keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Suunnittelua ja valmistelua

Viime viikon keskiviikkona meillä oli iltaohjelmassa veneen katsastus. Ruuhkaa ei ollut, joten ei ehditty odotella kuin ehkä 10 minuuttia, kun katsastusmies jo asteli paattiimme. Kaikki oli kunnossa, joten nyt voidaan hyvillä mielin alkaa suunnitella tämän kesän lomareissua Saimaalle. "Laivan lastaus" on jo aloitettu. Kenkiä, vaatteita, pesuaineita, lukemista, ruokaa, juomaa....huh, lista on pitkä. Parin viikon kuluttua olisi mieheni ja isäni tarkoitus ajella Santion raja-asemalle, yöpyä siellä ja seuraavana aamuna lähteä kohti Saimaan kanavaa. Lappeenrannassa olisi sitten tarkoitus vaihtaa miehistöä eli minä hyppään koirien kanssa veneen kyytiin ja isäni jatkaa sieltä autolla kotiin. Nämä suunnitelmat ovat tietenkin vasta alustavia ja saattavat säidenkin takia vielä siirtyä.


Uudet pelastusrenkaat kävimme ostamassa jo ennen katsastusta haalistuneiden ja hapertuneiden tilalle. Sisäpuolelle raapustin heti veneen nimen ja rekisterinumeron.


Nysäkin sai tuoreet tarrat taas kylkeensä :)

Reittisuunnitelmia on minun mielestä tosi kiva tehdä ja odotan jo ihan täpinöissäni uusiin maisemiin pääsyä ja olisihan Saimaan norppaakin hieno nähdä edes vilaukselta.Täydellistä olisi, jos tällä reissulla ei sataisi lähes joka päivä, kuten toissakesänä, jolloin edellisen kerran vietimme Saimaalla n. 4 viikon veneilyloman, Yhden viikon satoi melkein putkeen aamusta iltaan. Veneessä oli "hieman" kosteaa ja kävimme ostamassa lisälämppärin Savonlinnan K-Raudasta. Mieleenpainuva ja hauska kokemus :) "Saattaapi olla että on, vaan saattaapi olla että ei ole", oli iloisen miesmyyjän vastaus kysymykseemme lämmittimistä. (koneella saldo näytti -1) Yhdessä kurkimme hyllyjen päältä, alta, väleistä, takaa, kunnes lopulta varastosta, yhdeltä ylähyllyltä löytyi hieman kolhiintunut paketti, jonka sisällä hieman kolhiintunut lämppäri. Myyjä tokaisi: "Nyt lähtee halavalla jos vaan kelepaa". Kelpasihan se. Toivotteli myyjä meille vielä lähtiäisiksi aarinkoista lommoo!! Taisi olla sitä kuuluisaa savolaista huumoria ;) Hyvä lämppäri muuten. Toimii vieläkin eikä todellakaan ollut hinnalla pilattu!

Tässä vielä toissakesältä muutama aurinkoisempi kuva Saimaalta:

Iskrovkan tai Svetotsnojen sulku, en muista enää kumpi ;)


Savonlinna

Kutveleen kanava Suur-Saimaalla


Satamosaari



Ennen kesälomareissua on kuitenkin vielä vähintään se yksi viikonloppu tutuissa kotimaisemissa tarkoitus veneillä. Toivotaan että aurinkoiset kelit jatkuvat...

PS. Lämmin tervetulotoivotus uusille lukijoille :)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Laiskanpulskeaa eloa ja oloa

Mieheni oli perjantaina taas vähän pidemmällä työkeikalla, joten odottelin hänen saapuvan kotiin vasta myöhään illalla. Tullessani iltalenkiltä koirien kanssa, haistelin, että jostain leijaili ihana savun tuoksu. Tupsahdettuani lähimetsästä kotitielle, huomasin ilokseni, että sehän tulee meidän savupiipusta! Mies olikin tullut jo ennakoitua aiemmin kotiin ja ehtinyt laittaa saunan lämpiämään. Ihanan rentouttava ja rauhallinen päätös kiireiselle viikolle, mutta ilmeisesti nesteytys ei ollut riittävä vai otinko kenties liian kovat löylyt?

