lauantai 21. huhtikuuta 2018

Sielujeni saaristomaisemat

Edellisessä postauksessa jo kerroinkin, että terassikausi on avattu varsin vauhdikkaasti, mutta paatin kunnostustyöt ovat vielä ihan alkutekijöissään. Kelit eivät ole suosineet taivasalla tapahtuvia kunnostustöitä, mutta toivotaan että huomenna pääsemme vihdoin ja viimein kunnolla vauhtiin.

Kipparilla ja minulla alkaa maanantaina kolmen viikon mittainen kevätloma, joten koleista ja sateisista sääennusteista huolimatta fiilikset ovat tällä hetkellä mitä mahtavimmat. Veneen laskupäivä lähestyy kovaa vauhtia ja odotuksen ilo kuplii jo sielussa ja sydämessä. Ihan pian pääsemme nauttimaan luontoäidin maalaamista, ainutlaatuisista ja kauniista sielunmaisemistamme.


















Sielunmaisema

Lepoon riittää koivunlehti,
pääsky joka tänne ehti,
västäräkin kevyt lento,
kissankellon ääni hento.

Lepoon riittää aallokko,
uljas sudenkorento,
tiira yllä ulapan,
meri jota rakastan.

Mitä muuta kaipaisin?
Siinä kaikkein ihanin,
siinä sielunmaisema.
Voisiko muuta toivoa?

-Anna-Mari Kaskinen-


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kevättä ja kotoilua

Kevät saapui vihdoin ja viimein myös tänne kaakonkulmalle. Lumikinokset ovat huvenneet lähes olemattomiin, jäät ovat lupaavasti sulamassa, ja aurinko on hellinyt meitä loisteellaan ja lämmöllään. Terassista on kuoriutunut jälleen ruokailemaan ja rentoutumaan kutsuva kesäolohuone. Siellä on juotu niin aamukahvit, kuin syöty lounas ja grillailtu vielä pientä iltapalaakin. Terassin sohvalla on onnistuneesti uinailtu ensimmäiset päivänokoset, sekä lekoteltu ja lueskeltu riipputuolissa. Koiratkin nauttivat ulkoilmaelämästä, ja ovat innoissaan päästessään taas tutulle pihakivelle päivystämään :)

Paatti käytiin lauantaina porukalla herättelemässä talviuniltaan, eli peitteiden poisto, telineiden purku, sekä pesua ja pientä puunailua. Mitään kiirettä ei paatin laskukuntoon laittamisella ole, sillä sen verran vilakkaa on, ja kaikki rannat sekä laskumonttukin ovat vielä täysin jäässä. Varsinaisiin kevätkunnostuksiin ryhdymme vasta ensi viikonloppuna. Nyt emme millään malttaneet, kun keskityimme nauttimaan niin lastemme, kuin pienten lastenlastemme seurasta 




















Heleää ja hehkuvaa huhtikuun kolmatta viikkoa kaikille! 

-ansku-

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kevään merkit

Sain Mirjam-Matilda -blogin suloiselta sielunsiskolta Satu-Ursulalta tosi kivan haasteen,  jonka otin todella suurella ilolla vastaan. Kiitos tästä itselleni erittäin mieluisasta haasteesta, ikuinen kevään, kesän ja valon lapsi kun olen 

Maaliskuu oli poikkeuksellisen kylmä, mutta tällä huhtikuun ensimmäisellä viikolla on kevät ottanut aimo harppauksia, ja nämä edistysaskeleet ovat jo ihan selvästi nähtävissä ja kuultavissa. Lumikinokset hupenevat suorastaan silmissä, jäät ovat alkaneet sulamaan, ja paikoitellen vesi liplattaakin jo iloisesti vapauduttuaan kokonaan jäiden kahleista. Lintujen laulukin on jo selvästi lisääntynyt, ja olen varma että naaraiden suosio on taattu varsinkin niillä komeimmilla ja kovaäänisimmillä koirailla ;)

Tässäpä nyt sitten näitä tänään taltioimiani kevään merkkejä Äijönniemestä ja Langinkoskelta: 


Sieltä se hiekkaranta pikkuhiljaa tulee esiin...





Ah autuus tätä vapaan veden sinisyyttä ja äänimaailmaa.



