perjantai 14. syyskuuta 2018

Miesflunssaa ja melankoliaa

Täällä flunssaisena viltin alla sohvan nurkassa leväten ja läppäriä näpytellen vietän eilen alkaneita vapaapäiviäni. Työt ovat vieneet tällä viikolla totaalisesti kaikki energiani, joten vapaa-aika on mennyt mielestäni täysin hukkaan, koska en ole jaksanut lähteä ulos, tai tehdä mitään muutakaan mukavaa. Päänsäryn ja silmien väsyneisyyden takia en ole jaksanut edes lukea. Olenkin melko varma siitä, että tämä tauti on se sellainen tosi paha miesflunssa. Tosin kipparini valisti minua kertomalla että se ei koskaan tartu naisiin, mutta naiset voivat kyllä tartuttaa sen miehiin, hmmm ;)

Myös 11-vuotiaan pappakoiruuden terveys on tällä viikolla aiheuttanut huolta. Sille on vuosi sitten havaitun läppävian myötä kehittynyt sydämen vajaatoiminta. Pikkupappa sai lääkkeet joiden vaikutusta seurataan nyt ainakin tämän viikon loppuun ennen kuin mitään suurempia päätöksiä aletaan tekemään.

Kovia tuulia ja sadetta on luvattu loppuviikoksi, joten paatti pysyy kotilaiturissaan visusti koko viikonvaihteen. Minäkin pysyn visusti kotona ja tarkemmin sanottuna sohvan uumenissa vilttien alle hautautuneena. Melankolialta ei oikein voi välttyä, kun koiruuden kanssa täällä vieretysten podemme huonoa oloa. Toivon vaan niin kovasti, että saisimme vielä jatkaa yhteistä matkaamme, ettei tilanne olisi niin synkkä kuin miltä se juuri nyt vaikuttaa...


Viikon takainen iltataivas oli sen sijaan kaikkea muuta kuin synkkä. Kyllä luontoäiti osaa 













❤ Hyvää oloa ja iloa viikonvaihteeseenne 
-ansku-

maanantai 10. syyskuuta 2018

Kesäistä kauneutta

Elleivät illat olisi jo alkaneet pimentymään, niin olisin voinut huijata itseäni uskottelemalla kesän jatkuvan yhä edelleen. Aivan upeissa ja uskomattoman kesäisissä keleissä olemme saaneet vielä tämän syyskuunkin aloittaa. Vietimme pidennetyn viikonlopun merellä, tai tarkemmin sanottuna saaressa, kuinkas muutenkaan ;) Tarjolla oli taas yllin kyllin kauneutta, luonnonrauhaa, sekä sitä suuresti kaipaamaani lepoa.
Rentoutumista saaren ympäri kävellen, kallioilla istuskellen ja horisonttiin tuijotellen, saunan ikkunasta avautuvia merimaisemia ihaillen, sekä virkistävistä uintihetkistä nauttien. Ei ihan heti tule mieleen parempaa paikkaa hoitaa uupunutta kehoa ja mieltä, kuin vanha venhomme, kelluessaan keskellä näitä kauniita saaristomaisemia.


















Toivottelen teille kaikille seesteistä ja satoisaa syyskuun toista viikkoa! 
-ansku-

maanantai 3. syyskuuta 2018

Hei hulinaa!

Viime viikko oli pelkkää menoa ja meininkiä alusta aina hamaan loppuun asti. Huokaisin eilin illalla syvään ja toivoin että tästä viikosta tulisi rauhallisempi, tai ainakin edes vähemmän stressaava.
Tänään on kuitenkin touhua riittänyt jo aikaisesta aamuheräämisestä melkein tähän hetkeen saakka, mutta ainakaan vielä en tunnusta olevani yhtään stressaantunut.......tai en ainakaan kovin paljon ;)
Vauhdikkaan aamuvuoron jälkeiset, myös varsin vauhdikkaat tunnit tyttärenpojan kanssa saivat minut piristymään niin, että vietyäni pojan omaan kotiinsa, lähdimme vielä kipparin kanssa heittämään reipastahtisen n. 7 kilometrin kävelylenkin koirien kanssa. 
Toivottavasti keho ja mieli kuitenkin rauhoittuvat edes yön ajaksi, jotta saisin unen päästä kiinni, sillä viimeisen parin viikon aikana on univajetta ehtinyt kertyä jo ihan liikaa. Tällä viikolla minulla on neljä aamuvuoroa putkeen, joten nyt pitäisi malttaa sulkea läppäri, käydä suihkussa ja sitten painua pehkuihin. Vaan kun en vielä millään malttaisi...

