sunnuntai 18. elokuuta 2013

Syksyisiä tuulahduksia

Perjantaina lähdimme kohtalaisen runsaiden tuuli- ja sade-ennusteiden takia tuttuun ja turvalliseen lähisaareen. Etelänpuoleista tuulta oli lähdön hetkellä reippaat 10 m/sek, joten Lehmän montun suojaisa satama houkutteli kovasti. Siellä oli yhteensä kymmenkunta venettä nauttimassa auringosta ja lämmöstä.
Mantereella on satanut vettä viimeisten kahden viikon aikana niin reilusti, että olin toiveikas ja nappasin sienikorin saarikierrokselle mukaan. Aurinko paistoi lähes koko perjantai-illan eikä sateesta ollut tietoakaan, mutta eipä ollut sienistäkään! En löytänyt yhtä ainuttakaan syötäväksi kelpaavaa sientä koko saaresta, höh! Puolukoitakaan ei vielä ollut kuin todella vähän ja nekin mitä löysin olivat ihan pikkuriikkisiä. Tyydyin sitten napsimaan kuvia...

Mun miehet ja meri

Koirilla oli taas ihan huippuhauskaa kun saivat juosta vapaina pitkin hiekkarantaa ja pulahdella uimaan. Oula tyytyi kahlaamaan rannassa, mutta Indi tapansa mukaan kroolaili sydämensä kyllyydestä meressä kuten kuvasta näkyy ;)

Toisella jalat vähän kosteat...

...ja toinen korvia myöten märkä :)
ja taas mennään....


Metsäpolkua pitkin tepastelimme takaisin veneelle koirien johtaessa joukkoa. Taisi jo nälkä kurnia vatsassa.



Villasukkakausi on nyt sitten virallisesti avattu. Veneellä nautimme uinnin jälkeen iltapalaa kynttilän ja laskevan auringon hämyssä ja ne ihanan lämpöiset villasukat jalassa :)


Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja tuulisena, joka puhalteli edelleen etelästä n. 9-11 m/sek. Melkein heti aamutoimien jälkeen lähdimme taas koirien kanssa saarta kiertämään.






Tässä täysin tyyni lahdelma, missä koirat pääsivät kunnolla uimaan, kun ei tarvinnut pelätä aallokkoa, joka oli edellisestä päivästä kasvattanut kokoaan aika reippaasti.


Ehdimme vielä veneelle palattuamme valmistaa itsellemme maukkaan lohiaterian ja nauttia sen takakannella auringonpaisteessa, mutta noin klo 15 alkoi sade, joka jatkui tauotta noin iltaseitsemään saakka. Lueskelimme kirjoja, ratkoimme ristikoita ja luin ääneen vanhoja reissujuttuja lokikirjoista. Sateen loputtua kipaisimme koirien kanssa pienelle iltakävelylle jonka jälkeen menimme grillikatokselle istuskelemaan, ja tulihan siinä muutama makkarakin paistettua.

Yöllä tuuli ennusteista poiketen voimistui voimistumistaan ja muutti suuntaa etelästä kaakkoon, jolloin se pääsi nostattamaan aaltoja yleensä niin suojaisaan monttuun. Heiluimme ja keikuimme aika lailla, ja kolmelta ei enää uni tullut silmään peräköyden natistessa kovassa tuulessa minun korviin huolestuttavan kuuloisesti. Mieheni vei uimalla toisen köyden varmuuden vuoksi poijuun, jonka jälkeen uskalsimme rauhassa vaipua unten maille.

Tänään aamulla kahdeksan aikaan herätessämme aurinko jo pilkisteli pilvien lomasta ja kymmeneltä se helotti jo täysin kirkkaalta taivaalta. Eipä muuta kuin koirat ja kamera mukaan ja menoksi.  Ensin polkua pitkin länsirannalle, jota pitkin edelleen eteläisimpään kärkeen aaltoja ihailemaan.

