sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Saarihullu sairastaa

Viime keskiviikon ja torstain välinen yö oli yhtä tuskaa. Luulin tukehtuvani ja torstaiksi sain kuin sainkin ajan lääkärille. Lääkkeeksi tähän yskään ja hengenahdistukseen sain astmalääkettä ja antibioottia. Yskiminen on vähentynyt eikä enää ole ollut hengenahdistustakaan, mutta ääni on käheä kuin Paula Koivuniemellä konsanaan ;) Koulujutut ovat pahasti vaiheessa ja olin kaksi päivää viime viikolla pois työssäoppimisestakin. Huomenna alkaa uusi työviikko ja päivisin pääsen purkamaan paniikkia käytännön hommien kautta ja iltaisin sitten ahertamalla ne kirjalliset, toissapäivänä aloitetut, mutta vielä kovin keskeneräiset projektit valmiiksi, huhhuh.

Katselin tässä sairaslomaillessani mm. Yle Areenasta kolme jaksoa dokumenttisarjasta Veden saartamat ja jälleen kerran huomasin hämmästeleväni miten henkeäsalpaavan kaunis ja ainutlaatuinen saaristo meillä Suomessa onkaan. Pakko myöntää, etten ole tiennyt saaria olevan lähes 180 000! Huikea määrä!
Tämän sarjan myötä minulle selvisi sellainenkin seikka, että tämän sitkeän, mutta toivottavasti jo kohta parantuvan flunssan lisäksi poden myös erästä parantumatonta sairautta. Olen potenut sitä mitä ilmeisimmin jo lapsuudesta saakka. Olen nimittäin saarihullu eli nesomaanikko! :)

Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että saareen on päästävä veneilykaudella heti huhtikuusta alkaen aina sinne lokakuun puoliväliin saakka, mikäli vaan kelit antavat myöden. Talviaikaan taas heti kun meren peittää riittävän paksu jääkerros, tepastellaan lumikengillä lähisaaren grillikatoksen tulille istuskelemaan ja lämmittelemään. Yleensä keitetään myös kunnon porokahvit ja nautitaan tietenkin herkullisista eväistä.

Nesomania on kuitenkin parantumattomuudestaan huolimatta varsin positiivinen tauti. Nesomaanikko on hyvinkin onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen, kunhan vain riittävän usein pääsee saareen! :)

Tässä kuvia omista suosikkimaisemista sekä kevään ensimmäisiltä että syksyn viimeisimmiltä saarireissuilta:








Lunta saatiin jo ihan mukavasti tänne eteläänkin, mutta ei sentään niin paljon, että kenkäilemään pääsisi ;) Nämä kuvat on otettu 24.2. Santalahden edustalta.





Ennen kuin tällaisista keleistä päästään nauttimaan, keskitytään rauhassa joulun odotukseen, vailla turhaa kiirettä ja stressiä tietenkin. Saarihullu kiittää ja kuittaa........ ja jatkaa köhimistä!


18 kommenttia:

  1. Toivottavasti saarihullu paranee pian! Täälläkin yksi hullu, ehkä enemmän merihullu. Tämä tapaus löytää itsensä aina meren rannalta ja mikäli sellaista ei ole lähettyvillä hän alkaa tuntea levottomuutta ja henkeä ahdistaa.
    Kivaa sunnuntai iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan että edes tästä toisesta taudista jo paranisin ;) Toisesta en haluakaan parantua, ainakaan niin pitkään kuin saareen pääseminen on taattu tavalla tai toisella. Mukavaa adventtisunnuntaita sinulle myös! :)

      Poista
  2. Ihanaa, kun tälle sairaudelle on nimikin! Tietää sitten, mihin vedota, jos oikein alkaa mantereella joskus ahdistaa ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit! Miestäni nauratti kun hihkaisin riemuissani sarjaa katsoessani, että nyt selvisi mikä meitä oikein vaivaa! :D Hienointa tässä taudissa on kyllä se, että lääkäriä ei tarvita ja lääkityskin on mitä miellyttävin ;)