Tuleva viikonloppu on kipparilla ja minulla pidennetty, eli torstai-iltana karkaamme kahdestaan merelle ja jos säät sallivat, tulemme takaisin vasta sunnuntai-iltana, ihanaa! Nukun veneellä lähes aina paljon paremmin kuin kotona, joten luvassa on virkistäviä vapaita rakkaassa seurassa ja näissä rakkaissa sielunmaisemissani.





















Sielunmaisema

Lepoon riittää koivunlehti,
pääsky joka tänne ehti,
västäräkin kevyt lento,
kissankellon ääni hento.

Lepoon riittää aallokko,
uljas sudenkorento,
tiira yllä ulapan,
meri jota rakastan.

Mitä muuta kaipaisin?
Siinä kaikkein ihanin,
siinä sielunmaisema.
Voisiko muuta toivoa?

-Anna-Mari Kaskinen-

perjantai 24. elokuuta 2018

Lähiluonnon lumoa

Olen huolestuneena seurannut miten väestön kasvun myötä kaupungit kasvavat ja niiden asutus tiivistyy. Monet suurten kaupunkien asukkaat ovatkin huolissaan lisääntyvän rakentamisen vaikutuksista heidän omaan lähiluontoonsa. He kokevat elinolosuhteidensa heikentyvän merkittävästi, kun yhä useammat luonnontilaiset virkistysalueet joutuvat väistymään rakentamisen tieltä.

Ihminen on osa luontoa, joten lähiluonto pitäisi säilyttää mahdollisimman monimuotoisena ja toimintakykyisenä. Tulisi muistaa, että luonto mm. lisää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointiamme, vähentää hulevesistä aiheutuvia haittoja, sekä puhdistaa ilmaa. Erityisesti puut ja pensaat sitovat ilman pienhiukkasia ja hiilidioksidia, tuottavat happea, suojaavat tuulilta, lisäävät asumisviihtyvyyttä, sekä viilentävät kaupunkia helteellä.

Lähiluonto tukee myös tasa-arvoisuutta, sillä siellä liikkuminen ei ole varallisuudesta, eikä iästä kiinni. Sinne on ihan kaikkien, niin lasten, vanhusten, kuin myös autottomien helppo mennä.




















Metsän lohdutus

Kun joskus surettaa, kun mieli apeutuu,
ja kaikki on kuin nurin perin pantu, 
niin metsä oudon ihmeen aikaan saa.
Sen puu, sen neulaspolku,
sammaleinen mantu
ne ottaa syliin hellään, pehmeään,
vie lähelle, vie vasten sydäntään.
Kuin äidin puhallus on puiden lohdutus.
Se ihmeen lailla kivun lievittää,
ja iloaurinko jo kiipeää
ja keikkuu kohta puiden latvustoissa.
On suru poissa. 

-Leena Ravantti-

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Luonnossa liikkuen ja leikkien

Pidennetty viikonvaihde kului vauhdikkaasti veneily- ja saarielämästä nauttien kolmen sukupolven voimin. Hauskaa oli, mutta ehdimme kaiken hulinan ja huiskeen lomassa puhumaan ihan asiaakin ja yhtenä aiheena oli lasten luontosuhde. Olimme yhtä mieltä sen tärkeydestä, tai oikeammin sanottuna sen välttämättömyydestä.

Metsäisessä maastossa leikkiminen harjoittaa monipuolisesti aisteja, kehittää motoriikkaa, kuten kehonhallintaa, sekä päättely- ja havaintokykyä. Erilaisille luonnon mikrobeille altistuminen vahvistaa puolestaan immuunijärjestelmää. Luonnossa oleilu myös rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä, mikä on tärkeää vastapainoa virikkeitä tulvivaan ja ajoittain hyvinkin hektiseen arkeen. Luonnossa ei suoriteta, vaan vietetään aikaa lapsen ja luonnon ehdoilla.