Yöllä joskus kahden maissa heräsin nimittäin tosi kovaan päänsärkyyn ja manaillen nousin nappaamaan pari buranaa ensi hätään. Migreeniä se ei sentään ollut, mutta todella kova, jyskyttävä kipu tuntui ohimoissa. Onneksi nukahdin melkein heti uudelleen ja seuraavan kerran kun raotin silmiä, oli jo aivan valoisaa. Myöhemmin kuulin kun mies nousi ylös, kolisteli aikansa keittiössä, laittoi aamukahvin porisemaan ja lähti koirien kanssa ulos. Venyttelin ja koitin availla silmiä, mutta ne olivat tosi valoarat, joten jatkoin vielä unien katselua. Sain kammettua itseni ylös vasta yhdentoista maissa, eikä olo vieläkään ollut kovinkaan kehuttava.
Otin taas kaksi buranaa ja totesin että en jaksa lähteä yhtään mihinkään tässä kunnossa.

Syötyäni myöhäisen aamiaiseni, päätin kuitenkin että lähdemme veneelle, koska sää oli niin upea ja laukutkin olivat jo eilisestä asti olleet eteisessä valmiiksi pakattuina. Eväät vielä kylmälaukkuihin ja auton keula kohti kaupunkia. Lojuin kuin lahna etukannella ja mies puunasi veneen ylärakenteita, jotka jäivät lähes täysin käsittelemättä telakalla aiemmin kertomieni aikatauluongelmien takia. Tunnin lojumisen jälkeen olin viimein valmis osallistumaan vahaus- ja kiillotushommiin. Vähintään toinen tunti siinä sitten vielä vierähti, enkä voi omalla työpanoksella kauheasti kehuskella, mutta pääasia, että vene näyttää nyt lähes kauttaaltaan puhtaammalta ja kiiltävämmältä!
Meikäläisen pääkoppakin alkoi vihdoin ja viimein tuntua melkein normaalilta (mitä se sitten tarkoittaakaan;)) joten otin kameran mukaan ja lähdimme koirien kanssa hiippailemaan rantaa pitkin taas kerran kohti Katariinan puistoa....





...josta kaupunkikierroksen kautta Sapokkaan...







Oli oikeastaan aika mukavaa maleksia rauhallisesti reilut pari tuntia kaupungilla nauttien kesäisestä kelistä ja kauniista näkymistä sekä tietenkin jätskikiskan antimista :)
Iltapalan nautimme takakannella Cafe Laiturista kantautuvaa musisointia kuunnellen. Tuulikin tyyntyi lähes kokonaan. Aurinko laski ja sai taivaanrannan punertumaan kauniisti ja värjäämään meren upeilla sävyillä.



Nukuin veneessä taas kuin tukki ja tänä aamuna heräsin pirteänä ja päänsärky oli poissa, ihanaa! Aurinkokin jatkoi paistamistaan, joten puunasimme paattia vähän vielä tänäänkin. Teimme myös eilistä reippaampitahtisen kävelykierroksen ja koirat kävivät tapansa mukaan meressä pulikoimassa. Söimme ja joimme vielä iltapäiväkahvit veneellä ja huilasimme hetken kannella raikkaan merituulen puhaltaessa viilentävästi. Rennompaa ja rauhallisempaa viikonloppua ei liene enää mahdollista viettää, joten eiköhän tästä ole tosi hyvä jatkaa kohti alkavaa arkea ja aherrusta.


Tässä vielä tämänpäiväinen tyylinäyte pikkukipparilta, kuinka veneessäkin voi piiloutua, vaikkapa pyyhkeiden alle. Toivottavasti sillä ei ole pää kipeä ;)



torstai 23. toukokuuta 2013

Pihapulinoita

Lähes joka aamu otan kahvikupin kouraan ja tepastelen pihalle katselemaan mitä kaikkia muutoksia siellä on tapahtunut, vai onko mitään? Päivittäin kun tuon oman pikkupihan näkee, ei ehkä huomaakaan kuinka nopeasti maisema muuttuu. Nurmikon aivan liian nopean kasvamisen näkee kyllä, koska olen niin laiska sitä leikkaamaan. Huomenna, jos ei sada, on se taas pakko leikata, ainakin mikäli meinaan tuolla ekologisella "allivoimalla" toimivalla aparaatilla sen tehdä :)

16.5. vihertää jo lupaavasti. Taustalla pilkistävä Orapihlaja-aita näyttää vielä ihan risukasalta.

