tiistai 14. tammikuuta 2020

Yksinkertaista ja yhteisöllistä

Vanha veneemme talvehtii tänä vuonna hallissa, missä sitä pikkuhiljaa kunnostetaan tulevan kauden koitoksia varten. Rakkaan ikäneitomme olemassaolo tuntuu melkein epätodelliselta, kun ei olla päästy paijailemaan sitä kohta kolmeen kuukauteen. Veneen hankinnan myötä elämäämme on tullut paljon uutta ja mielenkiintoista sisältöä. Yhdessä olemme kokeneet myös monia ihania ja ikimuistoisia seikkailuja.

Vene-elämä on opettanut minulle monia asioita, kuten yhä suuremman arvostuksen yksinkertaisia asioita kohtaan, joita ei voi rahalla ostaa. Kelluvasta kesäkodistamme on karsittu pois kaikki turha, sillä mitään ylimääräistä kuormaa emme kyytiimme kaipaa. Tällä tarkoitan paitsi materiaa, myös ajatusmaailmaa ja asennetta. Veneillessä keskitymme ympäröivään luontoon, sekä sen tarjoamiin elämyksiin, kuin vaihteleviin olosuhteisiinkin. Luotamme niin omiin, kuin toistemme tietotaitoon, sekä kokemuksiimme vanhan veneemme merikelpoisuudesta. Varsinkin kiperissä tilanteissa tuo kaikki kokemus, luottamus, sekä kunnioitus voimakkaita luonnonvoimia kohtaan on erityisen tärkeää. Ymmärrys, rakkaus ja arvostus luontoa, sekä myös toisiamme kohtaan, on yhteisten veneilyvuosiemme myötä vielä syventynyt.

Eräs mainitsemisen arvoinen puoli veneilyssä on yhteisöllisyys. Vesillä liikkuessamme olemme kaikki tasavertaisia, on kulkupelinä sitten jahti tai jolla. Jaamme, paitsi tämän mielestäni maailman kauneimman saariston, myös rakkauden luontoa ja lajia kohtaan. Tarvittaessa autamme toinen toisiamme, ja esimerkiksi iltanuotiolla sekä saunan lauteilla istuskellessamme, vaihdamme kokemuksia mm. veneistä, varusteista, kunnostuksista ja reissukohteista. Saatamme toki rupatella myös melkeinpä mistä tahansa mielenkiintoisista aiheista maan ja taivaan väliltä.

Tässä työelämän tuoksinassakin olisi yritettävä karistaa mielestään kaikki kuormittavat ja turhaa stressiä aiheuttavat ajatukset, mutta aina se ei meikämammalta ainakaan niin kovin helposti käy. Kevättä kohti ollaan onneksi jo kovaa vauhtia menossa, ja näissä sielunmaisemissani, jos missä, on huomattavasti helpompaa taas keskittyä niihin kaikkein olennaisimpiin asioihin, ja nauttia...





















Tunsin jälleen kuinka onni asui yksinkertaisuudessa ja kohtuullisuudessa
-lasi viiniä, kastanja, pieni vaatimaton liesi, meren kohinaa, ei muuta. 
Tunteakseen että tämä on onnea, ihminen tarvitsee vain 
yksinkertaisen ja tyytyväisen sydämen. 

-Niko Kasantzakis-

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Kevättä kohti

Viime keskiviikkona lähdimme puolilta päivin ajelemaan kotiin Pohjois-Savon mökiltä, missä siskoni ja hänen miehensä kanssa lomailimme. Matkan edetessä lumipeite väheni vähenemistään, ja lopulta ohi vilahtavat maastot muuttuivat täysin mustiksi. Ei kovin mieltä ylentävä kotiinpaluu, mutta mitäs teet muuta kuin murjotat, vaikka eihän sekään auta yhtään asiaa ;)
Syyskuussa alkaneet vesisateet ja navakat, ajoittain myrskylukemiin yltyvät tuulet pitävät vaan sitkeästi pintansa. Ja jos minulta kysytään, niin ei tällainen pitkittynyt syksy ole mistään kotoisin.