      Poista
  3. Très belles photos, merveilleux paysages, c'est superbement beau! nice post!
    Have a nice weekend!
    Cath.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you very much Cath. Same to you ♥

      Poista
  4. Täältä löytyy toinen samanlainen maanikko =D. Saaret on ihan ehdoton juttu ja tuo Vedensaartamat on kiva ohjelma. Onneksi olet saanut lääkkeitä, toivottavasti paranet pian <3! Kyllä sinä ne koulujutut selätä, pala kerrallaan se elefanttikin syödään, joten tsemppiä! PS Aivan ihania kuvia jälleen näytillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toivon todella, että tämä köhä nyt vihdoin tajuaa häipyä. Hahaha! Ihana tuo elefanttivertaus!! Kiitos kannustavasta viestistä sinulle Katinka! ♥ PS. KIITOS! :)

      Poista
  5. Täällä myös yksi parantumaton nesomaanikko lähettää kauniita ajatuksia ja pikaisen paranemisen toivotuksia sinne! Olen myös koukussa samaiseen ohjelmaan :). Hämeestä kotoisin olevalta mieheltäni olen oppinut viisauden, jonka mukaan idästä nousee aina uusia aamuja. Kaikki työt tulevat kyllä tehtyä - aikanaan :) . Mukavaa viikkoa sulle! t. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon sinulle Sanna! ♥ Ensi viikosta tulee rankka, mutta pakko kai tässä on uskoa, että saan kaikki hommat hoidettua ;) Oikein mukavaa viikkoa sinulle myös! :)

      Poista
  6. Hui mikä tauti, pikaista paranemista ja voimia arkeen! Mulla meni tuo "Veden saartamat" jotenkin ihan ohi, vaikka isänikin mainitsi siitä jossain vaiheessa. Onneksi on Yle Arena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä joka harvoin sairastelen, olenkin nyt sitten potenut monen vuoden edestä. Tosi sitkeä tauti, mutta kyllä olo on nyt vihdoinkin paranemaan päin. Kiitos tsempityksistä! :) Joo, tosi kiva että on Yle Areena, sieltä minäkin katsoin ne kaksi ensimmäistä jaksoa, jotka ehtivät mennä ohitse :)

      Poista
  7. Kurjuutta tuollaiset köhät. Toivottavasti olet jo toipunut! Pidä kuitenkin saarihulluus omanasi, siitä taudista taitaa saada enemmän kuin paljon onneneväitä:) Niin ihanat kuvasi!
    Kaikkea hyvää, pidäthän hyvää huolta itsestäsi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannah! Oloni on jo parempi ja alan pikkuhiljaa uskomaan, että selätin viimeinkin tämän taudin :) Saarihulluna pysyn aivan varmasti lopun ikäni ;) Kiitos sinulle ihanainen ja muistetaan pitää huolta itsestämme ♥






      Poista
  8. Paranemisia sinulle, mutta saarihulluus jatkukoon! Pirteämpää joulun odotusta! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Terttu! Nesomaanikko nyt ja aina :) Päivä päivältä pirteämpänä kohti joulua mennään.... Kiireetöntä ja mukavaa joulun odotusta sinulle ♥

      Poista
  9. Mikäpä se mukavampi tauti ja hyvin ymmärrettävä, kaikista ihanista kuvista päätellen. Myös nuo edelliset joulukuiset kuvat olivat ihania!
    Toivottavasti olet jo toipumaan päin tuosta arkisemmasta kurjuudesta! Aina tekemättömät painavat mieltä, silti olisi halu vielä oppia jotain uutta.
    Voimia rutistuksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! :) Onneksi tauti on vihdoin ja viimein taltutettu, huh, kyllä koville otti. Tällä viikolla olen jo käynyt pikkukoiran kanssa kohtalaisen reippailla lenkeilläkin kahtena iltana ja tänään taas tarkoitus mennä. Viimeiset kirjalliset rutistukset vielä edessä, mutta paniikkia ei enää sentään ole. Enköhän näistäkin haasteista selviä, ennemmin tai myöhemmin ;) Kiitos kannustuksesta ja rauhallista joulun odotusta sinulle ♥

      Poista