maanantai 9. syyskuuta 2019

Ainutkertaisia auringonlaskuja

Vietimme viikonvaihteen Rankin saaressa, ja silmieni eteen avautuneet merimaisemat saivat minut jälleen kerran tuntemaan suurta kiitollisuutta siitä, että saamme elää näin upean ja ainutlaatuisen luonnon äärellä. Saaristoluonto sykähdyttää itseäni aina yhtä takuuvarmasti ja vahvasti, mutta toki armaasta isänmaastamme löytyy lukematon määrä muitakin maisemia, jotka lumoavat kauneudellaan.

Selailin tässä eräänä päivänä luontokuvia, joita olen viimeisen kymmenen vuoden aikana ottanut, ja täysin ennalta arvattavasti tuli todettua, että merimaisemakuvia löytyy eniten. Metsä on minulle myös tosi tärkeä paikka, mutta jostain syystä olen kuvannut sitä valitettavan vähän. Hämmästyin myös hieman sitä, ettei auringonlaskukuvia ole lähellekään niin paljon kuin ennalta muistelin, sillä minusta tuntuu, että jos jotain vesillä ollessamme kuvaan, niin nimenomaan juuri niitä :) 

Huolimatta siitä, että varmaan lähes jokaisen valitsemani kuvan olen blogissa jo aiemmin julkaissut, päätin julkaista kymmenen veneilykauden aikana ottamieni auringonlaskukuvien joukosta tässä ne kaikkein kauneimmat ja itselleni merkityksellisimmät. Olkoon tämä kuvakollaasi kunnianosoitukseni niin menneelle kesälle, kuin kauniin kotimaamme arvokkaalle ja äärettömän tärkeälle luonnolle. 




























Joskus seuraan varjoa,
joskus aurinkoa,
joskus tuulen kertomaa,
joskus veden virtaamaa.
Joskus riittää pieni hetki
hetki valon värinen.

-Eija Lahti-

torstai 29. elokuuta 2019

Karavaanari, kaikkien kaveri

Kolme ensimmäistä lomaviikkoa tuli vietettyä perinteisesti merellä veneillen, ja nautimme reissusta tälläkin kertaa todella paljon. Lämmintä riitti, joten kolmannella viikolla alkoi sinilevä lisääntyä suorastaan räjähdysmäisesti. Lopulta levämössön keskellä kulkeminen alkoi tympimään niin paljon, että käänsimme paatin keulan kohti kotivesiä, missä tilanne oli aavistuksen parempi. Uimaan ei silti ollut useimmissa paikoissa mitään asiaa, joten neljäs viikko vierähtikin ruorin sijaan rattia pyöritellen.
Vuokrasimme hetken mielijohteesta asuntoauton, jonka kyytiin siirsimme paatista kaikki tarvittavat varusteet astioista ja vuodevaatteista lähtien. Tunnin urakoinnin jälkeen paattimme kellui ehkä aavistuksen ylempänä ;) Auton jousitus taisi sen sijaan joutua melko koville, mutta yllättävän hyvin kaikki tarpeellinen kuitenkin kyytiin mahtui. Tämä oli positiivinen yllätys itselleni, varsinkin kun kyseinen auto oli n. 3 metriä lyhyempi ja metrin kapeampi kuin 10m pitkä ja 3,4m leveä paattimme. Olisimme toki vuokranneet isomman auton, mutta näin lyhyellä varoitusajalla oli melkoinen onnenpotku, että meille ylipäätään auto löytyi.
Matkanteko tuntui heti hyvin kotoisalta ja mukavalta, olemmehan kumpikin olleet aina kiinnostuneita autoista ja autoilusta. Olemme myös sitä kautta aikoinaan tavanneet toisemme, joten fiilis oli kuin ensitreffeillä konsanaan kun tämän "koppiauton" kyytiin kipusimme ;)
Kiire jätettiin tälläkin kertaa kyydistä, ja moottoriteitä vältellen ajoimme kauniita maisemareittejä valitsemiimme kohteisiin. Järvimaisemat toivat ensimmäisinä mieleemme Saimaalle tekemämme venereissut upeine sinivalkoisine "suomifilmi-maisemineen" ja puhtaine uimavesineen.
Saimme kahdelta karavaanaripariskunnalta kutsun tulla tutustumaan heidän omiin suosikkikohteisiin, jotka tietenkin otimme ilolla vastaan. Saunoimme, uimme ja nautimme hyvästä seurasta sekä kauniista järvimaisemista. Kiitos rakkaat karavaanarikaverimme ikimuistoisista yhteisistä hetkistä kanssanne. Oma asuntoauto siintää jo haaveissa, mutta vielä en ole valmis luopumaan vanhasta, mutta sitäkin rakkaammasta paatistamme, enkä näistä merellisistä sielunmaisemistani, vaikka voihan niitä sielunmaisemia olla useampiakin, eikö?