Tänään eli tasan viikkoa myöhemmin sadesään kuva samasta kohtaa. Eräs linssiludekin siellä näkyy nököttävän ;)

Rehevinä rönsyilevät kukkapenkit ovat täysin entisten asukkaiden aikaansaannoksia. Itse en tunnista murto-osaakaan kasveista, joita niissä kasvaa. Saattaa siellä elellä liuta rikkakasvejakin, mutta minun puolestani eläkööt. Ainoat kasvit, jotka olen tuohon pihalle istuttanut, ovat marjakuuset, yksi tuija, muutama mustaviinimarjapensas sekä imukärhövilliviinejä, jotka kiipeilevät kuvassa näkyvää aitaa pitkin. Nekin alkavat jo lupaavasti vihertämään.

Lappalainen ei päässyt viikko sitten vielä piiloon. Huomatkaa harmistunut ilme.

Seitsemässä päivässä tilanne on muuttunut tosi paljon ja nyt molemmat koirat pääsevät piiloutumaan kasvien ja kiven suojaan aivan kokonaan. Kuumalla ilmalla varsinkin nuo ihanan viileät lepopaikat ovat koirien suuressa suosiossa.
Isännän päiväunia ja lukuhetkiä varten on terassin kuumimpaan kohtaan laitettu sohva, ja itselleni aidan varjoon asetettu pihakeinu, ettei tarvitse sentään koirien kanssa kasvien alla kyyhötellä ;) Jokaiselle siis löytyy oman maun mukainen rentoutumispaikka.

Siellä ne koirat ovat kivenkolossa, saniaisten takana ;)

Pikkumies tulossa pois piilostaan

Uusin hankintani, suklaakirsikkapuu <3

Melkein unohdin, että istutinhan minä tiistai-iltana yhden uuden kasvin, suklaakirsikan. Olen vain niin epäileväinen sen henkiinjäämisen ja menestymisen suhteen, etten liikaa viitsi innostua asiasta.
Rikkaruohojen kitkentää ja lehtokotiloiden keräämistä pitäisi vielä paljon ahkerammin harrastaa, mutta tällä hetkellä luotan kemialliseen sodankäyntiin: RoundUppia rikkaruohoille ja Ferramolinia kotiloille, siitä se matka kohti viihtyisämpää pihaa alkaa......ehkä ;)

Toivotaan että viikonlopuksi saadaan poutasäätä, sillä vesille tai mökille tässä olisi varmaan tarkoitus taas itse kunkin lähteä. Mekin suunnittelimme että lauantaina ajaisimme veneellä Pitkäsaareen, venekauden avajaisiin ja lipunnostoon, josta sitten mahdollisesti tulossa seuraava postaus.
Leppoisaa loppuviikkoa kaikille!



maanantai 20. toukokuuta 2013

Ukkosta ilmassa

Koko viikonlopun ajan oli täällä ainakin painostava ja todella kuuma keli. Lauantaina koiratkin vain makasivat pihalla ja kaivautuivat milloin minkäkin kasvin juurelle vilvoittelemaan. Kitkin rikkaruohoja ja leikkasin nurmikon ekologisella, työntäjältään hien hyvin irrottavalla leikkurilla ;) Homma jäi aivan puolitiehen koska hermot ja kunto loppuivat kesken. Lannistuin voikukkien ja vuohenputkien sekä lehtokotiloiden määrän edessä ja päätin jatkaa urakkaa myöhemmin. Yrttiruukutkin ovat vielä aivan tyhjinä, joten taimitarhalle pitäisi joku päivä ehtiä ostoksille. Ruohosipuli on sentään yhdessä isossa ruukussa lähtenyt taas oikein hyvin kasvamaan.


Kävin suihkussa, pakkasin ruoat sekä kimpsut ja kampsut kasseihin, otin koirat matkaan ja lähdin veneelle. Kävelin koirien kanssa merenrantoja pitkin, mutta kumpaakaan en päästänyt uimaan, koska en halunnut sotkea juuri siivottua venettä enkä halunnut myöskään haistella "märkävillasukka"-aromia :)

Meri oli lähes peilityyni ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Istuin takakannella missä hento tuulenvire vilvoitti sopivasti oloa. Soitin hyvälle ystävälle ja tulikin höpistyä ihan urakalla kaikki kuulumiset. Istuskelin kannella auringonlaskuun saakka ja tuli siinä syötyä iltapala ja nautittua pari lasia punaviiniäkin. Illemmalla ukkosen jyrähtelyä kuului kaukaa mereltä ja ajattelin sen sivuuttavan meidät kokonaan. Sytyttelin muutaman tuikun ja kynttilän ja lueskelin siskolta saatua luontokirjaa sekä laitoin koirille herkullisen ilta-aterian, johon kuului jälkiruoaksi puruluut ;)


Taivas punertui kauniisti auringon laskiessa ja kävin koiruuksien kanssa aallonmurtajalla haistelemassa meri-ilmaa ja kuulostelemassa ukkosen jyrinää.