Toissa vuonna oli aivan sama tilanne säiden suhteen, eli rannikolla oli lämpöasteita ja nurmikot viheriöivät, kun taas sisämaassa saatiin monin paikoin nauttia upeista talvikeleistä. Tiedän, sekä tunnen hyvin useammankin pikkuihmisen, joille lumi ja edes muutaman asteen pakkanen olisi erittäin iloinen yllätys. Joululahjoiksi saadut pulkat, sukset yms. ovat jääneet täysin vaille käyttöä, joten talvea tänne rannikkoseuduillekin kovasti kaivataan ja toivotaan tulevaksi. Syksyisistä säistä huolimatta olen sanomattoman onnellinen, että tämän talvikauden pimein aika on taas takanapäin, ja kuljemme kohti kirkasta ja kaunista kevättä.

Tänään aurinko paistoi ihanasti, ja heti töistä kotiuduttuani korjasin joulun pois kodistamme. Kuusen nostin pihalle odottamaan pilkkomista. Oksista tulee hyvää haketta sekä pensaiden että puiden juurille, ja rungon pätkin pieniksi klapeiksi, joista kuivumisen jälkeen saadaan hyviä sytykepuita saunaan. Imuroin ja siivosin muutenkin hieman tätä huusholliamme. Huomenna ostan "kevätkauden" ensimmäiset leikkokukat siistiä ja puhdasta kotiamme kaunistamaan.

Tässä vielä viimeviikkoisia kuvia mökkirannasta, talvisilta savon sydänmailta:













Tässä vielä runo, jota opetettiin lapsille kouluissa seitsemänkymmentä vuotta sitten, ja joka piti opetella ulkoa. Tämä runo kuvailee vuodenaikoja, sekä niitä asioita, joita eri vuodenaikoina tuli hoitaa.

Tammi - helmi - maaliskuussa
meillä tuima talvi on, 
mut jo huhti - toukokuussa
alkaa kevät auringon.
Kesä - heinä - elokuussa
ruohot viljat varttuu
sato syys - ja lokakuussa
kellareihin karttuu. 
Marraskuussa musta maa
valkolunta vartoaa.
Joulukuu myös joutuu
joulujuhlan tuoden, 
kaunihisti päättää kalenterivuoden.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

Leppoisaa ja lempeän lämmintä loppiaista teille toivotellen
🖤
-ansku-


tiistai 31. joulukuuta 2019

Viimeistä viedään

Vuoden ja kokonaisen vuosikymmenen viimeiset hetket alkavat olla käsillä. Meidän, tälläerää viimeinen vuorokausi täällä talvisissa mökkimaisemissa on myös alkanut. Aika tuntuu taas lentävän kuin siivillä, kuten se tuppaa tekemään varsinkin silloin kun elämä on erityisen mukavaa.

Lukuisia ajatuksia jäi kuluvan vuoden aikana kirjoittamatta, lukuisia kuvia julkaisematta, mutta mitä mukavinta on kulkuni ollut teidän ihanien lukijoideni ja blogiystävieni ansiosta. Kiitos että olette pysyneet mukana elämäni tuulissa ja tyrskyissä taas tämänkin, yhden kokonaisen vuoden ajan!




Tämän seuraavan runon myötä toivotan teille kaikille 

🖤  Oikein Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 🖤
-ansku-

Uure vuore ohjei:

Ot käpy pois kenkäst. 
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

-Heli Laaksonen-


keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Lumiset lenkkimaastot

Joulua tuli vietettyä tänä vuonna oikein kunnolla yhdessä perheen kanssa, koska minulla oli kokonaiset kolme vapaata peräkkäin. Huomenna, Tapaninpäivänä, menen iltavuoroon, mutta mieheni vapaat jatkuvat, ja hän saa vieraakseen vielä yhden pienen tonttutytön äitinsä kanssa, ihanaa! Toivottavasti saavat porukalla tuhottua kaikki loput jouluruoat, sillä niitä emme enää jaksa syödä yhtään enempää :)

Perjantaina töiden jälkeen meillä on edessä pitkä ajomatka, sillä lähdemme siskoni ja hänen miehensä luokse viiden päivän mittaiselle mökkilomalle Pohjois-Savoon. Kyseessä on sama sukumökki, missä lomailimme ensimmäisen kerran toissa talvena, ja nyt pääsemme sinne uudelleen. Tulemme ottamaan uuden vuoden vastaan nuotiotulen loisteessa, ja jos pilvet pysyvät poissa, niin saamme ihailla todella tummaa yötaivasta. jossa tuhannet tähdet tuikkivat kirkkaammin kuin koskaan täällä etelässä.

