sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Saimaa, viimeinen, 8. osa

Saavuin eilen puhtaaseen, raikkaaseen kotiin koirien ja parin pyykkikassin sekä muutaman vaate- ja kampekassin kera. Nuorempi tyttäreni oli ovella vastassa ja sain pitkän halauksen kuukauden erossaolon jälkeen. Ihana kotiintulo! :) Esikoistytär saapui töistä tuntia myöhemmin ja niinikään pitkän, ihanan halauksen jälkeen vaihdoimme kuulumisia ja kävimme katsomassa kuinka pihasta oli kehkeytynyt neljässä viikossa oikea viidakko! Luvassa "hieman" rikkaruohojen kitkentää lähipäivinä, mutta muuten piha näyttää ihan tutunlaiselta eli tosi vehreältä ja vihreältä :)


Saimaalle sanoin haikeat jäähyväiset eilen aamulla, laskeutuessani veneen takakannelta tavaksi tulleelle aamu-uinnilleni tälläerää viimeistä kertaa. Ihanat, ikimuistoiset neljä viikkoa olemme saaneet nauttia kauniista maisemista, lintujen korviahuumaavasta laulannasta, olemme saaneet nähdä suloisen saimaannorpan ja uida puhtaassa ja kirkkaassa vedessä. Olemme tavanneet pääasiassa ystävällisiä ja erittäin iloisia ja positiivisia ihmisiä lukuisilta eri paikkakunnilta. Eräältä pariskunnalta, jonka molemmat osapuolet ovat mm. kokeneita avomeripurjehtijoita, saimme kuulla monta hauskaa ja mieleenpainuvaa tarinaa heidän yhteiseltä taipaleeltaan kuin myös herra kipparin aiemmilta purjehdusvuosilta. Kirjoitin osan tarinoista jo lokikirjaan, etten vaan niitä ikinä unohtaisi. Ihania, sydämellisiä ihmisiä.

Valitettavasti reissun aikana "törmäsimme" myös muutamaan epämieluisaan venekuntaan. Eräässä veneessä ei esimerkiksi ollut ainoatakaan lepuuttajaa, eikä kukaan veneessä olleista tiennyt miten ja mikä köysi sinne laituriin kiinnitetään. Siinä sitten huutelivat toinen toisillensa ohjeita ja muutamia läheltä piti tilanteita ehti sattua, ennen kuin vene saatiin viereisten venekuntien avustuksella kiinnitettyä laituriin. Toinen tapaus sattui Lappeenrannan vierasvenesatamassa, kun eräs venekunta piti örveltämisellään ja musiikin huudattamisellaan valveilla lähes koko satama-aluetta, kunnes poliisit saapuivat tilannetta rauhoittelemaan.  Tämä kyseinen episodi päätyi Poliisit- sarjaankin ja vilahtaapa meidän paattikin kyseisessä jaksossa muutamaan otteeseenkin ;)




Mainitsin muistaakseni jossain postauksessa voimakkaista virtauksista ja Heinäveden reitillä varsinkin oli hauskaa huomata, että ikäneitomme, jonka runkonopeus on noin 6,5-7 solmua, kulki myötävirtaan huimaa 8,9 solmun vauhtia! Tukipurjeen ja moottorin yhteispelillä olemme joskus merellä päässeet 8,5 solmun vauhtiin kohtalaisessa takamyötäisessä, mutta tämä se vasta oli hurjaa menoa. Tukipurje tiukasti pussissa, moottori lähes tyhjäkäynnillä ja silti lasketeltiin ns. tukka hulmuten alajuoksua kohden, heh, huisin hauskaa :)

Tässä vielä viimeiset fiilistelyt Saimaalta ja seuraavat postaukset kertonevatkin todennäköisesti taisteluistani rikkaruohoja vastaan ja merellisiä postauksiakin toivottavasti taas ensi viikonlopun jälkeen tulossa.