Myöhemmin alkoi hurja salamointi ja jyrinä, jota jatkui parisen tuntia. Mitään ukkoskuuroja ei tullut, vaan vettä ripotteli hissukseen ihan vähän aikaa. Puolenyön aikaan mies saapui työmatkalta suoraan veneelle ja koirat saivat hurjan riemuhepulin. Vanhempi koira olikin ollut koko illan hieman levoton, vaikka yritin sille vakuutella etten aio lähteä paatilla yksin mihinkään, varsinkaan tässä ukkoskelissä.

Veneessä tuli nukuttua paljon paremmin kuin edellisenä yönä hiostavassa kelissä kotona. Merivesi on vielä sen verran viileää, että veneessä oli juuri sopivan raikas ilma. Aamulla heräsimme puolipilviseen säähän, mutta päivän mittaan tuuli hieman voimistui ja pilvet haihtuivat kokonaan. Emme lähteneet kuitenkaan merelle, vaan piipahdimme kalamarkkinoilla ja sieltä sitten tuliaisten kera lähdimme syömään minun vanhempien luokse.

Ensi viikonloppuna sitten taas merelle. Tällä viikolla arki-illat kuluvat koiria lenkitellen ja takapihalla rikkaruohoja ja kotiloita vastaan taistellen ;) Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



perjantai 17. toukokuuta 2013

Kesän tuntua kaupungissa

Eilen oli tämän kevään ensimmäinen todella lämmin päivä ja lähdimme koirien kanssa kävelemään meren rantaan. Katariinan meripuistossa koirat pulahtivat uimaan, kun en pystynyt vastustamaan niitä anovia katseita, joita minuun luotiin noin minuutin välein ;) Kameraa ei ollut mukana, joten kaikki kuvat ovat viime- tai toissakesältä.

Pojat komeina

Merituuli vilvoittaa mukavasti ja uiminen vasta hauskaa onkin. Uimisen jälkeen täytyy tietysti kieriä hiekassa ja sitten pääseekin uudestaan uimaan ;)

Se siitä komeudesta ;)

Jatkoimme kävelyä rantaa pitkin toiseen kauniiseen puistoon, Sapokkaan. Tämä veden, kasvien, kivien ja kallion yhdessä muodostama n. 5 ha:n kokoinen keidas on ehdoton suosikkini. Sapokan vesipuisto on muuten Suomen palkituin viheralue ja tutustumisen arvoinen nähtävyys ihan jokaisena vuodenaikana.




Kukkaloistosta ei tietenkään ole vielä tässä vaiheessa kevättä tietoakaan, mutta linkkien kautta pääsette ihailemaan ammattikuvaajien otoksia sekä lukemaan lisätietoa näistä ihastuttavista puistoista. 

Jäätelökioskin kautta jatkoimme kävelyä Isopuistoon, joka nimensä mukaisesti on Kotkan suurin puisto, pinta-ala n. 8 ha ja se on perustettu 1801 valmistuneen Pyhän Nikolaoksen ortodoksikirkon ympärille. Kuvia minulla ei valitettavasti ole tästä kauniista puistosta eikä kirkosta, mutta lupaan yrittää ottaa hyviä kuvia näistä jokaisesta puistosta vielä tänä kesänä. Tuli tehtyä ihanan virkistävä kävelylenkki kauniissa kotimaisemissa ja teinkin päätöksen alkaa säästämään uutta, parempaa kameraa varten :)

Mieheni on työmatkalla Saksassa ja kotiutuu lauantaina vasta puolenyön aikoihin, joten merelle tuskin tänä viikonloppuna lähdetään. Tänään aamulla heräsin seitsemältä ukkosen jyrinään ja sateeseen, joka jatkuu edelleen, enkä näillä näkymin ole menossa koirien kanssa veneelle koko viikonlopuksi, kuten ensin ajattelin. Ehkäpä huomenna jos sää muuttuu aurinkoisemmaksi :) Toisaalta, tuolta aallonmurtajalta olisi kyllä mahtava tilaisuus katsella salamointia....