Pajunkissat ovat täällä kaakonkulmalla yhä edelleenkin melko pieniä.



Polutkin ovat vielä aika jäisiä ja liukkaita, mutta muuten alkaa jo vihertämään lupaavasti.



Tämän kevään ensimmäiset isokoskelot näin tänään Langinkoskella.



Miten olenkaan odottanut jäiden lähtöä ja veden väreilyssä timanttien lailla loistavia auringonsäteitä.



Lintujen laulua, taivaan ja veden sinisyyttä, auringon lämpöä.....kevättä parhaimmillaan!



Toivon mahdollisimman monen nappaavan tämän haasteen nyt täältä mukaansa, sillä mikäs sen mukavampaa kuin päästä näkemään useista eri maisemista kuvattuja kevään merkkejä. Omat arkivapaani ovat tällä erää taas ohi, ja huomenna aloitankin viiden päivän työputken tapani mukaan tuplavuorolla, jo toista kertaa tällä viikolla.  

Teille kaikille vapaata viikonloppua viettäville toivottelen mitä leppoisampia luppopäiviä! 

-ansku-

Ai niin, melkein unohdin että Kymijoen rannalla lintuja tiiraillessani tupsahti eteeni tällainen terhakka tyyppi. Mikälie kevätpörriäinen, mutta hyvin iloinen tapaus, ja lumesta tuntuu tykkäävän huomattavasti enemmän kuin minä ;)




perjantai 30. maaliskuuta 2018

5 x 3 Hyvää asiaa

Valoisa ja valloittava kapteenska rakkaudentäyteisestä Merikapteenin vaimo -blogista haastoi minut kertomaan 5 x 3 hyvää asiaa. Tartuin tietenkin suurella ilolla tähän haasteeseen, joten tässä niitä nyt tulee:

Kolme hyvää asiaa päivässäni


Työpäivieni ehdottomia tähtiä ja tukipilareitani ovat osaavat, empaattiset, kertakaikkisen timattiset työkaverit ♥ 

Kotiin tullessani rakas kipparini sekä suloiset koiramme ottavat minut vastaan aina yhtä lämpöisesti, vaikka olisin kuinka väsynyt ja poissaoleva työvuoron jälkeen.

Rentoutuminen pienen puulämmitteisen saunamme lempeissä löylyissä.



Kolme hyvää asiaa minussa


Huumorintaju. Se parhaiten nauraa joka itselleen nauraa ;)

Empaattisuus. Olen herkkä aistimaan tunteita ja osaan asettua toisten asemaan. Olen enemmän tunne- kuin järki-ihminen.

Positiivisuus. Tunnen kiitollisuutta lukuisista asioista. En pidä ketään tai mitään itsestäänselvyytenä. Arvostan ja annan anteeksi. Pyrin keskittymään niihin asioihin joihin voin vaikuttaa. Onnellisuus on asenne.



Kolme hyvää asiaa elämässäni


Rakkaus. Olen todella onnellinen ja onnekas, koska rakastan ja saan vastarakkautta. "Rikkauksista ei ole paljoakaan apua silloin kun sydän on köyhä."

Terveys. Sairauksistani huolimatta voin olla onnellinen ja kokea olevani terve. Olen oppinut määrittämään terveyteni omalla tavallani, enkä enää mittaa sitä vain fyysisinä ominaisuuksina tai suorituksina. Sairauksien ohella hyväksi kokemaani terveydentilaan vaikuttavat vahvasti psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, sekä omat arvoni ja asenteeni.

Luonto. Rakastan luontoa ja luonnossa liikkumista. Olen onnekas kun kotimme sijaitsee kauniin ja elvyttävän luonnon äärellä. Lähimetsän ja joenvarren maisemat hellivät niin kehoa kuin mieltä. Merikään ei ole kaukana, ja saaristossa vietämme kipparini kanssa noin puolivuotisen veneilykauden aikana lähes kaiken töiltä sekä muilta velvollisuuksilta liikenevän vapaa-aikamme. 



Kolme hyvää asiaa tänä vuonna


Lähestyvät lomat, joiden aikana saamme mm. kunnostaa venettä, viettää aikaa läheisten ja erityisesti lastenlastemme kanssa, sekä veneilläkin toivottavasti todella paljon! Tärkeintä on yhdessä vietetty kiireetön aika.