Puumalassa siis pestiin pyykkejä ja pideltiin sadetta ja odoteltiin ukkosmyrskyn laantumista "muutaman" muun veneilijän kanssa:



Satama oli viimeistäkin paikkaa myöten täynnä, mutta sopu sijaa antoi ja tunnelma oli hyvin leppoisa ja ukonilmaa ihasteltiin illalla ja yöllä ihan porukalla.

Ja pitihän sitä koiria kävelyttäessä nappaista muutama kuvakin ;)


Tässä meidän karvakorvien poseeraus paikallisille ihailijoille, jotka halusivat ottaa kuvia moisista sydämenmurskaajista. Lapinkoira Oulan 11v 4kk ikää ei kukaan meinannut uskoa todeksi, sen verran iloisia ja eloisia nämä meidän veijarit vaan ovat ;)





Minä norppa-huumassani napsin kuvia mm. sataman lähellä sijaitsevasta veistoksesta, joka toi mieleeni kohtaamisemme suloisen, leikkisän ja uteliaan saimaannorpan kanssa.


Ja pitihän sitä tästäkin tärkeästä yksityiskohdasta napsaista kuva!

Sateista maanantaita seurasi tuulinen tiistai:


Tuulta piisasi vaihtelevasti 7-10 m/sek ja selillä alkoi muodostua merellä liikkuvallekin jo tuttuakin tutumpaa aallokkoa ja näimme jopa purjeitakin ulkoilutettavan ;)







Tuli niin kotoisa olo, varsinkin kun hellevaatetus sai jäädä kaapin hyllylle ja päälle piti vetäistä kerros jos toinenkin tuulenpitävää ja lämmintä vaatetta. Heinäkuun helteet tuntuivat tässä vastatuulessa melkoisen kaukaiselta....
vaan eivät tuntuneet kauaa, kun rantauduimme kauniiseen Satamosaareen. Suojaisassa poukamassa kuulimme tuulen kohinan, mutta emme tunteneet sitä yhtään. Ensimmäiseksi nimi varauskirjaan, saunapuita ja sytykkeitä tekemään ja koirien kanssa saarikierrokselle vielä ennen saunan lämmitystä. Parin tunnin kuluttua saunoimme ja uimme ja sitten söimme, nautimme kannella auringosta kirjoja lueskellen ja uimme, juttelimme saapuvien venekuntien kanssa ja taas uimme.... vielä viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa.....kävimme uimassa. Tuli ihan lapsuus mieleen tuosta jatkuvasta vedessä likoamisesta, ihanaa!! :)
Ehdottomasti yksi parhaita retkeilysatamia missä olemme käyneet. Suosittelen lämpimästi. Varmasti jo varhain keväällä ja vielä myöhään syksyllä tämä saari tarjoaa ihanteellisen paikan suojassa tuulelta ja kylmyydeltä.

Pikkumies haluaa jo rantaan ja uimaan!

Nimi kirjoitettu listaan, joten puiden pilkkominen ja veden kantaminen voi alkaa :)


Erittäin hyvin ja sikeästi nukutun yön jälkeen putputtelimme noin tunnin matkan Imatralle, jossa vuokrasimme polkupyörät ja ajelimme pitkin kaupunkia ja kävimme myös kaupassa tankkaamassa ruokavarastoja. Ikävä kyllä kaksi melko rankkaa ukkoskuuroa osui juuri sopivasti kohdallemme sekä kauppaan mennessämme että sieltä palatessamme, joten kuvia en Imatrankoskelta saanut otettua.

Muutama aurinkokuva toki aina arkistoista löytyy:





Imatralta lähdimme perjantaiaamuna jo klo 7:30 pilvipoutaisessa, lämpimässä ja lähes tyynessä kelissä ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Säätiedotus lupaili voimistuvaa, navakkaa tuulta (jopa 10 m/sek) ja mahdollisia ukkoskuuroja ja sen takia lähdimme jo ajoissa liikkeelle. Vielä lauantaihin puoleenpäivään mennessä ei navakasta tuulesta eikä ukkosesta oltu nähty vilaustakaan, joten toivoa sopii, etteivät ne osu kohdalle mieheni ja isäni kotimatkalla. Tässä vielä muutama kuva matkalta Imatralta Lappeenrantaan:


Satamosaari vielä veneestä käsin. Tuokin saari tuli kierrettyä kahteen kertaan koirien kanssa.

