maanantai 20. marraskuuta 2017

Oivalluksia onnellisuudesta

Tähän pimeimpään, ja näköjään myös vetisimpään vuodenaikaan, ei ole välttämättä aina helppoa löytää positiivisia asioita omasta elämästään. Kaikilla meillä niitä kuitenkin on, joten meidän pitää vain harjoitella näkemään ne. Harjoittelun myötä opimme löytämään yhä enemmän ja enemmän hyviä asioita ympäriltämme, ja keskittymällä niihin, lisäämme kuin huomaamatta omaa onnellisuuttamme.

Esteetikkona nautin kaikesta kauniista, ja olen iän myötä opetellut huomioimaan entistä tarkemmin ympäristöäni, sekä ihailemaan kaikkia niitä kauniita asioita joita ympäriltämme löytyy. Usein saatan fiilistellä hyvin pieniäkin asioita ja huomata niiden tuottavan yllättävänkin paljon hyvää mieltä.

On myös hyvä opetella pysähtymään juuri siihen tiettyyn hetkeen jolloin tuntee olevansa onnellinen. Monesti elämä on yhtä suorittamista ja kiirehdimme paikasta sekä tilanteesta toiseen hukaten samalla monta hyvää hetkeä arjen vauhdikkaaseen virtaan.

Tärkeää on myös viettää aikaa itselleen rakkaiden ja merkityksellisten ihmisten seurassa, ja jakaa hyviä hetkiä heidän kanssaan. Sanonta "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo" ei todellakaan ole tuulesta temmattu, sillä kaikkien positiivisten kokemustemme jakaminen lisää merkittävästi onnellisuuttamme.

Ajan armottoman nopean kulumisen olen tiedostanut ehkä liiankin hyvin. Osittain nykyisen ammattini, sekä osittain varmasti omien henkilökohtaisten menetystenkin myötä, olen ymmärtänyt että elämä koostuu ohitsemme vauhdilla virtaavista hetkistä. Olen opetellut tarttumaan niistä jokaiseen tiukasti ja arvostaen.

Tänään viimeksi Langinkosken kaunista luontoa ja virtaavaa vettä vaihtelevilla asetuksilla kuvatessani, äärettömän rakasta esikoistani ja lapsenlastani katsellessani tiedostin myös sen, miten valtavan onnellinen olenkaan juuri nyt. Tämä päivä oli monessa suhteessa merkityksellinen. Uskon ja toivon, että muistan tämän päivän niin kauan kuin elän.

Asetukset eivät ehkä ihan kohdallaan olleet, mutta toivottavasti tästä postauksesta pystytte aistimaan sen kaiken rakkauden, elämänhalun, kiitollisuuden ja onnellisuuden, joita läheiset ja luonto minussa herättävät.
















Norman Vincent Peale kehottaa noudattamaan näitä onnellisuuden ohjeita vähintään viikon ajan ja hämmästymään:

"Vapauta sydämesi vihasta ja mielesi huolista. Elä yksinkertaisesti. Vaadi vähän, anna paljon. Täytä elämäsi rakkaudella. Kylvä auringonpaistetta. Unohda itsesi, ajattele muita. Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän."   

PS. Onnea vielä rakas 25-vuotias esikkoni.
PPS. Kiitos Maija ihanista terveisistä.
PPPS. Tervetuloa Päde ja Kiki pieneen, mutta sitäkin lämminhenkisempään lukijoideni joukkoon.


maanantai 13. marraskuuta 2017

Arvostelua vai arvostusta

Eilen soitin isälleni toivottaakseni hänelle hyvää isänpäivää ja innostuimme jälleen kerran keskustelemaan paristakin eri aiheesta. Arvostan näitä juttutuokioitamme suuresti ja minusta on hienoa saada uutta, vai pitäisikö sanoa vanhaa, kokenutta näkökulmaa ;) moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tällä kertaa mm. tällaisiin: Miksi meidän on helpompi suhtautua arvostellen toistemme ajatuksiin ja mielipiteisiin kuin arvostaen? Miksi olemme niin hanakasti aina tuputtamassa toisille omia arvojamme ja ajatusmaailmaamme? Miksi oletamme että meidän näkökantamme olisi jotenkin arvokkaampi kuin toisen?

