torstai 27. kesäkuuta 2013

Saimaa, osa 7

Lomaa takana lähes 3 viikkoa ja aika tuntuu lentäneen kuin siivillä, mutta niinhän se aina kun on oikein mukavaa. Valamosta lähdimme liikkeelle taas aamusella noin yhdeksän maissa. Juhannuksena alkanut helle jatkui ja jatkuu edelleen ja uimassa ollaankin käyty koko porukka todella monta kertaa päivässä ja vielä yölläkin juuri ennen nukkumaanmenoa. Ihanaa kun on puhtaat vedet missä uida! Vieläkään ei muuten yhdessäkään retki- eikä palvelusatamassa ole ollut ruuhkasta tietoakaan ja olemme useimmiten jopa saatu valita paikkamme, kuten Heinäveden Kermanrannassakin.

Heinäveden kirkko 
Pojat odottavat uimaanpääsyä Kermanrannan laiturilla

Kermanrannasta löytyy uimaranta uimahyppytelineineen ja hämmästeltiin kuinka meidän mielestä yllättävän nuoretkin hyppivät jos jonkinmoisia uimahyppyjä telineeltä ja osa vieläpä ylimmältä tasolta, hui kauhistus!!
Naureskelin kyläkaupalla kun kolme poikaa (iät ehkä noin 10-12v) olivat tulleet jäätelöostoksille ja kassajonossa sitten vertailivat keskenään vatsalihaksiansa ja kerskailivat vaikeilla uimahypyillä joita olivat harjoitelleet :)

Meikäläisen taso on ehdottomasti tuo alimmainen ;)

Kermanrannasta jatkoimme seuraavana aamuna Oraviin ja tässä helteiseltä ja täysin tyyneltä matkalta muutama kuva:


Kerman kanava

Liikennevalo-ohjatun sillan jälkeinen avokanava


Kauhuksemme innokkaita kuvaajia näkyi lähes joka sululla. Ei voi mitään, mutta nyt on tämä pullea täti-ihminen ikuistettu hikisenä, pienessä helleasussa lierihattuineen koukkimassa köysiä sulun seinämiltä puoshaan avulla. Toivon salaa, että ne kuvat tuhoutuvat.......erittäin suurella todennäköisyydellä kuvaaja ne tuhoaakin, kun tajuaa mitä on mennyt ikuistamaan! Anteeksi, mutta nyt palataan kauhukuvista taas kauniisiin maisemiin :)


Vihonvuonteen kanava

Oravissa lähinnä uitiin koko iltapäivä, mitä nyt kaupassa piipahdettiin täydentämässä jääkaapin sisältöä. Aamusta taas lähtö kohti Savonlinnaa ja hautova, todella kuuma keli sai vaatteet jo heti huoltolaiturissa liimautumaan ihoon kiinni. Tankattiin molemmat tankit piripintaan ja tyhjennettiin septi ja eikös vaan joku papparainen mokoma ehtinytkin sinä aikana kiinnittämään veneensä aivan meidän veneen perän taakse huoltolaituriin! Olisihan satamassa ollut ehkä noin 20 metriä vapaata kylkikiinnitystilaa, sekä 15 aisapaikkaa, jotka on varattu nimenomaan pienempiä veneitä varten. Noh, kuulantyöntäjän pohkeillani ja moukarinheittäjän hauiksillani sain toimitettua sen verran keulapotkurin virkaa, että saimme paatin pois pinteestä ja pääsimme matkaan, mikäli mahdollista, entistäkin hikisempänä ;)

Riemulla ei kuitenkaan ollut rajaa kun noin tunnin ajomatkan jälkeen näin peilityynen järven pintaan nousevan jotain sanoinkuvaamattoman suloista! Sain kuin sainkin itseni hillittyä, etten alkanut kiljumaan ja kimittämään kuten innostuessani tapanani on, noloa, tiedän! Mieheni pysäytti veneen, teki täyskäännös ja hiljaa, lähes tyhjäkäynnillä livuimme hitaasti takaisin..... ja siinä se taas oli! Se katseli meitä uteliaana, sukelsi veneen alle ja nousi toiselta puolelta taas pintaan meitä ihmettelemään. Meni hetki ennen kuin edes tajusin että siitähän täytyy saada kuva! Kuvien laatu on huono, mutta kyllä niistä sentään tunnistaa tämän suloisen saimaannorpan.  Katsoin sitä silmiin, vilkutin hyvästiksi ja kehotin pysymään kaukana verkoista. Liikuttavan ihana hetki ja hei, nyt olen nähnyt saimaannorpan ihan ilmielävänä :) Toivottavasti en viimeistä kertaa......



Nyt keikumme veneessä Savonlinnan Törninpyörän vierasvenelaiturissa. Tuuli on kohtalainen ja tänään kaksi ukkoskuuroa on pyyhkäissyt kaupungin ylitse, joten nyt on vaihteeksi viileää. Ei tarvitse hikoilla helteen eikä myöskään savolaisten pappojen takia ;)

En ehkä saa unta ensi yönä kun olen niin innoissani tästä kaikesta......ja varsinkin saimaannorpasta!

