sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Sinistä ja valkoista

Osallistun tällä postauksella blogeissa kiertävään Sinivalkoista-haasteeseen. Tarkoitus on juhlistaa 100-vuotiasta Suomea sinivalkoisin kuvin. Kiitos Ruusukummun Hannelelle tästä tosi kivasta haasteesta! Sain tässä samalla todella hyvän syyn selailla viimekesäisiä veneilykuvia ;)

Minä haastan vuorostani seuraavat ihastuttavat blogit mukaan:


Haasteen ohjeet ovat seuraavat:
* Kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti, eli Tiiu Puutarhahetki-blogista
* tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääosassa
* haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
* käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki-blogin Sinivalkoista-haastepostauksen kommenttikenttään

Tässä viime heinäkuussa Kotkan Meripäiviltä Tall Ships Race-tapahtumasta ottamiani sinivalkoisia kuvia:  


















Suloista, sateetonta ja sinivalkoista sunnuntaita!
 t. ansku

tiistai 5. joulukuuta 2017

Lumisen luonnon lumoa

Tämä alkutalvi on sujunut melkoisella on off -meiningillä. Siksi se on tarjonnutkin toistuvia ilon ja pettymyksen hetkiä meille talvea ja lunta rakastaville. Jaksan joka kerta ihastella yhtä paljon sitä, miten hämmästyttävän nopeasti keijunkeveä höttölumi kuorruttaakaan mustan maan ja maiseman puhtaan valkeaksi ja satumaisen kauniiksi. Nautin myös lumihankien mukanaan tuomasta hiljaisuudesta sekä valoisuudesta. Ympäröivien äänien vaimenemisen myötä tuntuu kuin samalla kaikki muukin maailmanmeno hidastuisi.

Lauantaina oli viime viikon ehdottomasti kaunein päivä. Harmittavasti minulla sattui juuri silloin olemaan tuplavuoro, joten en juurikaan päässyt nauttimaan talvisesta säästä. Ehdin sentään perjantai-iltapäivänä ottamaan muutaman kuvan lumisesta pihastamme ja lähimetsän suoalueelta.

Sunnuntaina sitten jo satoikin vettä ihan kaatamalla ja lumet olivat pian pelkkä muisto vain. Nähtäväksi jää milloin seuraavan kerran saamme taas nauttia lumisista ja levollisista maisemista.

Kuvien lomassa muutama säe Eino Leinon runosta Sydämeni talvi.





Talvella lauluja tehdä ei,
talvella tehdään työtä, 
talvella tuvassa istutaan,
iltoja pitkiä iloitaan,
talvella paljon on yötä.






Talvella talossa kiirettä ei, 
talvel on pitkät puhteet,
talvella hiljaa haastellaan,
lauluja vanhoja laulellaan,
kuulu ei isännän nuhteet.






Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan, 
nähdähän kesästä unta.

_  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _  _

Näiden talvisten tunnelmien myötä haluan toivottaa teille kaikille mitä ihaninta itsenäisyyspäivää! 
-ansku-

perjantai 1. joulukuuta 2017

Kaksitoista kuvaa kesästä

Nappasin tämän todella mieluisan haasteen ihanan Mirjam-Matildan ihastuttavasta ja inspiroivasta blogista. Vaikeaa, tai rehellisesti sanottuna täysin mahdotonta oli valita vain kuutta kuvaa, joten pistin ranttaliksi ja julkaisin tusinan kuvia menneen kesän veneilyreissuilta.

Positiivisesta asenteestani huolimatta minun on myönnettävä, että olen totaalisen kyllästynyt pimeyteen, toistuviin vesi- ja räntäsateisiin, loskaan ja kuraan, jokapäiväiseen tassupyykkiin, sekä itseäni lähes kroonisesti vaivaavaan väsymykseen.

Jos olisi mahdollista, lähtisin masentavaa marraskuuta pakoon jonnekin aurinkoiseen ja lämpöiseen paikkaan. Joulua sen sijaan viettäisin mieluiten lumoavassa lapissa, missä olen kerran saanut kokea kaamosajan kauneuden, purevan, mutta myös piristävän pakkasen, lumisen luonnon hiljaisuuden, sekä sen rauhoittavan ja rentouttavan vaikutuksen.

Valitettavasti kumpikaan edellisistä haaveistani ei toteudu tänäkään vuonna, ei ehkä koskaan, joten jatkan haaveilua ja pakenen hetkeksi tätä pimeyttä menneeseen kesään...


