Lauantaina olisi tarkoitus lähteä siskon kanssa saareen viettämään muinaistulien yötä, jos vaan tästä sitkeästä flunssasta siihen mennessä tokenen. Lämpöisiä ja lempeitä elokuun viimeisiä päiviä toivottelen teille kaikille!

-ansku-

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Tunnelmasta toiseen

Mennyt loma osoitti jälleen kerran sen, miten suuri merkitys luonnolla on meidän kaikkien hyvinvointiin. Luonto antaa meille niin valtavasti hyvää, mutta miten me luomakunnan "viisaimmat" voimme yhä edelleen kohdella sitä näin huonosti? En ole yksin ajatusteni kanssa, sillä lähes päivittäinen puheenaihe satamissa oli mm. itämeren saastuneisuus ja sinilevän määrä. Valtaosa veneilijöistä tuntuu siis olevan hyvinkin huolissaan nykytilanteesta, mutta aina löytyy myös niitä, jotka ovat sitä mieltä, ettei meidän teoilla tai tekemättä jättämisillä ole mitään merkitystä. Eräskin mies totesi, että yksilökohtaisesti vaikutus on aivan mitätön, "kuin pisara meressä."

Ymmärrän tuon turhautumisen, mutta me ihmiset itse olemme tämän kaiken pahan alku ja juuri, joten meidän on yritettävä pelastaa se, mikä vielä pelastettavissa on. Meiltä jokaiselta vaaditaan sitoutumista sekä luontoon, että toisiin ihmisiin. Yksin emme aina ole kovinkaan vahvoja, mutta yhteisöllisyydessä on voimaa. Kokemus siitä, että muutkin toimivat ekologisesti kestävämmän tulevaisuuden puolesta, vahvistaa niin omaa kuin myös kanssaihmisten käyttäytymistä, sekä ylläpitää motivaatiota ja positiivista asennetta.

Moni on nyt viime päivinä kysynyt miten lomani meni? Oliko sää kaunis ja lämmin? Olen vastannut kaikille, että loma meni todella hyvin. Rentouduin ja nautin luonnonrauhasta sekä kiireettömyydestä. Nautin myös mitä kauneimmista maisemista, liikaa keleihin keskittymättä, niin hyvässä kuin pahassa ;)
Kerroin myös, etten lopulta enää kestänyt jatkuvasti lisääntyviä levälauttoja, joten vuokrasimme matkailuauton, ja vietimme viimeisen lomaviikon puhtaissa järvivesissä pulikoiden. Lisää tästä toisenlaisesta lomanjatkosta seuraavassa postauksessa.

Tässä vielä tunnelmia kolmeviikkoisen veneilyloman puolivälin paikkeilta:




























"Niin paljon on eläin ihmistä viisaampi, ettei se ota enempää kuin tarvitsee. Ihminen ei edes tiedä, mitä tarvitsee." 