Leppoisaa loppuviikkoa kaikille!


11 kommenttia:

  1. Oi ihanaa, näit norpan! Minä en ole vielä päässyt norppaa bongaamaan. Mies näki kerran mutta se sukelsi pois näkyvistä ennenkuin minä sen näin.Upeat kelit ovat olleet. Me jatketaan huomenna matkaa Kuopista pohjoiseen Tahkon reittiä pitkin. Miehen tyttären perhe valtaa veneen maanantaina ja me jatkamme matkaa nelipyöräisellä menopelillä. Onneksi on edessä vielä viikko mökillä ennenkuin palaamme kotiin. Tuntuu kyllä että matkaa olisi jatkunut jo vaikka kuinka kauan. Vesillä ollessa ajan merkitys häviää kun ajan mittarit ovat kutakuinkin auringon nousu ja-lasku!Toivottavasti saatte rauhallisen yön Savonlinnassa. Täällä Kuopissa ukkonen jyrisee koko ajan. Me pakenimme sitä hotelliin ja jätimme veneen keikkumaan satamaan!Satamaan iski kunnon myrräkkä ja kaatoi satamaravintolan terassin katon ja viskeli kalusteet minne sattui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelit on olleet todella upeat ja tämä on ollut ihanin venereissumme ikinä :) Norpan kanssa kohtaaminen oli todella hieno kokemus! Se oli tosi utelias ja kiersi veneemme ympärillä välillä sukeltaen ja pulpahtaen pintaan aina eri kohdasta ;) Suloinen kaveri kertakaikkiaan. Onpa ihanaa että pääsette vielä viikoksi mökille jatkamaan lomaa. Vesillä ajantaju tosiaankin jollain tapaa katoaa täysin ja tuntuu että olisi ollut reissussa paljon kauemmin kuin todellisuudessa onkaan ollut. Hui kauhistus! Siellähän on ukkonen riehaantunut vallan ärjyksi. Ei kiva. Toivottavasti pian rauhoittuu. Hyvät yöt sinnekin ja oikein mukavaa mökkiviikkoa teille :)

      Poista
  2. Jälleen upeita kuvia ja hienoa järvimaisemaa. Liian tyyntä purjehtijalle, mutta omalla tyynellä tavalla nättiä. Norpan kohtaaminen on kyllä todella magee juttu. Pitää näyttää vaimolle. Hän haaveili kohtaamisesta kun kiersimme aikoinaan Järvi-Suomea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marko! :) Ensimmäisenä viikkona nähtiin vielä purkkareita purjehtimassa, mutta Heinäveden reitillä ei purkkareita nähtykään, paitsi yksi ainoa ja sekin ilman mastoa ;) Suuremmilla selillä ovat saattaneet päästä purjeillakin etenemään, mutta eipä noissa kapeissa ränneissä ole muuta vaihtoehtoa kuin koneella mennä jurmuuttaa. Norpan kohtaaminen tosiaan oli huikean hieno kokemus. Sydämessä ihan sykähti kun se monta kertaa nousi pintaan meitä katselemaan. Harmi kun tajusin kaivaa kameran esiin vasta kun se oli jo mennyt kauemmas, mutta kyllä noistakin otoksista kaverin sentään tunnistaa ;)



      Poista
  3. Oiiiii äiti tuo mulle norppa!! :) <3 T. Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sen pingviinin seuraks? ;) Ala norppakummiksi. Aletaan molemmat! Pienelläkin summalla voi auttaa :)

      Poista
    2. Hahahah joo jätetään norpat Saimaalle, pingviini vois tulla mustasukkaseksi ;) Joo norppakummi kuulostaa hyvältä :)

      Poista
  4. Me ollaan tulossa/menossa Saimaalle tänä kesänä. En malta odottaa. Valitettavasti ei paljon purjeita pääse siellä tuulettamaan, mutta odotan niitä puhtaita vesiä, lyhyitä etäisyyksiä ja siis... Odotan! :) Minä kiitän ja kumarran näistä kaikista sinun postauksista tasapuolisesti. Kynä on käynyt ja muistiinpanoja on tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa! Odottavan aika on pitkä, mutta toivottavasti odotus palkitaan! :) Juu eipä täällä purjehtimaan pääse kuin suuremmilla selillä jos tuulta riittää eikä nyt kahteen viikkoon ole paljoa tuullut. Itse olen nauttinut todella paljon uimisesta näissä kirkkaissa, puhtaissa vesissä ja ihmisten ystävällisyydestä sekä siitä, että täällä ei kellään tunnu olevan kiire mihinkään :) Aivan mahtavaa jos näistä mun reissuhöpinöistä on iloa jollekin! :) Kiitos ihanasta kommentista ja oikein hyvää Saimaan lomaa sinulle!

      Poista
  5. Ihana norppa, sellainen olisi niin ihana nähdä! Kauniita maisemia ja kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna! Mä olen vieläkin ihan fiilareissa pikkuisen norpan näkemisestä. Tämän loman ehdoton kohokohta :)

      Poista