Kärkeen päästyämme koirat eivät uskaltaneet mennä lähellekään vettä, sillä jo pelkästään tuulen ja aallokon aikaansaama pauhu oli melkoisen kova. Aallot myös roiskivat vettä sen verran kauas rantakallioille, että ne olivat ihan märät ja liukkaat. Mahtavan näköistä ja kuuloista :)









Horisontit taas hieman vinksallaan, eivätkä aallotkaan näytä näissä yhdessäkään kuvassa ollenkaan niin mahtavilta kuin miltä paikan päällä nähtynä. Olisi aika hienoa jos mukana olisi myös ääni ;) Tämän veneilykauden ensimmäiset, vähän reippaammat tuulahdukset on nyt nähty. Esimakua tulevista syysmyrskyistä kenties. Niitä odotellessa, seuraillaan taas ennusteita ja katsotaan minne suuntaan ensi perjantaina Auliinan keula mahdetaankaan kääntää.

10 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Lehmäsaari on kyllä yksi parhaimmista saarista missä on tullut käytyä :)Kiva että se on noinkin lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Se on tosi hyvä saari. Riittävästi kokoa eikä maisemissakaan oo moittimista ;)

      Poista
  2. Hieno lähisaari teillä on mihin viikonloppuretkiä on varmaan lysti tehdä! Lapikoiria ei kyllä uimaan helposti saa. meidänkin koiruli kahlailee kyllä helteellä ja muulloinkin milellään mutta kun vatsakarvat kastuvat niin silloin koira siirtyy lähemmäksi rantaa.
    Minuakin jo kovasti polttelee päästä vesille vähän kauemmaksi kuin näille meidän kotijoeille.Parin viikon päästä onneksi startataan taas Saimaalle. Vieläkään emme ole päättäneet mihin suuntaan lähdemme. Riippuu keleistä, ratkaisemme asian todennäköisesti viimeisinä päivinä vasta. Todennäköisesti kuitenkin etelään päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hieno paikka ja meidän suosikkikohde nimenomaan keväisin ja syksyisin kun on usein tuulisempaa ja kovempaa aallokkoa. Juu, eipä tuota meidänkään lappalaista uimaan saa, mutta kahlailee ja makoileen rantavedessä tosi mielellään, varsinkin helteellä. Oi, ihanaa, te pääsette vielä Saimaalle veneilemään! Toivotaan paljon aurinkoisia ja lämpöisiä syyspäiviä :)

      Poista
  3. Voi mitä ihanaa karvaista seuraa sinulla! Tunnelmallisia kuvia! Nyt pitää kuvistasi innostuneena yrittää löytää vielä jokin sopiva ajankohta loppukesän yöretkelle veneellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä nuo karvakaverit ovat melkoisia sydämenvaltaajia ja niiden touhuille saa kyllä monta kertaa nauraa makeasti ;) Toivottavasti pääsette vielä yöretkelle. Loppukesän ja syksyn illoissa on ihan oma, erityinen tunnelmansa. Muistutuksena vielä, että 31.8. on muinaistulien yö. Jos vaan päästään,niin mekin osallistutaan: http://www.muinastuled.ee/fi

      Poista
  4. Hienot pärskekuvat ja upeaa luontoa. Mulla on iMacissa ja iPadissa molemmissa softa, millä saa kuvat suoristettua. Erittäin kätevää merikuvien kanssa.

    Usein noi sateet kiertää mantereen puolella ja vanhempanikaan eivät saa kuin ripauksen mökillensä. Pari litraa äiti ja vaimo onnistuivat kuitenkin kanttarelleja löytämään. Risottoa ja kastiketta. Nam nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marko! :) Täytyy varmaan hankkia sellainen softa, kun horisontit ovat niin usein vinossa. No näinpä mekin vähän arveltiin sateiden tehneen, kun niin kuivalta näytti maasto eikä marja- ja sienisadosta ollut tosissaan tietoakaan. Olis kyllä maistunut sienikastike, slurps. Täytynee lähteä tuohon omaa lähimetsään katsastamaan tilanne, kunhan tämä kaatosade hieman laantuu :)

      Poista
  5. Upeita kuvia! Ja noita mussukoita tekisi mieli rutistaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna! :) Hih! Lupaan rutistaa mussukoita ja kertoa kenen puolesta ne toimitin perille ;)

      Poista