torstai 21. marraskuuta 2019

Perhekeskeisiä päiviä

Eilen juhlistimme pienimuotoisesti esikoiseni syntymäpäivää, ja se olikin erittäin tervetullut valonpilkahdus tämän kaiken harmauden ja pimeyden keskelle. Lähes kolmen viikon ikäinen tyttövauva sai sekä meikämamman, että myös ylämummon (äitini) sekoamaan taas täysin. Lahjat, halaukset ja onnittelut ensin tyttärelleni, ja sitten suloista vauvaa sylittelemään. Isoveli huikkasikin meille jo heti ulko-ovelta, että tulkaa nyt katsomaan meidän vauvaa. Se on ihana! :)
En pysty edes sanoin kuvaamaan, miten kiitollinen olen kaikista tärkeistä, ja niin äärettömän rakkaista läheisistäni. On mahdotonta kuvitella, miten totaalisen harmaita nämä päivät olisivat ilman heitä, ihania ilon- ja valontuojiani.

Huomenna luoksemme saapuvat kipparini kuopus miehensä ja 1-vuotiaan tyttärensä kanssa. Minua harmittaa kun olen viikonlopun töissä, mutta onneksi he viipyvät sunnuntaihin saakka, niin ehdin itsekin nauttimaan heidän seurastaan. On kyllä kiva tulla töistä kotiin, jossa on taas pitkästä aikaa vilskettä ja vilinää, ja kokonainen perhe koolla 

Aurinko on näyttäytynyt täällä kaakonkulmalla viimeksi viime perjantaina, jolloin ulkoilutimme esikoiseni kanssa niin itseämme, kuin kumpaakin lapsukaista, näissä Langinkosken lumoavissa maisemissa:














Nyt meikämamman täytyy alkaa siivoamaan ja siirtää loputkin pestyt venekamppeet säilöön parvelle, jotta rakkaat pitkänmatkalaisemme mahtuvat majoittumaan pienehköön vierashuoneeseemme. Sen jälkeen taidan vielä piipahtaa paikallisessa kukkakaupassa, josko sieltä löytäisin pari näyttävää, ja ehkäpä hieman jouluistakin kukka-asetelmaa kotiamme kaunistamaan. Yritän vielä hieman hillitä jouluisten juttujen esillelaittoa, mutta nähtäväksi jää, kuinka hyvin siinä tällä kertaa onnistuin ;)

Iloa ja valoa viikonvaihteeseenne! 

-ansku-

torstai 14. marraskuuta 2019

Portimon poluilla ja peltojen pientareilla

Viime viikonvaihteessa pääsimme siskoni ja hänen miehensä kanssa rentoutumaan Kannusjärvellä sijaitsevalle vuokramökille. Tuvan ikkunoista ja terassilta avautuva järvimaisema oli kaunis ja levollinen. Laitoimme heti mökille saavuttuamme takkaan tulet, nautiskelimme lasilliset punaviiniä ja istahdimme katselemaan kaunista maisemaa. Nautimme suuresti myös ympäröivän luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta, sekä hyvistä ulkoilureiteistä, joihin kuuluu mm. Portimon polut- niminen retkeilypolusto laavuineen.

Teimme koirien kanssa mukavat kävelykierrokset hämyisten mänty- ja kuusimetsien katveessa, sekä maaseudulle tyypillisten peltomaisemien keskellä. Saimme nauttia olostamme ja elostamme kaikessa rauhassa, vailla kiirettä ja hälinää. Tyyneltä järveltä ei kuulunut pientä laineiden liplatusta lukuunottamatta pihahdustakaan, emmekä nähneet ketään muita ihmisiä missään. Tuntui kuin olisimme olleet kauempanakin korpien kätköissä, kuin vain kolmen vartin ajomatkan päässä kotoa :)

Mökin pihapiiristä löytyy myös oma laavu, sekä kesäkeittiö ja rantasauna, joten aika kului kuin siivillä ruoanlaiton, tulilla tunnelmoinnin ja saunomisen merkeissä. Pieni irtiotto arjesta ja yhteinen ajanviettomme piristi mieltä, kuten tuo hentoinen lumipeite, joka piristi myös muutoin melko harmaavoittoista maisemaa.










