sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Mietteitä muumien tapaan

Onnea vielä kerran isä! Eilen vietimme hänen syntymäpäiväänsä ja kävimme porukalla syömässä ja vähän shoppailemassakin. Iittalan myymälästä mukaani tarttui kaksi muumipappa-aiheista lasia ja siitä tulikin mieleeni kirjoitella ihanista muumeista ja heidän mietteistään :)
Muumipapassa ja isässäni on muuten paljon samaa: Kumpikaan ei juuri koskaan hermostu ja molemmat osaavat ottaa elämän tuomat haasteet vastaan rauhallisella ja pohdiskelevalla asenteella. Molemmat ovat myös vanhoja merenkävijöitä, jotka mielellään muistelevat ja kertovat tarinoita menneistä.

En todellakaan tiedä keneltä olen tämän tulisen tempperamenttini perinyt, mutta sillä nyt ei oikeastaan ole edes mitään merkitystä. Hyvin usein olen kuitenkin toivonut olevani  paljon tyynempi ja rauhallisempi, mutta totuus on kuitenkin se, että valitettavan monta kertaa olen onnistunut äkkipikaisuuksissani laukomaan typeryyksiä ja olemaan ilkeä, aivan kuten kiivasluonteinen Pikku Myy.

Tässä muutama hauska lausahdus tältä pikkuiselta tuittupäältä:

"Minä en siedä sitä, että toiset nukkuvat, kun minä olen hereillä, vaikka ei päinvastoinkaan ole lainkaan hyvä."

"Minä en jätä huomiseen mitään, minkä voin tehdä tänään."

"Kukaan ei saa minua tänään kiinni. Minä viuhun kuin myskytuuli!" 

"Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan."




"Välistä täytyy olla vihoissaan, jok'ikisellä Nyytillä on oikeus suuttua. Mutta Muumipappa on vihoissaan väärällä tavalla. Hän ei puhalla mitään ulos, hän vetää kaiken sisään."
Tämäkin Pikku Myyn lausahdus on täyttä totta, sillä vihaa ei saisi padota sisälleen. Useimmiten se vain kasvaa liian suuriin mittasuhteisiin ja saattaa ykskaks ryöpsähtää ulos aivan liian suurella voimalla ja usein myös aivan väärässä paikassa sekä aivan väärään aikaan.
Onhan se myös niin, että jaettu ilo on vähintäänkin kaksinkertainen ilo, joten toki myös jaettu suru, niin kuin vihakin on todetusti helpompi käsitellä, kun sen jakaa jonkun toisen kanssa. Ystävillä ja ystävyydellä on iso rooli tässäkin asiassa.

Tässä Nuuskamuikkusen ajatuksia:

"Hänellä oli suuri suku ja paljon tuttavia, katsos, tuttavia voi olla kuinka paljon tahansa, vaikka ei olekaan yhtään ystävää."

"Pidä varasi ettet päästä asioita kasvamaan liian suuriksi."

"Nojaa. Eihän sitä aina voi olla ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi."

"Kiitoksia paljon, mutta tulin juuri ajatelleeksi miten vaarallista on rasittaa itseään liialla omaisuudella."




Noista laseista minulle tulee mieleen ensimmäisenä tietenkin isä ja mm. se, kun hän teki ihan itse siskoni nukkekotiin kalusteita sekä valaisimet sähköineen joka huoneeseen! Tuolloin en vielä ollut hurahtanut majakoihin, sillä muuten olisin taatusti pyytänyt isää rakentamaan minulle sellaisen. Se olisi varmaan ollut pienoismalli Bengtskäristä, koska se oli ensimmäinen merellä näkemäni majakka, joka teki vaikutuksen minuun ja herätti kiinnostukseni kaikkia majakoita ja niiden suojelua kohtaan.




Isäni suoritti armeijan Upinniemen laivastossa ja hänen tarinoita kuunnellessa ja vanhoja mustavalkokuvia katsellessa, tunsin kateutta ja kiukkua, koska en ollut poika, enkä pääsisi koskaan laivastoon. Olisin isäni lailla halunnut oppia merenkulkua ja päästä tarttumaan merivoimien alusten ruoriin. Tyttöjen elämä tuntui paljon tylsemmältä, hah! Elämä on myöhemmin osoittanut miten väärässä olinkaan.....tässäkin asiassa ;)

Muumikirjoja luin ahkerasti myös omille lapsilleni heidän ollessaan pieniä. Jokaikinen jakso tuli katsottua ensin tv:stä ja myöhemmin ehkäpä satoja kertoja videolta ja dvd:tä. Veneillessämme tuolloin pääasiassa Espoon, Kirkkonummen ja Inkoon saaristossa, kiikaroimme usein esikoiseni kanssa majakoita ja pohdimme mikähän saari onkaan juuri se muumipapan majakkasaari. Vilkas mielikuvitus on tainnut periytyä minulta ainakin esikoistyttärelleni ja me molemmat olemme edelleen innokkaita muumifaneja. Uskoisin että yksi syy muumien suureen suosioon on se, että hahmoihin on helppo samaistua ja piileehän heidän mietteissään myös paljon viisauksia.

