keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Tuulen tuiverrusta

Alan jo kohta epäillä etten pääse tästä sitkeästä yskästä ja tukkoisesta, voipuneesta olotilasta enää ollenkaan eroon. Neljättä viikkoa sinnittelen puolikuntoisena ja nyt tämä olotila alkaa ottaa ihan tosissaan meikäläistä kupoliin. Tänään oli superhuonosti nukutun yön jälkeen pakko luovuttaa ja varata aika lääkärille. No eipä ollut lääkäriaikoja ainuttakaan tarjolla enää tällä viikolla, joten ei muuta kuin sairaanhoitajan vastaanotolle. Sain kaksi päivää sairaslomaa ja ohjeen soittaa heti, jos olo pahenee entisestään (silloin lääkäriaika ehkä taiotaan minulle jostain?) sekä käskyn levätä! Sovinkin itseni kanssa että nyt siis lepään ja paranen. Tämä tauti on nyt todellakin nähty ja koettu. Aamen.
Viime viikonloppuna oloni oli vaihteeksi hieman parempi ja aurinkokin paistoi niin upeasti, että lähdimme Indin kanssa Santalahteen nauttimaan ihanasta säästä ja raikkaasta meri-ilmasta. Minä köpöttelin mummovauhtia, pysähdyin ihailemaan maisemia ja muistin ottaa muutaman kuvankin. Pikkukoiruus sai kirmailla vapaana koko köpöttelykierroksen ajan, joten sitä ei etanavauhtimme häirinnyt yhtään.

Nämä ensimmäiset kuvat ovat niemen suojaisammalta puolelta, missä minun keskittyessä kuvaamiseen, kaikuivat mieheni kiellot kuuroille korville ja pikkukoiruus karkasi hyiseen mereen uimaan pienet kierrokset ;)



Tuuli tuivertaa takamuksiin ja vesi on jäätävän kylmää, mutta muhkeaturkkista pikkumiestä vaan naurattaa :)


Toisella puolella niemeä olikin jo reippaasti tuulisempaa ja aallotkin pikkuhiljaa kasvamaan päin. Myrsky teki tuloaan ja seuraavana päivänä saikin jo pitää piposta kiinni ainakin meren rannalla kävellessään. Tuijottelin siinä rantakalliolla seistessäni merta ja vaivuin haaveilemaan pienestä mökistä, jonka lasiverannalla voisin istua ja ihailla vaihtelevaa ja aina niin upeaa merimaisemaa. Mieleeni tuli lapsuuden ajoilta tuttu laulunpätkä:

Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja.
Seinät kun saan valmihiksi, toisen pään teen kamariksi.
Päähän toiseen pirttisen, sievän, hauskan, puhtoisen.





Kyllähän näitä maisemia olisi tuijotellut pidempäänkin, mutta hyytävä tuuli pakotti jatkamaan matkaa. Teki kuitenkin hyvää haaveilla edes hetkisen verran ja tuulettaa ajatuksiaan raikkaan merituulen tuiverruksessa. Ilmaista ja tehokasta terapiaa, suosittelen! :)

Eilen oli taas haikeutta ja ikävää ilmassa, kun haimme Oulan uurnan kotiin. Sijoitin sen kuvan viereen, olohuoneen hyllyn päälle. Olemme ajatelleet, että sitten joskus, kun tulee taas mahdollisuus lähteä lappiin, niin sinne esi-isiensä maille sirottelemme rakkaan poro- ja laumanpaimenemme tuhkat.


Lisäilin kotiin myös muutamia jouluisia juttuja (taas), yhden kukkasen ja tietysti kynttilöitä (vielä muutama mahtui) sillä niitä ei minun mielestäni varsinkaan näin marras- ja joulukuun pimeimpinä aikoina vaan voi olla liikaa ;)


Nyt hautaudun torkkupeiton alle ja keskityn lepäämiseen ja sen jälkeen koulutehtäviin ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Leppoisaa loppuviikkoa ja ihanaa itsenäisyyspäivää! PS. Muistakaa myös levätä ;)

8 kommenttia:

  1. Oula <3 Vähän noi koristelut näyttää kivoilta <3 :)

    VastaaPoista
  2. Juuri eilen katselin haikeudella Oulan ja Rinkelin kuvia koneella ja itkuhan siinä tuli ja kumpikin oli niin mahtavia <3
    Pöytä ja kynttilät näyttää kauniilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ringon kuolemasta on jo 8 vuotta aikaa! Mihin tää aika oikein katoaa? Eevin kuolemastakin on jo 3,5 vuotta. Nyt voi jo kaikkia muita muistella hyvillä mielin itkemättä, mutta en tiedä koska se Oulan kohdalla onnistuu...sitten joskus.....
      Kiitos Heidi ♥ Hömppä jouluihminen oon ja ikuinen romantikko ;)

      Poista
  3. Voi sinua ja hermoille käyvää flunssaasi! Upeita kuvia olet onnistunut nappaamaan. Meren rannalla haaveilu ei voi koskaan olla pahaksi. Mikä siinä aina onkin, että siellä, jos missä ajatukset selkiytyvät ja olo paranee.
    Voimia sinulla ja pikaista paranemista toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pöpön paholainen ei tahdo päästää irti meikäläisestä vissiin ollenkaan. Syvä huokaus. Kiitos kovasti! Meri oli jotenkin niin tummanpuhuva ja kunnioitusta herättävä, että olisin voinut ihailla sen pauhua vaikka kuinka pitkään. Olet aivan oikeassa, juuri meren äärellä ajatukset tuntuvat aina selkiytyvän ja muutenkin mieli piristyy kummasti. Olisi tuo tuuli kyllä saanut viedä samalla tämän pöpönkin mennessään. Kiitos vielä sinulle, eiköhän tämä tauti tästä nyt viimeinkin tokene! :)

      Poista
  4. Minuun iski myös flunssa uudestaan, tuntuu että hetki sitten parannuin edellisestä taudista. Tänään olin vielä töissä mutta huomenna jään kotiin. Ja onneksi maanantaikin on vapaata.
    Aivan ihanai nuo tyrskykuvasi. Samoin aiemman postauksen kesäkuvasi Saimaalta. Tuntuu, että niitä ei kestä oikein katsoakaan kun tulee niin kova ikävä vesille.
    Kaunis on myös koirasi uurna, me hautasimme kaksi viimeistä yhteistä koitraamme koirien hautausmaalle. Se on täällä oikein hyvällä paikalla. Kaunis on myös ajatus tuoda koirasi tuhkat joskus tänne Lappiin, lapinkoiran syntysijoille!Leppoisia päiviä sinne torkkupeiton alle. Muista pysytelläkin siellä ja levätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että sinäkin pääset lepäämään. Tosi sitkeitä tuntuvat olevan nämä tämänsyksyiset taudit :( Kiitos, tykkään noista tyrskykuvista kovasti itsekin, kuten myös Saimaalta otetuista kuvista, vaan kyllä siellä olikin todella ihanaa.....
      Minun kaikki kuusi tähänastista koiraani on tuhkattu, mutta Oula on ensimmäinen, jonka tuhkat halusin kotiin, kunnes tosiaan joskus ne tuomme sinne pohjoiseen. Siellähän Oulakin kävi monet kerrat elämänsä aikana, myös poropaimennustestissä, josta suoriutui mallikelpoisesti :) Kiitos Maaretta, kyllä täällä peiton alla on nyt vaan pysyttävä. Aika voimaton olo kyllä onkin. Leppoisia vapaita ja paranemisia sinullekin ♥

      Poista