Seuraavana päivänä ei lumesta ollut enää tietoakaan, mutta metsässä, pehmeillä sammalmättäillä oli mukava tepastella ja nauttia happirikkaasta ja raikkaasta ilmasta. Koirat rallasivat ja riemuitsivat keskenään, ja se jos mikä tuo aina hyvän mielen myös omistajilleen. Vauhti ja valonpuute olivat liikaa meikäläisen kuvaajantaidoille, joten yhtäkään kuvaa riehakkaista koiristamme en onnistunut ottamaan. Tässä siis vain muutama metsäkuva lauantaiselta lenkiltämme.








Tätä metsää rakastan:
naavapartakuusia
suopursusoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja.
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrskyssä kohisevana.
Tätä karua
hoitamatonta.
Keloineen pahkoineen
lahorastaineen.
Tätä metsää rakastan.
Tätä maata.

-Maaria Leinonen-

maanantai 11. marraskuuta 2019

Kauden kauneimmat

Nyt on ulkona niin harmaata ja ankeaa, että päätin piristää mieltäni ennen iltavuoroa ja selata veneilykauden aikana ottamani kuvat läpi. On siis taas perinteisesti aika kääntää katseet kuluneeseen kauteen ja valita ne kauneimmat ja itselleni merkityksellisimmät kuvat näytille vielä kerran.

Nämä valitsemani kuvat tuovat mieleeni ihania muistoja, sekä nostavat pintaan myös kiitollisuuden ja ilon siitä, että minulla on jo kymmenen vuotta ollut mahdollisuus päästä nauttimaan veneilyelämästä niin meren, kuin Saimaankin sinisillä aalloilla. Toivottavasti edessä on vähintään vielä toinen mokoma...

Toivon, että nämä kuvat toisivat piristystä myös teille lukijoilleni, sekä lohtua siitä, että uusi valoisa kevät koittaa nopeammin kuin ehkä huomaammekaan.






















Takaisin kotiin tuhansien tähtien tanssiessa meren aalloilla



Kerran aloitettuasi uneksimisen
älä hetkeksikään lopeta. 
Uneksi vain mahdottomia,
sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.

-Tommy Tabermann-

tiistai 5. marraskuuta 2019

Tuorein tulokas

Tässä vielä vähän jatkoa edelliseen postaukseen eli vihdoinkin, viime torstaiyönä, syntyi hartaasti odotettu ja toivottu sukumme tuorein tulokas. Meikämamman jännitys purkautui liikutukseen ja syvään helpotuksen huokaukseen. Tuijotin kännykkääni lähetettyjä kuvia vastasyntyneestä sumein silmin ja tunsin suurta kiitollisuutta, sekä ääretöntä rakkautta tuota pienenpientä ihmistä kohtaan.
3-vuotias isoveli tuotiin tosiaan keskiviikkoiltana puolinukuksissa tänne mamman ja papan luokse, kun vanhempien piti lähteä sairaalaan. Vasta perjantai-iltapäivänä pääsimme pikku-e:n kanssa katsomaan vauvaa, ja tietenkin äitiä, jota hän oli kovasti jo ehtinytkin ikävöidä. Pienen miehen (ja mamman) todella pitkältä tuntuva odotus palkittiin, ja sekä sisko että äiti saivat monta halausta ja huomionosoitusta osakseen 🖤
Sairaalan kahdeksannessa kerroksessa sijaitsevalta synnytysvuodeosastolta on huikean hienot näkymät kaupungin yli merelle. Likaisen lasin läpi otetut kuvat eivät tee oikeutta näille ihanille ja ikimuistoisille maisemille, mutta julkaisen ne siitäkin huolimatta. Ruskan värit hehkuivat kirkkaina kolme vuotta sitten pikku-e:n syntymää seuraavana päivänä. Nyt, perheen täydentyessä tytöllä, väritti laskevan auringon hehku muutoin niin tummaa ilta-taivasta lämpöisillä ja lempeillä sävyillään.










