torstai 14. marraskuuta 2013

Elämän virtaa

Olen ollut päiväkodissa työssäoppimassa nyt viikon ja aika monena päivänä olen yllättänyt itseni muistelemasta omien tyttöjeni lapsuusaikaa iloisin, mutta myös hieman haikein mielin. Hämmästelin sitä, miten aika on lentänyt kuin siivillä, sekä myös sitä, miten valtavan pitkä aika niistä päivistä tuntuu olevan.

Pohdiskelin myös sitä, miten hienoa olisikaan ollut, jos minulla ei olisi silloin ollut niin paljon velkaa, jos ei olisi tarvinnut tehdä jatkuvasti pitkiä työpäiviä, ei jonottaa aamuruuhkassa ja hermoilla ehtiikö ajoissa töihin, eikä iltapäiväruuhkassa puolestaan hermoilla ehtiikö ajoissa hakemaan lapsia tarhasta ja iltapäiväkerhosta.
Muistan kuinka kuopukseni monet kerrat esitti kysymyksen: "Äiti, miks mä oon aina viimeinen jota tullaan hakemaan?" Niinpä niin. Kyllä sitä monet kerrat tuli ihmeteltyä, että onko tässä touhussa yhtään mitään järkeä.

Hienosti me tytöt kuitenkin yhdessä kaikista arjen kiireistä ja ajoittaisesta stressistä ja väsymyksestä huolimatta selvisimme ja olemme edelleen todella läheisiä ja rakkaita toisillemme. Ja olemmehan me myös melkoisia taistelijoita. Ei tätä kolmikkoa mitkään pienet vastavirrat saa lannistumaan, jos ei vähän suuremmatkaan ;)

Olen niin onnellinen, kiitollinen ja ylpeä siitä, että olen saanut nämä kaksi ihanaa tytärtä, ja että nyt he ovat järkeviä ja upeita aikuisia naisia. He ovat ikuisesti myös minun lapsiani, ystäviäni, rakkaimpiani. Aika hauskaa, että tällä hetkellä meitä kaikkia kolmea yhdistää opiskelijaelämä ja ymmärrämmekin nykyään toisiamme ehkä paremmin kuin koskaan. Ei varmaan kenenkään tarvitse miettiä, mistä minä eniten ammennan voimaa, energiaa ja iloa omaan elämääni. Kiitos murusilleni  











Vielä tänään,
sinä painat varovasti jalkasi lattialle
ja tunnustelet
kestääkö se askeliesi painon.
Vielä tänään,
tarraat kiinni käteeni
ja liikut hitaasti samaa tahtia kanssani.
Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on
jo lupaus huomisesta:
Minä menen, minä juoksen,
minä lennän eteenpäin!
Pysy perässä äiti,
olen matkalla seikkailuun!

-tuntematon-




Äidinrakkaus kestää niin myötä- kuin vastavirrassa, eikä siihen tarvita pappia eikä aamenta.


16 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus <3! Oma lapsi / lapset ovat kyllä parasta mitä minäkin tiedän. Itselläni on ollut koko elämäni ajan aivan ihana suhde oman äitini kanssa ja toivon, että voin luoda yhtä ihanan suhteen oman tyttäreni kanssa. Että voisin olla aina hänen tukena ja paras ystävä. Jälleen oli loistavia kuvia näytillä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on aina ollut läheinen ja hyvä suhde omaan äitiini, paitsi murrosikäisenä olin kamala ja olen saanut kokea äitinä ne omat ilkeydet moninkertaisena omien tyttöjeni kanssa ;) Silloin ei naurattanut ja koin epäonnistuneeni äitinä, mutta onneksi murrosikä meni molemmilla tytöillä nopeasti ohi, huhhuh! :D Kiitos kovasti!! Kuvat on napsittu vanhalla pokkarillani, kun oltiin koirakävelyllä Kymijoen maisemissa :)

      Poista
  2. Tippa linssissä tässä lueskelin postaustasi...ihanasti kirjoitettu <3 ...omat kaksi lapsukaista on maailman tärkeimmät ihmiset <3 ja Jouni hyvänä kakkosena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pia ♥ Kiitos ihanasta kommentista ja kyllähän minullakin tuo rakas mies tulee heti hyvänä kakkosena ♥ Saattaa olla ansainnut ihan oman postauksenkin ;)

      Poista
  3. Liikuttava postaus. Ihailen rehellisyyttäsi ja rohkeuttasi. Uskallat antaa paljon itsestäsi näihin tarinoihin. Terveisiä teille opiskelijoille, äidille ja tyttärille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia ihanista sanoistasi ja terveisistä ♥ En koe olevani erityisen rohkea, mutta rehellinen ja aito oma itseni pyrin aina olemaan, myös tässä blogissani :) jonka nimeksi piti muuten tulla Tuulia (vanhempieni veneen nimi + äitini lempinimi) ja Tyrskyjä, mutta sattui pieni kirjoitusvirhe, enkä sitten enää viitsinyt sitä korjata ;) Voimaa ja valoa sinulle sinne Turkuun!

      Poista
    2. Ps. Meidän veneen nimi on Tuulia :)

      Poista
  4. Kauniita sanoja ja lämpöisiä ajatuksia! Niin moneen kertaan sanottua, mutta aina yhtä totta, että lapset ovat elämän suola. He antavat meille niin paljon ja opettavat meille monia asioita. Lasten kautta elämän syvyys ja voimakkuus selviää ja se rakkaus, sitä ei voi sanoin kuvailla. Iloista ja lämmintä iltaa myös sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi ♥ Lapset ovat aina ja ikuisesti ne rakkaimmat. Iloa ja lämpöä sinne myös!

      Poista
  5. Kauniita kuvia ja runoja! Blogissani on sinulle haaste :)

    VastaaPoista
  6. Koskettava ja kaunis posti. Syystäkin saat olla Ansku ylpeä, kun kuvasit vaiheitanne, tyttäriäsi ja välejänne!!
    Joskus sitä kyllä ihmettelee, miten jostakin rankasta elämänvaiheesta on ylipäätään selvinnyt. Kummasti sitä vain venyy ja saa voimia taistella eteenpäin, rakkaus syvimpänä kannustimena.
    Sinulla on ammentaa myös paljon opintoihisi ja tulevaan ammattiisi elämänkokemuksestasi.
    Lämmin ajatus luoksesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten valtavan kauniisti sanottu, kiitos kovasti Hannah sinulle ♥ Sydämeni on tulvillaan iloa ja lämpöisiä tunteita, kiitos sinun :) Myötäisiä virtoja viikkoosi!

      Poista
  7. Ihania kuvia ja ihania ajatuksia!
    Hauskat jääkoristeet kaisloissa.
    Hoitotyössä kohtaat myös itsesi.
    Saat myös voimaa monesta.
    Saat olla ylpeä itsestäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanainen ♥ Uskon ja toivon hartaasti, että minusta tulee hyvä hoitaja, joten ehkä hoitotyössä voisin vihdoinkin oppia olemaan myös ylpeä itsestäni ja ammattitaidostani. Sanasi antavat voimaa, kiitos! :)

      Poista