tuuli yltyi kovaksi, taivas tummeni ja sitten alkoi tosi kova jyrinä, pauke, räiskyntä ja kaatosade.


Ensin satoi vettä ja sitten jo tulikin taivaan täydeltä rakeita ja maisema muuttui hetkessä lähes valkoiseksi!



Ukkoskuuron jälkeen söimme ja joimme kahvit sekä teimme vähän "lumihommia" eli harjasimme veneen kannen ja katon puhtaaksi rakeista ja sitten lähdimme koirien kanssa kävelylenkille. Iloinen yllätys oli, että kauniita kuvauskohteita ja mielenkiintoista katseltavaa löytyi pienestä Savonrannan kylästä aika paljon.




Iloinen yllätys oli myös se, että seuraavana päivänä tapasimme sattumalta ex-mieheni ihania sukulaisia, jotka olivat tulleet mökille viettämään yhteistä lomaa. Edellisen kerran tapasimme toissa kesänä meidän kotona, kuopukseni rippijuhlissa. Halausten ja nopeiden kuulumisten vaihtamisen jälkeen kävimme ensin kurkkaamassa venettämme ja sitten lähdimme koko porukalla käymään myllymuseossa.
Kauniissa, vanhassa myllyssä on neljässä kerroksessa esillä erilaisia käsitöitä ja ensimmäisestä kerroksesta löytyy lisäksi aivan ihastuttava myymälä, missä on kaikenlaista ihanaa ja ainutlaatuista ostettavaa. Itse kuulun ihmisiin joille on peukalo kasvanut keskelle kämmentä, kun käsitöistä puhutaan, joten arvostankin todella suuresti kaikkia käsityön taitajia.







Saimme myös kutsun mökille iltaa viettämään, joten kävelimme sinne koirien kanssa. Juttelimme, saunoimme ja tietenkin uimme, jonka jälkeen mahtava isäntä paistoi meille kaikille grillikodassa makkaroita ja lettuja. Perinteinen mölkkykisa käytiin myös illan kuluessa ja tulihan taas kerran todettua, että jotkut ne osaa aina ja jotkut eivät opi ikinä ;) Aika kuluu aivan liian nopeasti kun on hauskaa ja haikein mielin kiitimme isäntiä ja emäntiä ruhtinaallisesta vieraanvaraisuudesta sekä kaikin puolin mukavasta yhteisestä ajasta ja käppäilimme koirien kanssa paatille nukkumaan.


Savonrannasta jäi meille todella mukavat muistot ja mainittakoon myös, että vierasvenesatama oli suojaisa ja viihtyisä ja saamamme palvelu oli erittäin ystävällistä. Ruusuja ihanalle Noidankattilan "noidalle" ;) Kaksi yötä siellä tuli erittäin makoisasti nukuttua ja eilisaamuna oli ensin vuorossa tankkaus ja septin tyhjennys ja sitten lähtö kohti Rääkkylän Paksuniemeä! :)