Silloin kun sinä synnyit,
paistoiko aurinko?
Oliko taivaalla pilvi,
tähtien karkelo?

Silloin kun sinä synnyit,
olihan kaunista niin.
Lapsonen, et tiedä, 
kuinka sinua odotettiin.

-Anna-Mari Kaskinen-

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Ykskaks yllättäen

Tämän veneilykauden viimeinen saariretki sujui leppoisissa ja yllättävän kauniissa ja kirkkaissa tunnelmissa. Sää oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmin ja lähes tuuleton. Aurinko paistoi enimmäkseen utuisen pilviverhon takaa, päästen välillä loistamaan siniseltä taivaalta lähes yhtä häikäisevästi kuin keskikesän valoisimpina päivinä. Oli nautinto olla merellä näin tyynellä ja kauniilla kelillä, mutta talvi vaani yllättäen jo ihan nurkan takana. Ensilumen sataminen tunti sen jälkeen kun vene oli ajettu telakan rantaan, oli pienoinen yllätys, mutta suurempi yllätys on ollut ensilumen, sekä pakkaskelien pysyvyys aina tähän päivään saakka.
Ylihuomiselle, perjantaille, oli sovittu neljännen lapsenlapsemme syntymäpäivä, (suunniteltu sektio), mutta muutama tunti sitten synnytys yllättäen käynnistyi, ja esikoiseni + vävyni lähtivät sairaalaan. Nyt vierashuoneessamme nukkua tuhisee autuaasti mistään tietämätön 3-vuotias, tuleva isoveli 🖤 
Onneksi sain toivomani vapaat juuri tähän ajankohtaan, joten pystyn auttamaan esikoisen hoidossa sillä välin kun kuopusta saatetaan maailmaan. Olen nukkunut viimeaikoina vielä tavallistakin huonommin, vaan enpä taida ennen perjantaita saada helpotusta tähän univelkaan ;)
Elämä heittää aika-ajoin eteemme jos jonkinmoisia yllätyksiä, eikä niihin aina pysty etukäteen valmistautumaan. Nyt eletään taas niin jännittävää ja tunteikasta aikaa, ettei meinaa meikämamma pysyä nahoissaan :D

Tämän kaiken jännityksen keskelle valitsin tietoisesti seesteiset kuvat syksyn viimeisiltä vesilläolohetkiltä. Ajattelin että niillä voisi olla rauhoittava vaikutus, mutta enpä tiedä nyt tässä tilanteessa tehoavatko ainakaan minuun ;) 



















Leppoisaa loppuviikkoa teille kaikille! 
Toivottelee kaikkea muuta kuin rauhallinen ja tyyni Ansku :)

perjantai 25. lokakuuta 2019

Ylhäisessä yksinäisyydessä

Olen tässä viime aikoina hieman pohtinut yksinäisyyttä, joka koskettaa jossain elämänvaiheessa varmasti meitä jokaista. Joillekin se on hetkittäistä, ja voi liittyä esimerkiksi tiettyihin tilanteisiin. Jotkut sen sijaan voivat kärsiä yksinäisyyden tunteesta koko elämänsä ajan.
Elämäntilanteessa tapahtuvat suuret muutokset lisäävät monesti yksinäisyyden tunteita merkittävästi. Esimerkkinä tässä mainittakoon vakavat sairaudet, puolison tai muun läheisen kuolema, avioero, työpaikan vaihtaminen, sekä muuttaminen toiselle paikkakunnalle.

On vielä yksi asia, joka on kiinnittänyt tässä viime vuosien aikana oman huomioni, ja se on raittius. Meillä Suomessa juhlimiseen ja vapaa-ajanviettoon on tunnetusti liittynyt lähes poikkeuksetta alkoholi. Tilanne on jonkin verran vuosikymmenten saatossa parantunut, varsinkin nuorten keskuudessa, mutta silti todella monet raittiit opiskelijat kokevat yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Heitä ei kutsuta mukaan "kosteisiin illanviettoihin" ja heidät leimataan erilaisiksi. Monesti raittiit mielletään ylpeiksi ja oletetaan että he pitävät itseään muita parempina.