Tällainen ihastuttava puksuttajakin tuli vastaan ja se oli varmaankin matkalla Puumalan höyrylaivatapahtumaan.



Rentouttavan ja onnistuneen loman jälkeen palaamme nyt virkistynein mielin takaisin arkeen. Niille, joilla vapaus vielä jatkuu, toivotan oikein ihanaa ja leppoisaa lomaa! Nauttikaa täysillä joka hetkestä...

14 kommenttia:

  1. Anonyymi7/7/13 10:11

    Ihanaa kun jaatte nämä lomafiilikset meidän kaikkien kanssa, jotenkin itsekin on kuin mukana kaikessa kun pystyy kirjoitustesi kautta elävästi (melkein tuulen iholla tuhtien ja tuoksut haistaen) eläytymään ja kuvittelemaan millaista on ajella Auliinalla pitkin Saimaan vesiä. Oletkin jo palannut kotiin, Eki ja isäsi perässä, oikein mukavia kesäpäiviä sinne Kotkaankin ja palaillaan kun olette kunnolla kotiutuneet ;) T.Nina Hyvinkäältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina <3 Ihanaa jos tunnelmat välittyvät muillekin! Kotona olen koirien kanssa ja pihalla odottaa jättimäisten ja miljoonien rikkaruohojen kitkemisurakka, mutta onpahan ainakin vihreää ja vehreää! ;) Tilliä ja persiljaa lukuunottamatta kaikki kasvit ovat sitäpaitsi elossa :D Ukot saapuvat tänään illalla kotisatamaan ja keskiviikkona alkavat työt. Vielä hetki aikaa huokaista ja kitkeä niitä rikkaruohoja, hih! Aurinkoisia ja mukavia kesäpäiviä sinne Hyvinkäälle myös! :)

      Poista
  2. Upeita, kesäisiä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna! Nämä menneet neljä viikkoa olivat todellakin tulvillaan sitä oikeaa ja aitoa suomen kesää :) Sadetta, aurinkoa, tuulta, tyyntä ja lisäksi lämpöisiä, puhtaita uimavesiä, ukkosmyrskyjä unohtamatta ;)

      Poista
  3. Aah, ihania kuvia! Alkoi tekemään mieli Saimaalle. Meidän ystävät lähtivät sinne viime perjantaina, joten kuvia on lisää tulossa sieltä päin =). Olen kyllä tosi kade, että olet nähnyt norpan! Minä yritän niitä bongailla aina silmä kovana merellä, mutta ei ole vielä lykästänyt =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka! :) Mulla tais jäädä osa sielua sinne Saimaalle.... olen aina asunut meren äärellä, mutta yllättävän paljon ne Saimaan kauniit maisemat ja varsinkin se puhdas vesi sykähdyttivät ja se saimaannorppa, se se taisi lopullisesti viedä mun sydämen :) Mä ihan liikutuin kun katseltiin siinä pikkuisen norpan kanssa toisiamme, oli se vaan hieno hetki! Surullista että ovat edelleen vaarassa kuolla sukupuuttoon. En ole merellä minäkään ikinä onnistunut norppaa bongaamaan, toivotaan että meitä joskus vielä lykästää :D

