maanantai 1. heinäkuuta 2013

Sadepäivän supinoita

Savonlinnassa vietimme kolme helteistä päivää lähinnä uiden, lukien, koiria uittaen ja kävellen pääasiassa aamuisin ja iltaisin, jolloin ei ollut niin tukahduttavan kuumaa koirillakaan. Ukkosmyrskyäkin saimme seurata turvallisesti sataman suojassa ja kyllä oli ukkosherran järjestämä show hienon näköistä ja myös vaikuttavan kuuloista. Koirat eivät onneksi pelkää ukkosta ja nukkuivatkin kaikessa rauhassa koko myräkän ajan omilla lempparipaikoillaan :)

Anteeksi laatu, kuva on napsaistu vanhalla pokkarilla.

Tänään on vietetty Puumalan vierasvenesatamassa sadepäivää. Pyykkiä pesimme aamupäivällä kaksi koneellista ja mikä ihaninta, täällä on myös kuivausrumpu, joten nyt löytyy sekä puhdasta, raikasta ja mikä parasta, kuivaa päällepantavaa! Veneillessä tällaisista kotiolojen itsestäänselvyyksistä osaa iloita aivan toisella tavalla :)

Venettä on myös vähän siivoiltu ja tavaroita sekä varsinkin vaatteita järjestelty kaappeihin ja koreihin. Minä varsinkin olen todella taitava levittämään kamppeeni ympäri venettä ja jostain syystä ne eksyvät hyvin usein vielä aivan epäloogisiin paikkoihin ja sitten kiukuttaa kun mitään ei löydä ;) Olemme myös ratkoneet ristisanatehtäviä ja sudokuja sekä luin myös Miika Nousiaisen Metsäjätin tänään loppuun. Ajatuksia herättävä kirja, suosittelen.

Olen viime aikoina huomannut useasti miettiväni ja pohdiskelevani monenlaisia asioita ja varsinkin omaa ja läheisteni elämää. Nykyinen ikäni ja eräänkin (nyt jo entisen) ystävän negatiivinen asenne ja ikävä käytös ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa näihin pohdintoihin. Joka tapauksessa olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että kyllä tämä elämä on hyvin pitkälti asennekysymys.

Olen viimeiset kuusi vuotta Kotkassa asuessamme tehnyt pääasiassa osa-aikatöitä ja ollut välillä työttömänä. Opiskelupaikatkin ovat kiven alla, varsinkin tämän ikäiselle, parasta ennen päiväyksen reippaasti ylittäneelle naiselle. Omasta mielestäni olen todella erinomaisessa työiässä, sillä motivaatiota löytyy, takana yli 25 vuotta työkokemusta, ei terveysongelmia, ei lastenhoito-ongelmia, enkä takuuvarmasti enää lisäänny :D mutta jokin mättää ja pahasti ja sitten vielä puhutaan työurien pidentämisestä, vaan eipä siitä tässä sen enempää.
Rahahuolia on luonnollisesti ollut ja niitä tulee aina olemaankin, mutta olen pyrkinyt keskittymään tilanteen hyviin puoliin: vähemmän töitä tarkoittaa vähemmän rahaa, mutta enemmän aikaa. Vähemmän rahaa tarkoittaa myös vähemmän tavaroita ja ulkoista materiaa, mutta sisäinen rauha ja tunne-elämykset ovat entisestään lisääntyneet vai pitäisikö sanoa voimistuneet. Olen oppinut olemaan kiitollinen siitä paljosta mitä minulla jo on ja osaan keskittyä nauttimaan niistä kaikista, enkä haikaile kaiken sen perään, mitä vielä puuttuu. Ikuisesti haaveilen, mutta positiivisessa mielessä ja ovathan haaveenikin vuosien myötä muuttuneet paljon realistisemmiksi, joten saattaapa niistä jokunen vielä joskus toteutuakin ;)

Terveys on myös sellainen asia, joka ei ole itsestäänselvyys ja siitä pitää osata olla kiitollinen. Kaikenlaista pientä kremppaahan sitä alkaa meikäläiselläkin jo kropassa olemaan, välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta onneksi ei mitään vakavaa. Omat vanhempanikin ovat vielä todella hyvässä kunnossa ja tulevat toimeen ihan omillaan omassa kodissaan. Kaikilla ei valitettavasti ole asiat todellakaan näin hyvin.

Lapsillanikin on kaikki perusasiat paremmin kuin hyvin. Molemmat tyttäreni saivat opiskelupaikan ja heillä on päämääriä ja suunnitelmia ja he ovat erittäin tunnollisia ja ahkeria. Olen heistä todella ylpeä ja iloitsen heidän puolestaan koko sydämestäni, kuten tietenkin jokainen lapsiaan rakastava äiti ja isä tekee.

En oikein ymmärrä sitäkään, miksi ihmisten on lokeroitava itsensä ja toisensa, arvioitava omaa ja toisten elämää ja vielä vertailtava niitä toisiinsa. Ketä ja mitä se hyödyttää? Minä ymmärrän jo vihdoinkin olla vertaamatta itseäni muihin ja uskallan jopa olla oma itseni. Joitakin se tuntuu ärsyttävän, mutta sehän on heidän ongelmansa, ei minun. En tietenkään aina jaksa olla näin positiivisella asenteella liikenteessä, heh, ei liene yllätys ja toki sorrun välillä marisemaan ja valittamaan "surkeaa" elämääni, mutta sehän on vain ihmimillistä. Jokainen päivä on kuitenkin uusi mahdollisuus ja jos joku ei ole jo huomannut, niin vanhat ja kliseisetkin sanonnat ovat kovasti minun mieleen, mutta usein niissä piilee totuus tai edes totuuden hiven ;) Oppia ikä kaikki, eikös niin? :)

Tällä hetkellä aivan konkreettisesti nautin Saimaan vesillä lomastamme rakkaan mieheni ja tietysti myös ihanien koiriemme kanssa. Tässä omasta mielestäni rauhoittavia ja hyvän mielen tuovia kuvia reissultamme, jonka viimeinen viikko on parhaillaan menossa. En laita kuvatekstejä, jokainen tehköön omanlaisensa mielessään :)



















6 kommenttia:

  1. Kesä on nostattanut pintaan ajatuksia. Kuten sanoitkin, niin monesti asiat ovat asennekysymyksiä. Positiivisena jaksaa varmasti pidempään.
    PS. Aivan suloinen tuo norppakuva tuolla lopussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän aikaa, enemmän ajatuksia ;) hih, kaikkea sitä pieni ihminen pohtiikin. Supersuloisen norpan näin ihan livenä tällä reissulla. Edellisessä postauksessa on enemmän juttua uteliaasta, leikkisästä norpasta :)

      Poista
  2. Ihania kuvia! Ja muutenkin postaus.

    VastaaPoista
  3. Ensinnäkin nautinnollista lomaa ja toiseksi juuri näin se on; se on se asenne mikä ratkaisee. Ihana postaus. Tänään olen päättänyt olla onnellinen ;-) "Älä odota täydellistä hetkeä vaan tee hetkestä täydellinen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos!! <3 :) Huomenna kotia kohti, mutta paljon ihania muistoja tälläkin reissulla saatiin aikaiseksi ja kotiin on mukava onnistuneen loman jälkeen palata :)

      Poista