Ihminen on yllättävän vahvasti ns. laumasielu, joka ei halua, tai uskalla erottua joukosta. Sitä en vaan voi ymmärtää, miksi humalahakuinen juominen on itsestäänselvyys ja hyväksyttävää, joskus tuntuu että jopa toivottavaa. Tuskin kukaan menee kysymään miksi joku toinen juo, mutta syitä raittiudelle ollaa heti kyselemässä ja ihmettelemässä. Miksi raittiutta pitää puolustella, mutta juomista ei?

Miksi emme voisi hyväksyä toinen toisiamme juuri sellaisina kuin olemme ja luoda näin positiivisemman ilmapiirin, jossa on helpompi ottaa kontaktia ja tutustua toisiimme?
Sanonta: "Erilaisuus on rikkautta" pitäisi saada iskostettua yhtä syvälle tajuntaamme, kuin hieman humoristisemmat, ja jo lähes todeksi mielissämme muuttuneet "Ilo ilman viinaa on teeskentelyä" ja "Ilman hauskaakin voi olla viinaa" :)

Vammaisten ja vanhusten, sekä alussa mainitsemieni esimerkkitapausten yksinäisyydestä riittäisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon. Lienee kuitenkin viisainta lopettaa tämä paasaaminen nyt tähän ja lähteä saarelle katselemaan ja kuuntelemaan myrskyävää merta. Hienoa päästä kokemaan saariston syksyä vielä viimeisen kerran ennen kuin paatti pääsee ansaitulle talvilevolleen.

Todennäköisesti saamme lillua laguunin ainoana venekuntana ylhäisessä yksinäisyydessämme, mutta tässä yhteydessä se on aina ja ehdottomasti, pelkästään positiivinen asia :)















Ei se, miltä me näytämme,
eikä se, mitä me aikaan saamme, 
merkitse sen rinnalla mitään, 
mitä me olemme toinen toisillemme.

-Marleena Ansio-


sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Lokakuun loiskeita

Täällä me vielä veneilemme ja nautimme tummuvista, tunnelmallisista illoista, sekä värikylläisistä merimaisemista. Toki luonnon värikylläisyydestä olemme nauttineet päivittäisillä koiralenkeillä myös kotikulmien jokimaisemissakin.
Aurinko on ilahduttanut paisteellaan, mikä on aina yhtä energisoivaa, mutta se on myös korostanut ruskan värisävyjä saaden ne loistamaan aivan uskomattoman kirkkaina ja kauniina. Yllättävän lämmintäkin on taas pidellyt, niin että viime viikon parit pakkasyöt tuntuvat tällä hetkellä kovin kaukaisilta, kuten tuleva talvikin.
Totuus on kuitenkin se, että kesäaika päättyy 27.10. ja siihen päättyy myös kymmenes veneilykautemme. Vesillä vietetyt viikonloput vaihtuvat omalta osaltani hyvin työpainotteisiksi, mutta onneksi niitä vapaitakin on luvassa, ja onpa luvassa neljäs lapsenlapsikin! Vilskettä ja vilinää ei siis tule puuttumaan meidän tulevasta talvesta :)
Nyt on kuitenkin meikämamman aika istahtaa sohvannurkkaan ja alkaa seuraamaan upeiden tähtien tansseja.

Näiden joki- ja merimaisemien myötä toivottelen teille lempeää ja leppoisaa lokakuun jatkoa!


















Joko syksyn värien aika koitti,
syyssateetkin tekee tuloaan.
Kodin lämmin rauha suven riemut voitti,
talven kaamokseen hiljaa laskeudutaan.

Lumen tuloon on vielä aikaa vähän,
sitä saadaan vielä odottaa.
Valkeuden tuo se aikaan tähän,
pois kaiken harmauden karkoittaa.

-Birgit Ahokas-