      Poista
  4. Kylläpä teitä onkin ollut sadetta pitämässä monta veneellistä. Mukavaa, että loma meni hienosti. Kuvia katsellessa voi tunnelmoida Saimaasta, kunnes taas seuraavan kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puumalan satama olikin ainut satama joka täyttyi lähes viimeistä paikkaa myöten, mutta säätiedotuksella oli ehkä osasyynsä tähän ;) Luvattiin paljon salamointia ja varoiteltiin voimakkaista ukkospuuskista, joissa tuuli voi yltyä hetkittäin vaarallisen kovaksi. Olihan se mukavampi sataman suojassa katsella ja kuunnella ukonilmaa. Uskon että varsinkin ensi talvena näihin kuviin ja tunnelmiin tulee palattua monta kertaa :)

      Poista
  5. Olipa kiva lukea koko Saimaa sarjasi, kirjoituksesi on sujuvaa ja kuvat upeita. Saimaa sai blogisi myötä varsin hyvää mainosta, eikä ansiotta. Me olemme purjehtineet Saimaata ristiin rastiin ja päästä päähän reilusti yli 20 vuoden ajan, ja täytyy vain hämmästellä kuinka hyvin kiteytit kerronnassasi juuri samoja arvoja jotka meidät on "jumittanut" Saimaalle vaikka Pyhtäällä asummekin.

    Yhdestä asiasta olen melkeinpä katkeran kateellinen Teille, ei ole todellista että näitte norpan noin läheltä ja hyvin! Loistava kuva, upea kohtaaminen! Me ei ole nähty norppaa yhteensäkään kuin ehkä 5 kertaa, ja niistäkin kerroista valtaosassa vain mustan nokan hengityksen mittaisen hetken. Vain kerran olemme nähneet hiukan paremmin ja läheltä, se tapahtui sinunkin kuvissa esiintyneen Sulkavan lähellä olleen Linnavuoren jyrkänteen vieressä. Viime kesänä näimme hyvinkin samoilla paikoilla norpan kuin tekin (Joensuusta palatessamme Oravin jälkeen Haukivedellä), ehkä jopa saman yksilön. Meidän edestämme se kuitenkin sukelsi jonnekin näkymättömiin, ei jäänyt seurustelemaan. Ylipäätään olen saanut sen käsityksen että äänetön purjevene on norpan mielestä suurempi uhka kuin moottorivene. Olemme kuulleet monia tarinoita kuinka norppa on seurannut moottorivenettä pitkiä matkoja aivan perän tuntumassa, meitä ei koskaan.

    Teille suosittelisin kokeiltavaksi vielä käyntiä Pielisellä, siellä on aistittavissa poikkeuksellinen erämaan tunnelma, jota en ole toistaiseksi missään muualla kokenut.

    Mukavia hetkiä tulevan kesän reissuja suunnitellessa toivotteleepi: Kiiruspakolainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau! Kiitos kovasti sinulle todella ihanasta ja mieltäni ilahduttavasta kommentista!! :) Olen myös kuullut kerrottavan norpista, että moottoriveneen lähelle ne tulevat rohkeammin, kuin äänettömän purjeveneen. Oli se kohtaaminen kyllä todella mieleenpainuva ja ihana kokemus ja nyt olen jännityksellä seurannut säätiedotuksia, josko sitä pakkasta ja lunta jo tulisi, etteivät helmikuussa syntyvät kuutit kuolisi. Voi miten paljon olenkaan haaveillut Pieliselle pääsystä ja katsottuani yleltä Veden saartamat-nimisen sarjan kaikki 6 jaksoa, kasvoi kiinnostukseni vaan entisestään! Tulevana kesänä en valitettavasti paljoakaan vesille pääse, sillä opiskelen ja lomaa on vain 8 päivää + satunnaisia viikonloppuja, mutta seuraavana sitten :) Mukavia reissuja teille ja tiedä vaikka joskus jossain tapaisimme. Minua saa tulla nykäisemään hihasta ;)

      Poista
    2. Harmi että kesälomasi jää melko lyhyeksi, mutta toisaalta 8 päivää on jo ihan mukava pätkä. Etenkin sinunlaisellesi joka osaa nähdä kaunista ja kivaa melkein kaikkialta minne vain pääsi käännät. Teillä on niin upea vene, että jo pelkästään iltakahvit siellä menee pienestä lomasta.

