torstai 19. syyskuuta 2013

Voimaa väreistä

Nyt jos olisi mahdollista, lähtisin vähintään viikoksi tuntureille vaeltelemaan ja nauttimaan upeista maisemista sekä ruskan väriloistosta. Opiskeluinto ei todellakaan ole laantunut yhtään, mutta väsymys vaivaa ja olo on muutenkin hieman alavireinen. Liekö viimeaikaisilla tapahtumilla osuutta asiaan? Niin tai näin, tehokasta lääkettä näihin vaivoihini olisi ehdottomasti patikointi kauniissa, puhtaissa ja avarissa tunturimaisemissa. Lapissa lääniä riittää ja mahdollisuuksia nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta. Viimeisin reissu tuli tehtyä Ylläsjärvelle useita vuosia sitten mieheni ja siskoni sekä iloisten lappalaistemme Oulan ja Hillen kanssa. Eipä sieltä olisi millään malttanut jo viikon jälkeen palata takaisin tänne etelään. Se reissu oli kyllä todella virkistävä ja kaikin puolin onnistunut. Kelit eivät olisi voineet olla paremmat ja ruska oli loisteliaampi kuin vuosiin. Vielä edelleenkin näitä kuvia katsellessa tulee paljon hyviä muistoja mieleen.

Leiskuvan punaista maaruskaa Aakenustunturilla



Mustikat maistuivat koirillekin ;)



Lapinkoira synnyinseuduillaan :)

Ensimmäistä kertaa, kun joskus aikoinaan pohjoisessa pääsin käymään, teki Lapin karun kaunis luonto minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tunturinlaella istuskellessa ja kauas katsellessa tuli jotenkin rauhallinen ja levollinen olo, kuten merellä horisonttiin katsellessakin. Tuntureilla myös tuulee lähes aina, joten itikat eivät kiusaa ja siellä saa myös yllättävän usein nauttia hyvistä keleistä, ihan niinkuin merelläkin.

Riittävästi tilaa temmeltää!





Löytyyhän Lapista tuntureiden lisäksi tietenkin myös kauniita, kirkasvetisiä järviä ja tässä muutama otos Äkäslompolon Kesänkijärveltä.





Poroja ei nähty tämän viimeisimmän reissun aikana kuin muutaman kerran auton ikkunasta ja todennäköinen syykin, tai paremminkin syylliset, selviää tuonnempana ;)





Mitään muitakaan villejä tai puolivillejä eläimiä ei luonnossa nähty, paitsi nämä normaaliolosuhteissa täysin kesyt poropaimenemme. Mokomat veijarit villiintyivät täysin poroja vainutessaan ja kertoivat kyllä äänekkäästi mitä mieltä olivat, kun emme päästäneet niitä toteuttamaan paimennusviettiään. Tuumasivat sitten että ellei saada olla porokoiria, niin ryhdytään lintukoiriksi. Räksyttivät sitten porojen ym. lisäksi vielä kaikki linnutkin lähietäisyydeltä tiehensä, joten minulla ei ole edes uteliaista ja rohkeista kuukkeleista ainuttakaan kuvaa. Mustikoiden syöminen oli meidän mielestä erittäin suositeltavaa ajanvietettä ja kannustimmekin todella innokkaasti koiria keskittymään siihen ja melkoisesti ne niitä joka päivä ahmivatkin. Mikä parasta, suu täynnä mustikoita ei voi haukkua! Ah, mikä ihana hiljaisuus :)

Iloinen lappalaispariskunta

Toivon kovasti, että saamme vielä tänne eteläänkin oikein upean ruskan, niin että pääsen testaamaan värien voimaannuttavaa vaikutusta ja tietenkin ottamaan paljon hienoja, värikkäitä kuvia. Auringonpaistekaan ei olisi yhtään pahitteeksi, vaikka siitä ollaankin jo saatu nauttia todella ruhtinaallisesti tämän kesän ja syksyn aikana. En mahda sille mitään, että olen valon lapsi enkä saa kirkkaista, aurinkoisista päivistä koskaan tarpeekseni. Valoisaa viikon jatkoa kaikille! :)


12 kommenttia:

  1. Huikeita kuvia, kyllä tuo ruska tuolla on vain käsittämättömän kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tuota väriloistoa jaksaisi katsella vaikka joka syksy :)

      Poista
  2. Kiitos ihanasta hetkestä ruskan parissa! Juuri mietin tänään, että taitaa olla aika ryhtyä syömään D-vitamiinia alakuloisuuden karkoitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eipä kestä, kiva että tykkäsit! :) Alakuloa tuntuu olevan vähän enemmänkin "liikkeellä". Mieheni kävikin jo maanantaina ostamassa meille D-vitamiineja. Toivottavasti tehoavat, kun ei nyt tuonne Lappiinkaan päästä.

      Poista
  3. Ei ihme että tykkäät Lapista ! Minusta nimittäin Lapin tunturimaisemassa ja aavassa järvi-tai merimaisemassa on paljon samaa. Sitä rauhoittavaa hiljaisuutta, kauneutta ja rauhaa jota työ-ja opiskeluelämän paineissa kärsinyt sielu kaipaa.Minullakaan ei ole tiedossa tänä syksynä tunturivaellusta, ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, Meillä olikyllä jo mökkikin varattuna mutta peruimme sen kun reissua pukkasi niin paljon samanaikaisesti! Täytyy lähteäsitten talvella tunturiin hiihtämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niissä on paljon samaa :) Itse olen ollut Lapissa patikoimassa ruska-aikaan kaksi kertaa, hiihtämässä joulukuussa kerran sekä kaksi kertaa upeilla keväthangilla maalis-huhtikuun taitteessa. Jokaisesta reissusta olen nauttinut todella paljon. Tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa....

      Poista
  4. Ihanan näköistä. Järvimaisema on super ihana. Niin raikasta ja hiljaista. Oli varmasti upea reissu. Ensimmäisenä ajattelin kuvista, että oli varmasti ihana hegittää raikkaassa ilmassa ja oleilla hiljaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista, raikasta ja hiljaista. Sellaista siellä korkeilla tuntureilla oli. Ehdottomasti yksi ihan parhaista reissuista, mitä ikinä ollaan tehty :) Kunhan saan tämän koulun suoritettua kunnialla loppuun, niin haaveissa olisi päästä taas noihin ihaniin maisemiin :)

      Poista
  5. Uskomatonta väriterapiaa! Itselleni merellä olo rinnastuu saumattomasti myös saarissa ja metsissä samoiluun. Samaa hiljaista, raikasta ja koskematonta fiilistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi ihanasta kommentista! Osaat pukea kaiken aina niin kauniisti sanoiksi ♥

      Poista
  6. Ruskaa odotellaan täälläkin jo innolla. Oltiin viikonloppu merellä ja ruskaa ei vielä täällä etelässä oikein ollut. Olin vähän pettynyt. No, kaipa se sielä aikanaan tulee =). Ihania kuva ja nuo teidän perheen lappalaiset ovat kyllä todella söpöliinejä <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan todella että saadaan vielä sitä ruskaa tänne eteläänkin :) Molemmat lappalaiset kiittävät ja minä myös <3

      Poista