Nyt on kuitenkin aika kääntää katseet peräaalloista ja kimaltavasta merestä menosuuntaan, eli kohti ihan piakkoin saapuvaa joulua. Eikä aikaakaan kun vuosikin jo vaihtuu ja päivät alkavat pikkuhiljaa pitenemään. Pahin onkin jo takanapäin, joten eipä tässä sitten muuta kuin nenä kohti valoisampia aikoja :)
Ensi viikolla laitetaan liput liehumaan ja juhlistetaan itsenäistä 100-vuotista Suomea! Hyvästi masentava marraskuu  ja tervetuloa juhlava joulukuu!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Lunta ja loskaa, osa 2

Viime viikolla tuprutti taivaan täydeltä lunta lähes kaksi vuorokautta yhteen menoon, ja maisemat muuttuivatkin kuin taikaiskusta lumoavan kauniiksi. Lumikinosten myötä mielen valtasi heti harras ja levollinen, sekä jollain tapaa myös taianomainen ja jouluinen tunnelma. Kotipihan riippajalavakin näytti ihan joltain metsän keijulta tai haltijattarelta pitkine lumisine "hiussuortuvineen" ja olin ihan selvästi näkevinäni myös tontun jalanjälkiä vastasataneessa lumessa...











... mutta vähintäänkin yhtä nopeasti vaihtui pikkupakkanen suojaksi, ja sohjo sekä valtaisat vesilammikot valtasivat niin metsät, pellot kuin polutkin. Suureksi iloksemme aurinko sentään paistoi eilen jopa useamman tunnin ajan, ja koska sain nauttia myös harvinaisesta herkusta, eli vapaasta viikonlopusta, lähdimme kipparin kanssa kävelylle, mihinkäs muuallekaan kuin meren rannalle.

Kävimme tietenkin ensimmäisenä katsastamassa aallonmurtajalla sijaitsevan kotilaiturimme tilanteen ja hieman yllätyimme ettei käyntisiltoja oltu vielä nostettu. Naapuriveneistä laituripaikoillaan oli enää vain kolme, joista yksi myös talvehtii vedessä. Rannassa oli hämmästyttävän tyyntä ja lämmintä, joten joulu tuntuikin taas vaihteeksi hyvinkin kaukaiselta...










Aurinkoa alkavaan viikkoon, sekä myös lunta ja oikeaa talven tuntua toivon tämän suojan, sohjon ja pimeyden tilalle.

Tarmoa ja terveyttä tuleviin työpäiviinne! 
-ansku-

maanantai 20. marraskuuta 2017

Onnen oivalluksia

Tähän pimeimpään, ja näköjään myös vetisimpään vuodenaikaan, ei ole välttämättä aina helppoa löytää positiivisia asioita omasta elämästään. Kaikilla meillä niitä kuitenkin on, joten meidän pitää vain harjoitella näkemään ne. Olen muistaakseni jostain lehtiartikkelista lukenut, että harjoittelun myötä opimme löytämään yhä enemmän ja enemmän hyviä asioita ympäriltämme, ja keskittymällä niihin, lisäämme samalla omaa onnellisuuttamme. Uskallan allekirjoittaa tämän väitteen jo pelkästään omien kokemusteni perusteella.

Esteetikkona nautin kaikesta kauniista, ja iän myötä olen opetellut katselemaan entistä tarkemmin ympärilleni, sekä ihailemaan kaikkia niitä ihania asioita joita mm. luonnosta löytyy. Monesti saatan ihastella hyvin pieniäkin asioita ja huomata niiden tuottavan hämmästyttävän paljon hyvää mieltä.

Hyvä taito on myös opetella pysähtymään ja keskittymään jokaiseen onnentäyteiseen hetkeen. Sen sijaan kaikki ikävät asiat, varsinkin sellaiset joihin en voi vaikuttaa, yritän unohtaa mahdollisimman nopeasti ja viskata ne vauhdikkaan virran vietäväksi.

Tärkeää on myös viettää aikaa itselleen rakkaiden ja merkityksellisten ihmisten seurassa, ja jakaa hyviä hetkiä heidän kanssaan. Sanonta "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo" ei todellakaan ole tuulesta temmattu, sillä kaikkien positiivisten kokemustemme jakaminen lisää onnellisuuttamme.

Varmasti niin nykyisen ammattini ansiosta, kuin myös henkilökohtaisten menetysten myötä olen tiedostanut, miten vauhdilla virtaavista hetkistä tämä koko elämämme koostuukaan. Olen opetellut tarttumaan niihin jokaiseen todella tiukasti ja arvoa antaen.

Tänään viimeksi Langinkosken kaunista luontoa ja virtaavaa vettä muutamilla eri asetuksilla kuvatessani, äärettömän rakasta esikoistani ja lapsenlastani katsellessani tiedostin myös sen, miten valtavan onnellinen olenkaan juuri nyt. Tämä päivä oli monessakin suhteessa todella mukava, mieleenpainuva ja merkityksellinen.