Moni tuskin tulee ajatelleeksi, että lapsena luotu hyvä luontosuhde ohjaa aikuisena tekemään kestäviä valintoja. Lapset oppivat ymmärtämään, että emme tule toimeen ilman luontoa, ja että hoitamalla luontoa hyvin, hoidamme samalla itseämme.

Olemme onnekkaita kun saamme asua maassa, missä luonto on lähellä. Esimerkkinä mainittakoon pääkaupunkimme Helsinki, jossa luonto ei koskaan ole yli 10 minuutin kävelymatkan päässä! Oheisesta linkistä Retkipaikka löydät ihania ja inspiroivia tarinoita ja kuvia, sekä hyviä vinkkejä kaikenikäisten liikkujien leikkikentistä.




























Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan ja purjehtia kuuhun. 


-

torstai 9. elokuuta 2018

Oivalluksia onnellisuudesta

Kuulin tässä eräänä päivänä kassajonossa kun nainen tokaisi toiselle, ilmeisesti ystävälleen, että eikö meillä ole elämässä enää mitään muuta päämäärää kuin onnellisuuden tavoittelu? Hän sanoi kyllästyneensä totaalisesti tähän onnellisuusteemaan, jota työnnetään lähes joka tuutista, ja totesi vielä että eihän elämä voi olla pelkkää onnea ja iloa. Vastausta en jäänyt kuuntelemaan, mutta jäin kuitenkin mielessäni pohtimaan tätä asiaa.

Se, että ihminen pyrkii muokkaamaan elämästään itsensä näköistä, omien arvojensa mukaista, ei minun mielestäni voi olla kuin hyvä asia. Sitähän onnellisuus pohjimmiltaan on, omien elämänarvojen tiedostamista ja niiden mukaan toimimista. Monet meistä miettivät ihan liikaa sitä, miten meidän kuuluu elää, jotta meidät hyväksytään, jotta meitä rakastetaan ja arvostetaan. Mitä meidän tulee tehdä työksemme ja miten toimia, jotta saamme yhteiskunnan ja kanssaihmisten hyväksynnän. Meidän tulisi rohkeammin kuunnella sydäntämme, jotta pahoinvointimme vähenisi.
Elämä ei todellakaan ole pelkkää onnea ja iloa, eikä sen ole tarkoitus ollakaan. On niin paljon asioita joihin emme voi vaikuttaa millään tavalla, vaikka kuinka kovasti yrittäisimme. Silloin kun elämän "kivijalka" on kunnossa, olemme myös vahvempia vastoinkäymisten ja suurten pettymysten edessä. Pitäisi myös aina muistaa, että jonkun toisen onni ei ole millään tavalla pois meidän onnestamme, päinvastoin.

Kuten William Shakespeare on jo aikanaan kirjoittanut: "Onni on kuin parfyymi. Ei sitä voi pirskotella päälleen niin, ettei siitä tulisi muutamaa pisaraa toistenkin päälle."


Tässä joitakin omien tuntemusteni tuloksia:

En vertaa itseäni muihin, koska se on pelkkää ajan ja energian hukkaan heittämistä.

Olen huomannut, että mitä enemmän tunnen kiitollisuutta, sitä onnellisempi olen.


Yritän muistaa joka päivä, että epäitsekkyys ja ystävällisyys lisäävät omaa onnellisuuttani.

En koskaan pyydä anteeksi sitä kuka olen.


Elämäni päämäärä on onnellisuus, ei menestys eikä maallinen mammona.

En luovuta, vaikka minua arvostellaan. Kestän kritiikin ja jatkan eteenpäin omalla tielläni.


Sydämessäni kannan vain niitä, joita rakastan, ja joilta saan vastarakkautta.

Huippuhetket ovat harvassa. Onnellisuutta on iloita tavallisista ja ihan pienistäkin hyvistä hetkistä.


Vapauteni ja terveyteni ovat tärkeämpiä kuin raha.

Vaalin tärkeitä ihmissuhteitani ja tuhlaan rakkauttani läheisiini.


Suurten pettymysten hetkellä yritän muistaa, että hyvä ja paha on aina suhteellista. 

Huumori ja huumorintaju helpottavat elämää. Hupia riittää kun osaa nauraa myös itselleen :)


Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu, se kantaa suurta säkkiä
sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää.

-Tommy Tabermann-