Tässä vielä muutama lausahdus:

Myy: "Tänä yönä minä nukun kuin tukki."
Muumipeikko: "Etkös sinä aina nuku kuin tukki?"
Myy: "Tänä yönä nukun kuin raskas tukki."

"Kuinka minä, joka olen niin järkevä, voin olla niin vähä-älyinen?" -Niisku-

"Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä." -Pikku Myy-

"Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti."
- Muumimamma-

Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet!
- Muumipappa-

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. 
- Muumipappa-

"Meren ääni on oikeastaan aika mukava." - Muumimamma-




Aivan kohtapuoliin jäät toivottavasti lähtevät ja pääsemme vihdoinkin taas kuuntelemaan meren ääntä, joka ainakin minun mielestäni on ihan parasta! :)


10 kommenttia:

  1. Tää on niin ihana ja totta joka sana <3

    VastaaPoista
  2. Ihana blogi tänään, onneksi miullakin tuo pikkumies niin saan katsoa kaikki muumit, tulevat taas uusintana, silti nauhoitan joka jakson ja katsotaan ne aina uudelleen, niin äiti kuin poika. Muumit on niin viisaita noine lausahduksineen! Samaistuin jotenkin tuohon Niiskun lausahdukseen : "Miten minä joka olen niin järkevä voin olla niin vähä-älyinen" :). Elämä on kyllä niin kivaa ylä- ja alamäkineen. Ja tuo:"ei aina ehdi olla niin ystävällinen ja seurallinen kun on niin kiire", sopi niin hyvin viikonlopun työpäivään kun tuli huono omatunto jälkeenpäin kun oli niin kiire ettei ollenkaan kerennyt olemaan läsnä potilaille siinä kiireessä kun osa töistä piti vielä jättää seuraavalle vuorolle. Plussan puolelle alkaa sää mennä joten toivoa on että kevät tulee ja piha kohta paljastuu lumikuorrutteen alta että pääsee lempipuuhaani pihan ruopsutukseen! Kivaa kevättä ja välillä hiiteen velvollisuudet!
    T.Ninsku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninsku, kiva että tykkäsit :) Muumeihin on tosiaan helppo samaistua ja valitsin sellaisia lausahduksia, jotka ovat ns. osuneet omalle kohdalle. Toivottavasti pian päästään pihalle kuopsuttamaan, sillä siinä kyllä velvollisuudet unohtuvat helposti ;) Aurinkoista kevättä sinne teille myös!

      Poista
  3. Luin vihdoin koko blogisi läpi ja kylläpä löytyi niin samantapaisia juttuja. Ja tuli kova ikävä vesille:-)Lapinkoirien kanssa myös niin samoja juttuja, retkiä vesille ja tunturiin! Ihana tuo pienempi koiruli. Sanoin miehelle että eiköhän mekin oteta meidän paappakoiralle koirakaveri! Mies on ehdottomasti vastaan, meillä molemmilla on ollut koiria niin pitkään. Sanoi että eiköhän vähän aikaa ainakin olla ilman sitten kun tästä viimeisestä aika jättää. Zorromme on nyt 11 vuotta. Liitin sinun blogisi sivupalkkiini!Blogisi on kiinnostava ja täynnä ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidamme olla jonkunsortin sukulaissieluja. Lapinkoiramme Oula on myös 11-vuotias ja tuo kleinspitz-poika Indi täyttää kesäkuussa 6 vuotta. Meillekään tuskin tulee enää koiraa, kun näistä aika jättää, vaikka vannomatta paras ;) Ihana kuulla että juttuni kiinnostivat. Tavallisella pokkarilla kuvia nappailen, mutta ehkäpä tämän blogin myötä kehityn vielä ihan oikeaksi kuvaajaksi ja hankin paremman kamerankin ;) Kiitos kommentistasi ja rapsutuksia Zorrolle <3

      Poista
  4. Löysin vasta blogisi. Täällä yksi meri-, majakka- ja muumifani :) Muumipappa ja meri on yksi suosikkikirjoistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole totta! Itse luin muumipappa ja meri -kirjan joskus lapsena ja sittemmin luin sitä omille tytöilleni. Taisin lainata sen kirjastosta tai joltain tutulta. 2 kk sitten esikoiseni osti kirjan minulle lahjaksi <3 Ihanaa, kun löytyy muitakin samoihin asioihin "hurahtaneita". Nyt menen tutustumaan sinun blogiin :)

      Poista
  5. Aivan ihania kuvia sinulla! Ja muumit ovat todella parhautta =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos sinulle Katinka! :) Muumit ovat tosiaankin ihan must-juttu meille monille ;)

      Poista