Ensimmäisenä pakkaan mukaan tietenkin kameran ja lumikengät, etteivät vaan unohdu ;) Lunta ei ole lähellekään niin paljon kuin toissa vuonna, mutta kuulemma ihan riittävästi kuitenkin. Koirat eivät taitaisi enää nahoissaan pysyä, jos tietäisivät mihin ylihuomenna pääsevät koirakaveriensa kanssa pelmuamaan. Puhtaita, lumisia lenkkimaastoja tässä on jo itsekin ehtinyt kaipailemaan, joten päivittäiseen ohjelmaan tulee taatusti kuulumaan runsaasti reipasta ulkoilua. Ihan mahtavaa!

Tässä toissavuotisia mökkimaisemia. Kuvat ovat utuisempia ja sinisävyisempiä kuin muistinkaan.














Uudenvuoden toivotukset seuraavat sitten vuoden viimeisessä postauksessa, joten toivottelen teille tässä vaiheessa vielä seesteistä ja sydämellistä joulun jatkoa sekä leppoisaa loppuvuotta!
-ansku-

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Jouluisia juttuja

Nyt alkoi meikämammalla viiden päivän arkivapaat, joten soitin tänään, heti töistä päästyäni esikoiselleni, ja sovimme että huomenna leivomme porukalla pipareita. 3-vuotias tyttärenpoika on taatusti innolla mukana niin taikinan teossa, kuin sen maistelemisessakin ;) Nähtäväksi myös jää, että mikähän monista piparimuoteista on eniten pikkumiehen mieleen.
Pimeys, sekä lähes jokapäiväiset vesi- ja räntäsateet eivät joulun tunnelmaan pääsemistä ole juurikaan edistäneet. Työpäivät ovat tuntuneet uuvuttavilta, ja väsymyksestä on näköjään tullut ihan pysyvä olotila. Huomenna piprujen paistuessa kuuntelemme joululauluja, niin ettemme kuule sateen ropinaa, ja juomme glögiä kynttilöiden lempeässä loisteessa, koska aurinko ei loisteellaan taida meitä ihan lähiaikoina ilahduttaa. Jouluisia kukka-asetelmiakin olen jo väkertänyt kotiamme kaunistamaan, joten ehkäpä se lämmin ja leppoisa joulumieli sieltä pikkuhiljaa tulla tepsuttaa tähänkin tupaan.
Saimme perjantaina uudet työvuorolistat ja suureksi ilokseni totesin, että minulla on aatonaatto, aatto sekä vielä joulupäiväkin vapaata. Kolme edellistä joulua olen viettänyt ahkerasti töitä tehden, mutta nyt pääsen vihdoin ja viimein rauhoittumaan joulunpyhien viettoon oikein ajan kanssa. Ihanaa!

Tässä vielä kahden viikon takaisia kuvia aurinkoisesta ja lumisesta Katariinan meripuistosta. Tällaisista talvipäivistä taidamme tosiaankin joutua haaveilemaan vielä tovin, mutta ei anneta sen latistaa joulun odotuksen kihelmöivää tunnelmaa.













