maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tarinaa tuulista ja tyrskyistä

Tänään olen vapaalla koko päivän, joten muistelenpa tässä lumisateen loppumista ja luvattua auringonpaistetta odotellessa hieman menneitä, ja saatanpa siinä samalla paljastaa vähän itsestänikin jotain.....

Koko ikäni merenrantakaupungissa asuneena, olen luonnollisesti tottunut siihen, että meren lähellä tuulee usein. Useimmiten tuulee kylmästi tai suorastaan jäätävästi, ja jostain syystä tuntuu että vastatuuleen silmät sikkurassa ja takinliepeet lepattaen on saanut tarpoa aivan liian usein. Muistan kerran jos toisenkin uhonneeni, että muutan sisäsuomeen täältä ainaisesta tuulesta ja tuiverruksesta, mutta se ajatus on jo hetken päästä unohtunut. Tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelevat merellä sekä meren äärellä hyvinkin nopeasti. Kovin on ailahtelevainen elementti, ihan niin kuin minä itsekin ;)




Tässä (keski) iässä sitä viimeistään alkaa muistella menneitä ja varsinkin niitä hyviä muistoja on kiva palauttaa mieleen. Lapsuus- ja nuoruusvuosilta on kertynyt paljon todella ihania lomamuistoja ja ehdottomasti parhaimpien joukosta löytyy Tammisaaren saaristossa vietetyt kesälomaviikot. Meren rannalla, pienessä punaisessa vuokramökissä kävimme pikkusiskoni kanssa lähinnä nukkumassa, sillä kaikki päivät kuluivat mm. uiden, usein niin pitkään että hampaat kalisivat ja huulet sinertyivät ja äiti "pakotti" meidät rantakallioille lämmittelemään. Silloin ei ollut muuten sinilevästä tietoakaan!
Toinen suosikkipuuha oli väylällä kulkevien moottoriveneiden kiikarointi ja kumpi meistä ensin teki havainnon, huusi AALTOJA, jolloin kilpaa rynnistimme soutuveneeseen, ja minä vanhempana sekä vahvempana soudin niin nopeasti kuin pystyin ja käänsin veneen sopivaan kulmaan aaltoja nähden. Siellä sitten riemusta sekä jännityksestä kiljuen aalloilla keinuttiin. Aikuisena omien tyttärien kanssa samalla mökillä ollessamme naureskelin, miten lähellä rantaa me olimmekaan keinuneet. Lapsena tuntui siltä, että soudettiin pelottavan kauas, aavalle ulapalle ja suuriin aaltoihin ;)




Aina ei päästy uimaan tai soutamaan, sillä aurinko ei meidänkään lapsuudessa sentään ihan koko kesälomaa paistanut, mutta ei meitä sisällä ihan helposti saanut pysymään huonollakaan säällä. Isäni, taitavana merenkävijänä teki säähavaintoja merenpinnan, aaltojen, pilvien ja tuulen suunnan ym. perusteella ja lumoutuneena kuuntelin hänen mielenkiintoisia selostuksiaan. Laiturinnokassa oli myrskysäällä myös mukavaa seisoskella ja kiikaroida merelle. Monesti vain ihailimme tyrskyjä, jotka paiskautuivat laituria ja rantakiviä päin roiskien vettä korkealle.

Äidin kanssa ongimme lähes joka päivä, ja kasvimaan kompostista kaivoimme syöteiksi kastematoja. Mikään ei maistunut paremmalta kuin itsepyydetty kala. Eniten taisimme saada ahvenia ja lahnoja. Päivittäin ulkoilutimme tietenkin myös koiraa metsässä ja loman ajankohdasta riippuen tuomisina saattoi olla mustikoita, puolukoita, karpaloita tai sieniä, joista äiti sitten loihti monenlaisia herkkuja ruokapöytäämme.
Kiinnostus ja kunnioitus, sekä ikuinen rakkaus merta ja luontoa kohtaan on siis syntynyt jo varhaisessa lapsuudessani ja siitä suuri kiitos kuuluu vanhemmilleni!




Tuulta ja tyrskyjä on elämässäni riittänyt myös henkilökohtaisella tasolla, vaikka seesteisestä ja tyynestä elosta sitä enimmäkseen haluaisikin nauttia. Sellaista se elämä on, ja vastoinkäymiset luonnollisesti kuuluvat asiaan. Osa elämän karikoista on varmaan ihan oman tempperamenttisen ja räiskyvän luonteeni aiheuttamia, mutta onneksi meno ja meininki on ajan myötä jonkin verran tasaantunut. Nykyisen (toisen) aviomieheni mielestä olen yhteisen taipaleemme aikana huomattavasti "kesyyntynyt" ;) Mieheni taitaa kyllä olla melkoisen taitava käsittelemään tätä kuohahtelevaa luontoani, kauniisti asian ilmaistakseni. Osan tuosta luonteen tasaantumisesta luulen (ja toivon) johtuvan iän mukanaan tuomasta viisaudesta ;)

Edelleenkin lumisateen loppumista ja sitä luvattua auringonpaistetta odotellessa, toivotan hyvää alkanutta viikkoa kaikille!



2 kommenttia:

  1. Paperitukun sauna Snekussa oli kyl ihan parasta :D Ah namps sanoi Hessu!

    VastaaPoista
  2. Jep! Ja niin sanoisin minäkin jos sinne vielä joskus pääsisin :)

    VastaaPoista