Kameran asetukset eivät ehkä ihan kohdallaan joka kuvassa olleet, joten harjoittelu jatkukoon tässäkin asiassa :)
















Norman Vincent Peale kehottaa noudattamaan näitä onnellisuuden ohjeita vähintään viikon ajan ja hämmästymään:

Vapauta sydämesi vihasta ja mielesi huolista. 
Elä yksinkertaisesti. 
Vaadi vähän, anna paljon. 
Täytä elämäsi rakkaudella. 
Kylvä auringonpaistetta. 
Unohda itsesi, ajattele muita. 
Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän.  
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _   

PS. Onnea vielä rakas 25-vuotias esikkoni.
PPS. Kiitos Maija ihanista terveisistä.
PPPS. Tervetuloa Päde ja Kiki pieneen, mutta sitäkin lämminhenkisempään lukijoideni joukkoon.


maanantai 13. marraskuuta 2017

Arvostelua vai arvostusta

Eilen soitin isälleni toivottaakseni hänelle hyvää isänpäivää ja innostuimme jälleen kerran keskustelemaan paristakin eri aiheesta. Arvostan näitä juttutuokioitamme suuresti ja minusta on hienoa saada uutta, vai pitäisikö sanoa vanhaa, kokenutta näkökulmaa ;) moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tällä kertaa mm. tällaisiin: Miksi meidän on helpompi suhtautua arvostellen toistemme ajatuksiin ja mielipiteisiin kuin arvostaen? Miksi olemme niin hanakasti aina tuputtamassa toisille omia arvojamme ja ajatusmaailmaamme? Miksi oletamme että meidän näkökantamme olisi jotenkin arvokkaampi kuin toisen?

Omien (ja isäni) kokemusten perusteella voisin väittää että harvoin, jos koskaan, saamme arvostelulla muutettua toisen mielipidettä. Sehän on hänelle se ainoa ja oikea. Joskus tuntuu, että mitä enemmän toista arvostelee, sitä tiukemmin hän seisoo omien ajatustensa takana, joten seurauksena on negatiivisia tunteita, mahdollisesti riitaa tai jopa totaalinen välirikko.

Kyllähän meistä jokainen haluaa tuntea tulevansa hyväksytyksi ihan vaan omana itsenään, omine ajatuksineen ja arvomaailmoineen. Ei ole oikein että joutuu puolustamaan arvojaan ja valintojaan. Arvostavalla asennoitumisella luomme ympärillemme hyvää mieltä ja energiaa, sekä vahvistamme niin omaa kuin toisten intoa ja itseluottamusta.

Tämä kaikki on erityisen tärkeää kun toisena osapuolena on lapsi. Vahva itsetunto ja positiivinen minäkuva voivat kehittyä vain arvostavassa ja kannustavassa ilmapiirissä. Meillä vanhemmilla ja isovanhemmilla on todella tärkeä rooli tässä tehtävässä.

Tällaisia ajatuksia päässäni pyöri taas tänäänkin kun kävelin sieluni maisemissa meren rannalla. Ja tällaisia kuvia tuli tällä kertaa otettua:












Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. 
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. 
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. 
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille. 
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne. 
Sillä heillä on omat ajatuksensa. 
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan. 
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, 
minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne. 
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, 
Mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi. 
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä. 

Kahlil Gibran



maanantai 6. marraskuuta 2017

Hyvinvointia ja harmoniaa

Vihdoin ja viimein voimme huokaista helpotuksesta, sillä kippari sai viikonlopun aikana lopultakin laitettua veneemme talviteloille. Siellä se kesäkotimme nyt uinailee uuden peitteen alla kaikilta säiltä suojassa seuraavat 5 kuukautta.

Tämä talvikausi kuluu meillä pääasiassa taas töitä tehden, sillä kaikki mahdolliset lomat ja vapaat säästetään tälläkin kertaa tulevaan kauteen. Onneksi minulla on mahdollisuus tehdä tuplavuoroja, niin saan viettää pidempiä vapaita, joiden aikana ehdin hyvin palautua töistä ja rentoutua riittävästi. Tämä lisää merkittävästi hyvinvointia, niin työhön kuin vapaa-aikaankin. Uskon fyysisestikin jaksavani pidempään tässä työssä kun myös kehoni saa tarvitsemansa levon työpäivien välissä.

Lisää harmoniaa tuovat myös monet pienet ja arkisetkin asiat kuten luonnossa liikkuminen, lukeminen, rakkaimpien kanssa vietetyt yhteiset hetket ja saunominen. Kaltaiselleni esteetikolle hyvin tärkeä asia on myös siisti ja puhdas koti. Epäsiistissä ympäristössä en pysty täydellisesti rentoutumaan enkä nauttimaan olostani. Tänäänkin käytiin siskon kanssa lenkittämässä koirat ja vaihtamassa kuulumiset keskellä päivää, sitten vähän siivoilin ja katsoin Areenasta pari mielenkiintoista luontodokkaria. Kuudelta päättyy kipparin työpäivä, joten lähdenkin tästä kohta laittamaan kiukaan tulille. Kynttilöitä polttelen myös näin pimeän aikaan ihan joka ilta, joskus aamuisinkin :)

Meren rannalle yritän keskiviikkona valoisimpaan aikaan ehtiä pitkästä aikaa niin kävelemään kuin kuvailemaankin. Nähtäväksi jää ovatko maisemat silloin yhtä seesteiset kuin näissä 23. päivä marraskuuta 2014 otetuissa kuvissa.










Hyvää oloa ja harmoniaa alkaneeseen viikkoonne. 

-ansku-