Sapokan venesatamaa

Mukavaa viikonloppua kaikille niin maalla kuin merellä!

PS. Täältä löytyy tietoiskut Kotkan puistoista :)

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Sumu sotki suunnitelmia

Perjantaiaamuna kannoimme siskon kanssa kamppeita autoista kovalla tohinalla veneeseen. Taivas oli harmaa, mutta ilma oli lämmin eikä satanut vettä, ja tuultakin oli vain 5-6 m/sek. Olimme alustavasti suunnitelleet että ensin menemme Ulko-Tammioon missä viipyisimme vähintään seuraavaan iltapäivään, ja josta sitten siirryttäisiin johonkin toiseen tuttuun retkisatamaan vielä toiseksi yöksi.


Tässä oltiin vasta päästy matkaan ja ohiteltiin Kotkansaaren itäpuolella sijaitsevaa Tiutisen saarta, joka on yksi Kotkan kaupunginosa ja kauttaaltaan tiuhaan rakennettua omakotitaloaluetta.


Noin puolen tunnin kuluttua lähdöstä, nousi yllättäen sakea sumu ja pahimmillaan näkyvyys laski alle 50 metriin. Reittihän on meille tuttu ja plotteria sekä merikarttaa käyttämällä homma oli ns. hanskassa, mutta epämiellyttävää se silti oli, varsinkin laivaväylän ylittäminen. Kuvan ottamisen jälkeen päätimme yhdessä tuumin, että ajamme matkan varrella sijaitsevaan Ulko-Nuokkoon, koska sinne olisi tässä vaiheessa vain n. 20 minuutin matka, eikä enää tarvitsisi ylittää yhtään laivaväylää.


Rantautumisen jälkeen lähdettiin kiertämään koirien kanssa saarta ja hetken näytti jo siltä, että sumu alkaisi hälvenemään, mutta se oli vain hetkellistä ja me siirryimmekin reittisuunnitelmista päivän aterioiden suunnitteluun ja toteutukseen. Homma käynnistettiin polttopuiden pilkkomisella ja siinähän aika kuluikin oikein mukavasti. Sitten teimme siskon kanssa oikein herkullinen salaatin grilliruoan lisukkeeksi ja mieheni jäädessä polttelemaan puita, me naiset lähdimme saaren toiselle puolelle ihailemaan maisemia ja ottamaan kuvia sumun vihdoinkin hälvettyä, ihanaa......






Hiillos olikin jo valmiina palattuamme grillikatokselle, joten ei muuta kuin lihat käristymään. Herkkusapuskat ja vahvat pannukahvit nautimme veneen takakannella auringonpaisteessa. Sovimme että heti aamusta lähdemme kohti Ulko-Tammiota ja sieltä sitten sunnuntaina palattaisiin kotiin.

Illalla istuimme vielä pitkään tulilla ja rupattelimme toisten veneilijöiden kanssa ja saatiinpa maistaa oikein hyvää vuosikertapunaviiniäkin :) Pitkä päivä, muutama olut ja lasi punaviiniä tekivät tehtävänsä. Hyvissä ajoin ennen puoltayötä kömmimme kaikki kolme kiltisti nukkumaan ;)

Seuraavana aamuna kun heräsimme, huomasimme pettyneinä, että sakea sumu ympäröi jälleen meidät ja esti toistaiseksi matkamme jatkumisen.

Iltapäivällä vähän ennen kahta, pahimman sumun hälvettyä, irrotimme köydet ja lähdimme kohti Kotkan Lehmäsaarta. Päätimme minimoida riskit ja jättää Ulko-Tammion reissu toiseen kertaan.

Melkein jo alkoi kaduttamaan varovaisuutemme, kun sumu haihtui lähes kokonaan, aurinko paistoi ja tuultakin oli vain nelisen metriä sekunnissa, mutta sitten edestäpäin saapui taas sakea sumuseinämä ja manner sekä lähisaaret hävisivät näkyvistä kokonaan. Näytti ihan siltä, kuin olisimme olleet menossa kohti avomerta!


Taas sukelsimme sumun sisään ja näkyvyys oli yhtä huono kuin menomatkalla, mutta onneksi tätä kesti vain puolisen tuntia...