-Demokritos-

maanantai 5. elokuuta 2019

Muistojeni maisemissa

Veneilyloma on edennyt hieman yli puolenvälin ja kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Leppoisa etenemistahti on sopinut rentoon ja rauhalliseen lomanviettoomme erinomaisesti. Vanha ja hidas putput-paattimme kuljettaa meitä varsin verkkaiseen tahtiinsa määränpäästä toiseen, joten olemme yöpyneet lähes joka kohteessa mieluusti kaksi tai kolmekin yötä. Haluamme nimittäin molemmat, että aikaa jää muuhunkin kuin kohteesta toiseen siirtymiseen. Ja jos koiruuksilta kysyttäisiin, niin uskoisin niiden olevan kanssamme täysin samaa mieltä ;) Saimme jo yövieraitakin, kun kipparini vanhempi tytär ja pieni tyttärentytär saapuivat viettämään vapaitaan kanssamme. Ihan parasta 

Nämä jo lapsuuteni ajoilta tutuiksi ja tärkeiksi tulleet saaristomaisemat herättävät eloon lukuisia mieluisia muistoja. Näihin maisemiin liittyy niin monia ihania kokemuksia lapsuus- ja nuoruusvuosiltani, että jo siitä syystä tunnen oloni täällä aina kotoisaksi ja levolliseksi. Saariston suojaisassa sylissä on pienen ihmisen hyvä olla. Nämä merimaisemat ovat minun sielunmaisemiani. Meri on minulle se ensimmäinen koti, ja jonain päivänä myös se viimeinen.




























Niin kuin meri on ihmisen elämä,
tyynet ja tyrskyt siinä vaihtelevat,
ja vaahtopäiden vaimentuessa
kimaltelee aurinko kirkkaampana
kuin koskaan.
Uljaasti ja täysin purjein
on elämän merelle uskallettava mennä,
sillä kootuin purjein
satamassa lepäävä laiva
on vain surullinen sivustakatsoja
elämän suuressa seikkailussa.

-Raili Malmberg-

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Helteistä heinäkuuta

Viikko ja kaksi päivää veneilylomaa nyt takana, ja kahden ensimmäisen lomapäivän tuulet sekä sateet olivat melkein tyystin unohtuneet, ennen kuin nyt aloin asiaa oikein miettimään. Helteisessä ja lähes täysin tyynessä säässä olemme saaneet viettää viimeiset seitsemän päivää, eikä loppua ole näkyvissä. Aina liikkeellä ollessa merituuli on vilvoittanut mukavasti meitä kaikkia, mutta suojaisissa satamissa on ajoittain ollut turhan kuumat oltavat.

Yöt ovat olleet ihanan viileitä, ja juuri tällä hetkelläkin veneen avonaisista sivuovista käy pieni, vilvoittava tuulenvire. Päiväsaikaan on kaikissa ikkunoissa verhot edessä ettei aurinko pääse porottamaan, ja erinäisiä aurinkosuojia on myös veneen ylle viritelty, joten veneen sisätiloissa on lämpötila pysynyt suht sopivana.

Koirien kanssa on kävelty lähinnä aamuisin ja iltaisin, tai jopa keskiyön tunteina, sillä lämpötilat ovat keikkuneet +26 ja 30 asteen välillä, eikä pilviäkään ole taivaalla juurikaan näkynyt. Uitu on, ja paljon, ihan joka päivä. Koiratkin ovat päässeet uimaan, ja silloin kun emme ole olleet täysin varmoja veden puhtaudesta, niin olemme viilentäneet koiria suihkuttamalla niitä makealla vedellä, jolla itsemmekin aina uinnin jälkeen huuhtelemme.

Ensi viikolla helteet väistyvät hieman viileämpien säiden tieltä, ja me ajattelimme jatkaa matkaamme sunnuntaina Hankoon, maamme aurinkoisimpaan kaupunkiin :)


















Ihania heinäkuun viimeisiä päiviä teille kaikille!

-ansku-