_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Joulu tulla jollottaa
joulupuuron porinassa,
hyvän mielen hyrinässä,
piparkakku kainalossa,
kahvipannu kantapäässä,
valonliekki pimeässä,
joulumieli kynttilässä,
papereiden kahinassa,
enkelsiiven havinassa,
jouluoljet himmelissä,
ajatukset ystävissä.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

Oikein hyvää ja rauhaisaa kolmannen adventtisunnuntain iltaa, sekä alkavaa joulunalusviikkoa teille kaikille!
🖤
-ansku-

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Luonnon lumoa ja läikyntää

Tänään on vietetty Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää. Tänään sai myös sukumme nuorin tyttötulokas nimensä, joten päivä on ollut todella tunteikas ja juhlava. Ajoimme aamupäivällä kotimme lähellä sijaitsevalle seurakuntatalolle siniristilippujen liehuessa lukuisissa saloissa ja auringon paistaessa kauniisti siniseltä, lähestulkoon pilvettömältä taivaalta.
Tästä kastetilaisuudesta en ottanut ainuttakaan kuvaa, sillä tällä kertaa paikalla oli todella taitava kuvaaja "hieman" omaani paremman kuvauskaluston kera ;) Jäämme siis innolla odottamaan hänen hienoja otoksiaan.
Tilaisuus oli lämminhenkinen ja kaunis, kuten papin puhe, joka sai luultavasti liki jokaikisen läsnäolijan liikuttumaan kyyneliin. Pikkuneiti nukkui melkein koko tilaisuuden ajan, eikä itkenyt kertaakaan. Hurmaavaa hymyäänkin hän väläytteli muutamille onnekkaille 🖤

Kiitollisena ja erittäin onnellisena sytytän kohta kynttilät Sibeliuksen, toisen adventin, sekä pienen tytön kunniaksi.

Tässä matkan varrelta, lumoavalta Langinkoskelta nappaamani kuvat:













Tunnelmallista sunnuntai-iltaa ja energiaa alkavaan viikkoonne!
🖤
Ansku

lauantai 30. marraskuuta 2019

Lunta ja loistetta

Edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua jo yhdeksän päivää, mutta edellisestä aurinkoisesta päivästä on kulunut vielä kauemmin aikaa, nimittäin kokonaiset kaksi viikkoa! Harmaita, hämyisiä päiviä on piisannut enemmän kuin tarpeeksi. Väsymys on vaivannut ja olen kulkenut viime viikot kuin horroksessa.

Eilen illalla alkaneen lumisateen piristävän vaikutuksen huomasin välittömästi, niin itsessäni kuin koirissa. Edellisen kerran hakiessani saunapuita sisälle kuivumaan, manailin vesisadetta, mutta tällä kertaa jäin katselemaan puhtaan, valkean lumen kuorruttamaa maisemaa hymyssä suin. Osasyynä hymyyn olivat kyllä koirien saamat hölmöt hepulit ja vimmaiset kierimiskohtaukset lumisella pihamaalla :)

Tämän vapaapäivän aamun kruunasi sininen, täysin pilvetön taivas, sekä aurinko, joka noustessaan kirkasti valkeaa maisemaa entisestään. Kotimme sijaitsee korkeiden puiden katveessa, joten tähän aikaan vuodesta melkoisen alhaalta paisteleva aurinko pilkistelee lähinnä vain puiden oksistojen lävitse pihallemme. Ohkaiset auringonsäteet valaisevat kuitenkin parvella sijaitsevien yläikkunoiden ansioista kivasti myös tupakeittiötämme.

Nautimme hitaan ja maukkaan aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme koirien kanssa kävelemään saarelle. Päädyimme jälleen kerran upeaan Katariinan meripuistoon ihailemaan auringonpaisteessa kauniisti kimaltelevaa merta. Lunta meren rannalla oli huomattavasti vähemmän kuin kotikulmilla, mutta auringonpaisteesta saimme nauttia sitäkin enemmän näissä avarissa, lähes puuttomissa maisemissa. Aurinko 💛 Meri 💙 


















Huomenna onkin jo 1. päivä joulukuuta, joten avaan heti aamusta adventtikalenterin ensimmäisen luukun, ja sitten suuntaan joulumarkkinoille yhdessä siskoni kanssa. Illalla sytytän 1. adventtikynttilän, sekä laitan vanhat, valkoiset kyntteliköt koristamaan kumpaakin parven ikkunaa. Siitä alkaa perinteisesti tämän torpan joulun odotus.

Aurinkoista adventtisunnuntaita ja ihanaa joulukuun alkua!
🖤
-Ansku-