....kunnes Kukourin linnake putkahti esiin sumun keskeltä ja aurinko kirkasti maisemaa. Enää varttitunti ja rantauduimme aurinkoiseen ja tyyneen Lehmäsaaren poukamaan.
Siellä rentouduimme taas maisemista ja auringosta sekä lämmöstä nauttien, ruokaa laittaen, koirien kanssa kävellen ja illalla tulilla istuskellen.


Yö oli todella rauhallinen ja oli upeaa herätä äitienpäivän aamuna kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Iltapäivästä puksuttelimme lyhyen merimatkan kotisatamaan ja kotona joimme äitienpäiväkahvit. Sain nuoremmalta tyttäreltä halauksen sekä lahjat, jotka he olivat yhdessä siskonsa kanssa pari viikkoa sitten Irlannista minulle ostaneet.
Kiitos murut ihanista lahjoista! Kesäkuussa esikoiseni saapuu Irlannista takaisin Suomeen ja silloin meillä vasta on kunnon juhlat :)
Mukavan ja tapahtumarikkaan neljän päivän vapaaputken jälkeen akut on taas hyvin ladattu ja virtaa riittää arkiseen aherrukseen. Mukavaa työviikkoa kaikille!


torstai 9. toukokuuta 2013

Kaunis saari

Pyhtään Kaunissaari on nimensä veroinen. Saaren pohjois- ja itärannoilla aukeavat upeat, pitkät hiekkarannat ja pohjoispäässä seisoo paikallaan valkoinen majakka. Kaunissaaren kalastajakyläalue sijaitsee saaren eteläkärjessä, mistä löytyy myös vierasvenesatama. Eilen työpäivän jälkeen lähdimme katsomaan mitä tälle idylliselle kalastajakylälle kuuluu...


...touhua ja tohinaahan siellä jo riitti, sillä yhteysalus Tekla saapui heti meidän jälkeen, tuoden ison porukan mökkiläisiä saarelle. Tavaroita ja ihmisiä mökeille kuskattiin mm. autoilla, mönkkäreillä ja peräkärryillä. Vierasvenelaituria olivat jäät kohdelleet kaltoin ja laskusiltakin oli vedessä. Nostimme sen hartiavoimin ylös ja sidoimme köydellä kiinni ;) Saimme taas olla ylhäisessä yksinäisyydessämme, sillä lukuunottamatta mökkiläisten veneitä, ei muita venekuntia vielä näkynyt.


Teimme perinteiseen tapaan saarikierroksen koirien kanssa ja molemmat kävivät jälleen kerran kahlailemassa merivedessä. Sen jälkeen ne mokomat hankkivat hienon hiekkakuorrutuksen turkkeihinsa, mutta onneksi saarella on se verran kokoa, että ennen kuin saavuimme veneelle, olivat koirat jo täysin kuivuneet ja hiekat karisseet pois. Aurinkokin paistoi ennustuksista poiketen todella lämpimästi.


Illalla ripotteli vähän vettä, mutta onneksi se oli vain lyhyt kuuro ja mikä parasta, ilma oli yllättävän lämmin ja veneen (edelleen äänekäs) lämppäri hoiti yöllä hommansa ja saimme nukkua erittäin makoisasti ja huom! ilman villasukkia & pipoja täysin tyynessä, suojaisassa satamassa.

Tänään saimme nauttia takakannella auringonpaisteesta, ihanaa! Siinä myös söimme lounaan ja joimme kahvit ja sen jälkeen heittäydyimme pitkäksemme ja otimme pienet päikkärit. Kerrassaan ihanaa.....


Alkuillasta lähdimme ajelemaan kotia kohti. Lähes tyynessä kelissä saimme ihan yksiksemme tulla puksutella. Matkan varrella ei ollut juuri mitään kuvattavaa, mutta huomasin äsken kuvia ladatessa, että näissä kahdessa, yllä- sekä allaolevassa otoksessa siintää meille itäisen Suomenlahden kulkijoille erittäin tuttu saari.


Siellä siis Suomen entinen kunta eli Suursaari, joka nykyään kuuluu Venäjälle. Sinne olisi hienoa päästä käymään. Lisätietoa saaresta täältä

Huomenna aamulla otamme minun siskon kotirannastamme kyytiin ja lähdemme kolmistaan kohti Ulko-Tammiota. Siitä raportti kuvineen tulossa varmaankin maanantaina. Mukavaa viikonloppua kaikille ja oikein hyvää äitienpäivää! :)