Omien (ja isäni) kokemusten perusteella voisin väittää että harvoin, jos koskaan, saamme arvostelulla muutettua toisen mielipidettä. Sehän on hänelle se ainoa ja oikea. Joskus tuntuu, että mitä enemmän toista arvostelee, sitä tiukemmin hän seisoo omien ajatustensa takana, joten seurauksena on negatiivisia tunteita, mahdollisesti riitaa tai jopa totaalinen välirikko.

Kyllähän meistä jokainen haluaa tuntea tulevansa hyväksytyksi ihan vaan omana itsenään, omine ajatuksineen ja arvomaailmoineen. Ei ole oikein että joutuu puolustamaan arvojaan ja valintojaan. Arvostavalla asennoitumisella luomme ympärillemme hyvää mieltä ja energiaa, sekä vahvistamme niin omaa kuin toisten intoa ja itseluottamusta.

Tämä kaikki on erityisen tärkeää kun toisena osapuolena on lapsi. Vahva itsetunto ja positiivinen minäkuva voivat kehittyä vain arvostavassa ja kannustavassa ilmapiirissä. Meillä vanhemmilla ja isovanhemmilla on todella tärkeä rooli tässä tehtävässä.

Tällaisia ajatuksia päässäni pyöri taas tänäänkin kun kävelin sieluni maisemissa meren rannalla. Ja tällaisia kuvia tuli tällä kertaa otettua:












Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. 
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. 
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. 
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille. 
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne. 
Sillä heillä on omat ajatuksensa. 
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan. 
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, 
minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne. 
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, 
Mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi. 
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä. 

Kahlil Gibran



maanantai 6. marraskuuta 2017

Hyvinvointia ja harmoniaa

Vihdoin ja viimein voimme huokaista helpotuksesta, sillä kippari sai viikonlopun aikana lopultakin laitettua veneemme talviteloille. Siellä se kesäkotimme nyt uinailee uuden peitteen alla kaikilta säiltä suojassa seuraavat 5 kuukautta.

Tämä talvikausi kuluu meillä pääasiassa taas töitä tehden, sillä kaikki mahdolliset lomat ja vapaat säästetään tälläkin kertaa tulevaan kauteen. Onneksi minulla on mahdollisuus tehdä tuplavuoroja, niin saan viettää pidempiä vapaita, joiden aikana ehdin hyvin palautua töistä ja rentoutua riittävästi. Tämä lisää merkittävästi hyvinvointia, niin työhön kuin vapaa-aikaankin. Uskon fyysisestikin jaksavani pidempään tässä työssä kun myös kehoni saa tarvitsemansa levon työpäivien välissä.

Lisää harmoniaa tuovat myös monet pienet ja arkisetkin asiat kuten luonnossa liikkuminen, lukeminen, rakkaimpien kanssa vietetyt yhteiset hetket ja saunominen. Kaltaiselleni esteetikolle hyvin tärkeä asia on myös siisti ja puhdas koti. Epäsiistissä ympäristössä en pysty täydellisesti rentoutumaan enkä nauttimaan olostani. Tänäänkin käytiin siskon kanssa lenkittämässä koirat ja vaihtamassa kuulumiset keskellä päivää, sitten vähän siivoilin ja katsoin Areenasta pari mielenkiintoista luontodokkaria. Kuudelta päättyy kipparin työpäivä, joten lähdenkin tästä kohta laittamaan kiukaan tulille. Kynttilöitä polttelen myös näin pimeän aikaan ihan joka ilta, joskus aamuisinkin :)

Meren rannalle yritän keskiviikkona valoisimpaan aikaan ehtiä pitkästä aikaa niin kävelemään kuin kuvailemaankin. Nähtäväksi jää ovatko maisemat silloin yhtä seesteiset kuin näissä 23. päivä marraskuuta 2014 otetuissa kuvissa.










Hyvää oloa ja harmoniaa alkaneeseen viikkoonne. 

-ansku-



lauantai 28. lokakuuta 2017

Lunta ja loskaa

Paattimme nostettiin vasta toissapäivänä kuivalle maalle, ja tänään saimme sen pestyä ulkopuolelta, sekä kasattua pressutelineet. Tarkoituksemme oli tänään myös peitellä se talviunilleen, mutta tuuli yltyi haitallisen kovaksi, varsinkin puuskissa, joten siirsimme homman suosiolla tuonnemmaksi. Itse olen seuraavat kaksi viikonloppua töissä, mutta onneksi isäni lupasi tulla kipparin kaveriksi ensi lauantaina, jolloin ei toivon mukaan sada kaatamalla eikä ainakaan tuule yhtä kovaa kuin tänään.