Odotettavissa lokakuussa kolmas lapsenlapsi ♥ Tämä taisikin olla samalla se kolmas hyvä asia :)

Vielä tänä vuonna siis kolme rakasta pikkuihmistä rikastuttaa elämäämme entisestään.  



Kolme hyvää asiaa blogissani


Tämäpä onkin vaikein kohta tässä haasteessa. Tätä pitäisi varmaan kysyä teiltä lukijoilta, mutta tässä nyt omien pohdintojeni tulokset:

Lukuisat luontokuvat, jotka ovat enimmäkseen saaristomaisemien ja lähiluontomme lumoa ylistäviä.

Rehellisyys ja aitous. Haluan kirjoittaa ehdottomasti aitona, omana itsenäni, ja rehellisesti myös niistä elämän varjopuolista vaikka positiivinen perusluonteeltani olenkin.

Kirjoitan ihan tavallisista, enimmäkseen arkisista asioista, joihin lähes jokainen voi ainakin jossain vaiheessa elämäänsä samaistua, ja saada ehkä vertaistukeakin. Varsinkin kommenttikenttää lukiessa huomaa, että koko laaja tunteiden kirjo on läsnä kaikissa niissä kauniissa ja kannustavissa sanoissa. Täällä vallitsee erittäin lämminhenkinen, välittävä ja välitön "sielunsisaruus" ♥ 



Haastan tällä kertaa mukaan seuraavat ihanat bloggaajat ja sielunsiskoni:



Oikein Hyvää ja Rauhallista Pääsiäistä! 


-Ansku-

torstai 22. maaliskuuta 2018

Mielen maisemia

Aina ei ole helppoa olla iloinen ja positiivinen. Aina ei hartaista yrityksistäkään huolimatta onnistu löytämään ikävistä asioista sitä valoisampaa puolta. 
Monesti sitä vaan pitää rämpiä ja rypeä alakulon alhossa aikansa, ennen kuin onnistuu erottamaan ne kallisarvoiset kultajyvät sieltä akanoiden keskeltä. Näkemään jälleen ne kaikki kadonneet valonpisarat, sekä hämmästymään ja häikäistymään niistä lukuisista elämän eteen heittämistä ihmeistä ja ilonaiheista. Niistä ihan pienimmistäkin. 

Aika-ajoin on hyvä hiljentyä kuuntelemaan mitä sydämellä on sanottavana. Saada se joskus niin ärsyttävän realistinen, jopa pessimistinen "järjen ääni" vaikenemaan ja kuulemaan, sekä kunnioittamaan sydämen sykähdyttävää sanomaa. 

Meren äärelle kävelin taas kerran tuota tuttua, mutkaista ja mäkistä polkua pitkin. Saavuttuani rantaan ja istuessani tuulensuojassa auringon lämmittämän kiven päällä, muistui mieleeni eräs itseänikin ihan erityisesti koskettava runo. Luen sitä mielessäni kuin mantraa, ja tiedän löytäväni takaisin tuolle onnellisten oivallusten polulle.


Älä piilota iloa, arki.
Älä kätke kirkasta taivasta,
älä murskaa unelmia,
älä mykistä arkoja ajatuksia.

Näytä minulle 
tavallisuuden rikkaus, pieni onni, 
rihkamasta irrotettu riemu.

Vie silmistäni sumu ja yö,
päästä valloilleen heleä tuuli, 
että ripustaisin iloni tienviitoiksi
kaikkien nähtäviksi 
valon pilkahdukset.

-Piia Perkiö-
















Nauru on kuin lämpöinen ja säkenöivä aurinko, joka ajaa talven pois ihmisten kasvoilta. 