      Saimaa on ehkä vähän kaukana 8 päivän loman viettoon - vai onko sittenkään. Jos toimii kuten viime kesänäkin, vene siirtomiehistöllä Saimaalle. Automatka Saimaalle ja takaisin vie lomasta noin 3 tuntia, jää oikein mukavasti aikaa tutustua hiukan tarkemmin vaikkapa vain Puumalan eteläpuoliseen vesistöön. Luonteri on sellainen osa jossa harva käy, mutta luonnonrauhaa etsivä ei pety. Neitvuorelta koiratkin katselevat mielellään maisemia. Ja ... Enpä nyt kuitenkaan ala luettelemaan, Itse löydetyt paikat on parhaita.

      Ai että, aurinkoiset päivät saavat jo ajatuksen niin mukavasti tuulten ja tyrskyjen maisemiin!
      - Kiiruspakolainen -

      Poista
    3. Totta, parempi se 8 päivää kuin täysin ilman lomaa :) Voi kiitos sinulle kovasti todella kauniista sanoistasi! Tässähän ihan punastuu ;) Minua houkuttelisi kovastikin Saimaalle pääsy, mutta tuo herra kippari on päättänyt, että tänä kesänä hän pysyy merellä. Suuntana on Turun saaristo ja saan kuulemma suhailla autolla kohti Högsåraa, josta olen lukenut monesta blogista todella positiivisia ja jopa ylistäviä juttuja. Siellä sitten vissiin ensi juhannusta vietetään.........Luonteri ja Neitvuori laitettu muistiin takaraivoon, kiitos vinkeistä! :) Tuuleen ja tyrskyihin pääsyä odotellessa kiitän sinua vielä ihanista kommenteista ja toivotan sinulle aurinkoista viikon jatkoa! :)

      Poista
  6. Maailman kaunein saaristo - ei Turun saaristo arvoaan ansiotta ole saanut. Varmasti elämyksellisiä hetkiä saatte kokea sielläkin, en epäile yhtään. Ylipäätään hienoa että kipparisi on suostunut Saimaata edes kokeilemaan, omassa työyhteisössäni yksikään toinen purjehtija ei siihen ole "alentunut". Puoli totuutta lienee se että pelkäävät rouviensa tykästyvän niin että aina on lähdettävä takaisin sinne pusikkoon purjehtimaan. Tiskivesiin lillumaan. Savolaisia vääräleukoja kuuntelemaan.

    Kohta koittamaan luistelua luonnonjäällä, ilo on otetta irti vesistöstämme jäidenkin aikana. Viikonloppuna ehtii ehkä auringonpaisteenkin merellä näkemään. Jään seuraamaan blogiasi, kuinka kauniina mahdatkaan kevään kamerasi läpi nähdä.
    - Kiiruspakolainen -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha! Saatoit osua varsin lähelle napakymppiä arveluissasi ;) Tiskivesissä lilluminen norppien kanssa oli ainakin meidän mielestä todella mukavaa! Meillä on vasta neljä yhteistä veneilykesää takana, mutta ennakkoluulottoman kipparini kanssa ollaan tehty reissuja jo vähän sinne sun tänne. Toissa kesänä nähtiin pieni siivu Turun saaristosta ja vuonna 2011 oltiin ensimmäistä kertaa Saimaalla ja se kyllä vei meidän sydämet kertaheitolla :) Kuulostaa ihanalta tuo luonnonjäällä luistelu! Tultiin juuri kävelyltä Kotkansaarelta ja ihailtiin kuun valossa todella kauniilta ja sileältä näyttävää meren jäätä. Olisi tosi hienoa, jos aurinko näyttäytyisi viikonloppuna, sillä "valohoito" tulisi kyllä tarpeeseen! Tosi kiva että jäät seuraamaan blogiani ja toivon sinun viihtyvän kuvieni ja juttujeni parissa :)

      Poista