Talvi yllätti jälleen kerran monet autoilijat, ja näköjään jo toistamiseen myös meidät myöhäiset veneilijät ;) Kauaa tätä yllätystä ei kuitenkaan kestänyt, sillä jo eilen ja tänään ollaan jouduttu kahlaamaan vedessä ja sohjossa melkeinpä nilkkoja myöten. Huomisen vesisateen takia lumipeitteestä on tuskin maanantaina enää mitään jäljellä. Ennusteiden mukaan sade jatkuu keskiviikkoon asti, joten ilomielin aloitan huomenna työt pitkällä päivällä (7-21), jonka jälkeen on kaksi aamuvuoroa. Keskiviikkona ja torstaina nautinkin sateettomista ja poutaisista vapaapäivistä, tai näin ainakin toivon tekeväni =D

Saas nähdä millainen talvi tämän epävakaisen ja kolean kesän jälkeen koittaakaan. Tässä muutama kuvamuisto eräästä toissa talvisesta pakkaspäivästä.

















Ensi yönä siirrytään virallisesti talviaikaan ja kelloja käännetään tunti taaksepäin, eli taakse jäänyttä kesää kohti.
Aamulla saamme siis nukkua kokonaisen tunnin pidempään, ihanaa!

Vireyttä ja voimaa lokakuun loppumetreille!
-ansku-





sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kauden kauneimmat

Kuten jo edellisessä postauksessa lupailin, niin tässä tulee vielä kuvakooste kuluneen veneilykauden helmihetkistä. Nämä eivät ole välttämättä niitä kaikkein kauneimpia tai laadukkaimpia kuvia, mutta valikoituivat tähän postaukseen paitsi maisemien, mutta myös silloisten tunnelmien ja tunnetilojen takia.

Toukokuiselta viikon veneilylomalta on monta kuvaa jo ihan siitä syystä, että kevät on ihanassa valoisuudessaan ja vaaleanvihreydessään vaan niin superpositiivista ja energistä aikaa. Neliviikkoiselta kesälomareissulta on tietenkin eniten kuvia, vaikka kelit eivät niin kovin aurinkoiset ja lämpöiset aina olleetkaan.
Keleistä huolimatta kokonaiset 68 vuorokautta tuli tällä kaudella vietettyä veneillen, mistä voi jo päätellä, että ihan hevin meitä ei mantereelle saa kauden aikana jäämään.

Ensi lauantaina on edessä vielä pressutelineiden kasaaminen ja paatin peittäminen talviunilleen, ja siihen sitten päättyykin sekä tämä kausi, että toistaiseksi myös nämä veneilyaiheiset postaukset.












































Tunnelmallista sunnuntai-iltaa sekä tarmoa tulevaan työviikkoon! 
-ansku-







sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viimeiset veneilyt

Nyt on se kauden vihonviimeinenkin veneretki takanapäin, ja vene tyhjennetty sekä siivottu. Joka vuosi yllätymme siitä, miten paljon kampetta kuskaammekaan venereissuilla mukanamme, vaikka olemme vuosien myötä karsineet mukaan otettavien tavaroiden määrää huomattavasti.

Veneemme talvehtii ulkona pressujen alla, joten kaikki veneessä olevat tekstiilit on tuotava kotiin, koska ei ole mitään muutakaan lämmintä tilaa missä niitä voisimme talvikauden säilyttää.

Tällä hetkellä pesuhuone pursuaa pestävää pyykkiä, kipparin työhuoneen kaapit ovat täynnä venetavaraa, ja riittipä säilytyslaatikoita raahattavaksi jyrkkiä portaita pitkin vielä parvellekin.

Vaan onneksi on parvi, ja onneksi parven parivuoteelle mentävä kulkureitti jäi vielä vapaaksi, niin pääsevät tulevat yövieraat sentään suht helposti kapuamaan katon lappeen alle koisimaan ;)

Olo on haikea, kuten arvata saattaa, mutta hyvillä mielin muistelemme tämänkin kauden hienoimpia hetkiä, ja koleasta kesästä huolimatta niitä on todella paljon.

Kauden kauneimmista teenkin vielä ihan oman postauksen, mutta nyt muutamia tunnelmapaloja tältä viimeiseltä, todella tyyneltä ja rauhalliselta venereissulta.




















”Saaressa ihminen on yksin itsensä kanssa. Ajatuksista tulee selkeitä, unista yksinkertaisia. Elämä tuntuu jälleen lahjalta.” 

(Tove Jansson 1987)