-Victor Hugo-

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Keväistä kirkkautta

Kirkas kevätaurinko on parasta mitä tiedän, mutta valitettavasti se saa melko vanhan ja pinnoiltaan hieman kuluneen tupamme näyttämään, no, entistäkin vanhemmalta ja kuluneemmalta. Tämä on jokakeväinen juttu, joten en ota siitä enää mitään paineita, vaan käännän kaihtimet pienemmälle, asettelen tuoreita leikkokukkia maljakkoon, pyyhkäisen enimmät pölyt näkyviltä pinnoilta ja imaisen koirankarvat imurin kitusiin. Niin, ja vakuuttelen hiljaa mielessäni, että tämä on nyt sitä rappioromantiikkaa rehellisimmillään ;)

On ihanaa huomata miten aurinko lämmittää saaden lumet sulamaan, jäät ohenemaan ja kadut kuivumaan. Tänään teki jo tosissaan mieli pukeutua "teinitennareihin" nilkat paljaina vilkkuen, mutta kokemuksesta viisastuneena puin ihan kiltisti villasukat ja varsikengät jalkaan lähtiessämme kipparini kanssa ulkoilemaan pikkuisen tyttärentyttären ja koirien kanssa. Astelimme aurinkoisessa, ihanan raikkaassa maalispakkasessa sydän sykkyrällä onnesta ja rakkaudesta tuota rattaissa tyytyväisesti tuhisevaa pikkuneitiä kohtaan. Meren jääkin alkaa jo paikoitellen hieman rakoilemaan, joten kohta alkaa veneilijän sormia syyhyttämään ja mieli halajamaan aavoille ulapoille....






















Kaksi kuukautta sitten kerroin päivän pituuden olevan 6h 35min. Tänään kyseiset lukemat olivatkin jo 11h ja 54min. Nyt jos koskaan, on aika nauttia tästä keväisestä kirkkaudesta, ja tästä yhä edelleenkin lisääntyvästä valoisuudesta.

Mahtavaa maaliskuun jatkoa!
-ansku-

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Värien voima: Sininen

Tänään on tasan 5 vuotta siitä, kun ensimmäisen postaukseni julkaisin. Nopeasti nämä vuodet ovat vierineet, vaikka postaustahti sen sijaan on hidastunut, kuten elämäni ja menoni muutenkin. Haluan kiittää taas kerran teitä kaikkia kanssakulkijoitani lämpimästi näistä menneistä yhteisistä vuosista 

Ajattelinkin tämän lumisateisen lauantain ja 5-vuotisen blogin kunniaksi julkaista tällä erää viimeisen väripostauksen. Pitkään juttujani seuranneet tietävätkin jo, että sininen on oma ehdoton lempivärini, joten viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä sinisiä meri- ja järvimaisemia, olkaapa hyvät.



Tummansininen ennakoi yötä ja myrskyä. Sanotaan, että sairaat saavat toivoa taivaan sinerryksestä pimeän yön jälkeen ja voivat siksi paremmin. 



Siniseen on liitetty myös puhtaus ja keveys.  



Tummansininen auttaa meitä pääsemään irti peloistamme ja kohtaamaan elämän pimeämmät puolet. Huomaamaan että ne ovat vain varjoja valon keskellä. 



Sininen on unen ja intuition väri, jonka rauhassa viihtyvät myös unelmat sekä sielunmaisemat. 



Sininen väri liitetään lempeään ja rauhalliseen elämänasenteeseen. 



Länsimaisissa kulttuureissa sinistä on pidetty sekä hiljaisuuden, että kaipaukseen liittyvän surullisuuden värinä. 



Sininen vakauttaa. Se rauhoittaa tunnemyrskyt ja tyynnyttää hermot. 



Sininen hidastaa hengitystahtia ja pulssia, sekä alentaa verenpainetta.



Sinisen vaikutuksessa ajankulku arvioidaan hitaammaksi kuin mitä se todellisuudessa on.



Sininen lisää mukavuuden tunnetta ja itsevarmuutta. 



Sinisessä ympäristössä ihmisillä on taipumus puhua hiljempaa, olla rennompia ja sopuisampia. 



Sinisen kaipuu voi viestiä uupumuksesta ja rauhan puutteesta. 



Sininen väri johtaa usein luovuuden puuskiin ja tehostaa toimintaa. 



Sininen auttaa meitä löytämään oman sisäisen olemuksemme, henkisyytemme.



Tummansininen auttaa nukahtamaan syvään ja rauhalliseen uneen. 



Sininen väri symboloi myös uskollisuutta, joten omistan tämän postauksen teille kaikille ihanille lukijoilleni ja blogiystävilleni. 
-ansku-